Koko kevättalvi ja kevät olen vasemmistoliiton Tiina Saavalaisen kanssa yrittänyt aikaansaada keskustelua ja kannatusta pienille neuvoloille Tuohikotissa, Vuohijärvellä, Jaalassa ja Utissa. Neuvolat on päätetty lakkauttaa. Lakkauttamista aikaansaadut säästöt olisivat marginaalisen pienet, vain noin 100 000 euroa, josta suurin osa on sisäisiä (90 000€) vuokria.
Olemme Tiinan kanssa käyneet noissa pikkuneuvoloissa, tavanneet loistavia, työlleen omistautuneita ja alueensa tuntevia terveydenhoitajia. Olemme kuulleet alueiden ongelmista ja perheiden tuen sekä yhteisöllisyyden tarpeesta. Tapasimme neuvolatoiminnasta vastaavan viranhaltijan sekä hänen esimiehensä. Keskustelussa ajatuksemme eivät kohdanneet. Hallinnon puolella suuret neuvolat nähdään hoidon laadun takaajina, joissa sijainen löytyy helposti ja ammatillista tukea on tarjolla. Minun ja Tiinan mielestä neuvolasta saatava tuki on jo nyt laadukasta, käyttäjät ymmärtävät sairastapauksen aiheuttamat pienet katkokset ja kollegiaalista tukea saa myös aktiivinen pienessä neuvolassa työskentelevä. Mielestämme laatua on neuvolan sijainti lähellä käyttäjiään. Joskus ajatukset vain ovat niin kaukana toisistaan, että keskustelu ei etene, näin kävi meille neuvoloiden viranhaltijoiden kanssa.
Otimme yhteyttä hyvinvointipalveluista vastaavaan apulaiskaupunginjohtajaan, joka oli alaistensa kanssa samoissa ajatuksissa. Kirjoitimme Kouvolan Sanomien yleisönosastolle ja yritimme tavoitella maaseudun äitejä Facebookissa. Kansanliikettä ei syntynyt pienten neuvoloiden puolesta, sen sijaan se syntyi maaseudun eläinlääkärien puolesta.
Nyt siis luovutan. En saa tätä asiaa muutettua ilman tukea, silti uskon, että olen oikeassa. En halua olla se, joka vääntää jokaisen keskustelun koskemaan pikkuneuvoloiden jatkoa, kuten jotkut valtuutetut liittävät kaiken valtuuston käsittelemän koskemaan Ratamokeskusta ja sen vastustamista. En halua inttää, siksi lopetan ajoissa. Silti harmittaa.