Sovella hankintalakia kenkäostoksilla!

Kenkäkaupassa lasten kanssa. Pyörittelin kädessäni goretexeja, välikauden kenkiä, jotka lapsille tarvitaan kun kesälenkkarit ovat liian kevyet, mutta talvikengät ihan liian paksut. 59 euroa pari ja molemmat lapset tarvitsisivat ne. Mietin pärjäisivätköhän ne kumppareissa talvikenkäaikaan. Sitten tuli huono-äiti-olo. Ei varmaan ole kivaa juosta ja kiipeillä hiostavat kumpparit jalassa. Noloakin se on. Ja niin mentiin, lähdettin kaupasta kummallakin uudet goretexit jaloissa, vanhat muovikassissa ja äidin lompakko 118 euroa köyhempänä. Voi sentään.

Kotona jatkoin aiheen parissa ja kaivoin viime talven kengät esiin. Nuoremmalle löytyy isoveljen vanhat talvigoretexit sekä kuomat kylmille pakkasille. Isoveli sen sijaan tarvitsee molemmat, vaikka viime syksynä muka ostettiin tosi reilut siinä toivossa, että vielä mahtuisivat. Lisäksi kumpikin tarvitsee uudet vuorelliset kumpparit. Miten monta paria kenkiä lapsi oikein tarvitsee vuodessa?

Suomalaisen lapsen vuoden perussetti kenkiä on: välikausikengät, talvigoretexit, kuomat, kesälenkkarit, sandaalit ja kahdet kumpparit (vuorella ja ilman). Lisäksi tarvitaan luistimet ja hiihtomonot. Kengän käyttöikä on jalan jättiläismäisestä kasvusta johtuen noin yksi kausi (talvi tms.).

Suurin yllätys äitiydessä on varmaan ollut lasten tarvitsemien varusteiden määrä. Koko ajan tarvitaan jotain lisää, syksyllä päiväkodin alkaessa metsästetään uusia kurahousuja ja sisätossuja. Ilmojen kylmetessä tarvitaan lisää sormikkaita. Viime talven haalarien sopivuutta en halua vielä edes miettiä. Hankintoja tehdään jostain syystä aina kiireessä, työpäivän jälkeen lievästi stressaantuneena. 5-vuotias alkaa hiljalleen osoittaa vielä yhden hankaloittavan tekijän vaatteiden ja kenkien ostolle: hänelle alkaa kehittyä vankka tietoisuus siitä, mitä hän haluaa.

Raskaana ollessa tulevan vauvan varusteiden hankkiminen oli ihanaa. Sitä kierteli rauhassa vaatekauppoja, valikoi söpöimmät ja istahti kahvilaan kakulle ja kahville. Sen jälkeen oli hyvä ajella rauhassa tutkimaan rattaiden, sittereiden ja turvakaukaloiden maailmaa. Kaikki oli petollisen harmonista. Hahaa, tuosta kaikesta ei ole mitään jäljellä.

Lasten vaatteiden ja kenkien ostoon käytetään melko paljon rahaa. Kaiken muun härdellin lisäksi, mitä ostamiseen liittyy, haluaisin kunnianhimoisesti, että ostamani asiat olisivat laadukkaita, kestäviä, ekologisia mutta hinnaltaan kohtuullisia. Haluan myös tukea Kouvolan kuihtuvan keskustan liikkeitä. Miten sovittaa yhteen ostosten tekemisen hankaluus sekä järkevästi ja moraalisesti oikein toimiminen? Tarvitaan yksityiskäyttöön sovellettu hankintalaki.

"Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmallisesti sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. Hankintatoimintaan liittyvien hallinnollisten tehtävien vähentämiseksi hankintayksiköt voivat käyttää puitejärjestelyjä sekä tehdä yhteishankintoja tai hyödyntää muita yhteistyömahdollisuuksia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa." Laki julkisista hankinnoista, 2§

Siis seuraavan kerran kun tarvitsen lapselle kengät/haalarin/kurahousut toimin hankintalain ohjeiden mukaan. Teen hankinnan siten, että se on

• taloudellinen: Kiertelen eri kauppoja, tsekkaan tarjoukset. Ostan mahdollisuuksien mukaan käytettynä.
• suunnitelmallinen: Tämä on tärkeä pointti. Katsastan syyskenkätilanteen jo heinäkuussa. Perehdyn nettikirppareihin, kyselen aktiivisesti kavereilta.
• ymäristönäkökohdat huomioiva: Hyvälaatuinen käytetty on ekologinen
• puitejärjestelyt: Varaudun tuleviin hankintoihin. Otan marketin tarjoaman kenkäpassin, jolla saa kuudennet kengät puoleen hintaan.
• yhteishankinnat: Menen kaverin mukaan shoppaamaan, niin että molemmilla on mukavaa ja voidaan vaihtaan kuulumisia. Syömme kakkua hankintojen välillä.

Nyt lähtee hankinnat rullaamaan ja harmonia palaa elämäämme.