Sivusto on muuttanut osoitteeseen kaisaspies.fi. Sinut ohjataan uuteen osoitteeseen automaattisesti hetken kuluttua.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Soosia syksyllä

"Mä en pelkää mitään soosii" huutaa yksivuotias ja nauraa päälle hillittömästi. "Mä en pelkää mitään soosii" huutaan neljävuotias ja kumpikin nauravat. Syksy on ollut paiväkodin alkua, töiden alkua, lasten yhteisiä leikkejä ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Yhtään valtuuston kokousta ei vielä ole ollut, mutta epävirallisia palavereja, facebook-viestejä ja sähköposteja on liikkunut. Paljon. Puolin ja toisin varmistellaan kantoja henkilöstöleikkausten ja tiukkojen säästölinjausten alla.

Mitä talouden tasapainottamiskeinoa et missään tapauksessa hyväksy? kysyi Kouvolan Sanomat. Pakko kai on hyväksyä melkein kaikki. Ei tässä voi olla mitään kynnyskysymyksiä. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että palveluita suljetaan ennen kuin mietitään vaihtoehtoisia tapoja järjestää ne. Lähiön kirjasto, perhepuisto, korttelikoti ja uimahalli voivat hyvin jakaa tiloja sekä henkilöstöä ja järjestöt voivat olla mukana toiminnassa. Jos joku yrittäjä haluaa pitää paikassa kahvilaa niin loistojuttu. Meillä on aktiivisia eläkeläisiä, rikastaisiko eläkeläisen päivää autella kerran parissa viikossa tällaisessa monitoimitilassa? Tästä olen puhunut vähän joka suuntaan. Kuka ottaisi vastuun ja miettisi aivan uudenlaisia tapoja järjestää palveluita? Kun kunnalla ei enää ole varaa.

On pelottava ajatus, että säästetään ennaltaehkäisevistä palveluista kirjastoista, uimahalleista ja perhepuistoista. Tämä tulee todennäköisesti näkymään raskaissa erityisen tuen palveluissa myöhemmin. Näitä tosi kalliita palveluita tullaan siis tarvitsemaan monin verroin nykyistä enemmän. Piipahdin talous- ja rahoitusjohtajan luona juttusilla. Hänen mielestään aika moni palvelu saa luvan loppua, jotta taseet saadaan kuntoon. Ymmärrän toki häntä. Silti uskon, että taseet kääntyvät myöhemmin vielä tiukemmin alakanttiin, jos nyt tingimme kaikesta ennaltaehkäisystä.

Paljon täytyy kuitenkin säästää vaikka yrittäisimme olla kuinka kekseliäitä tahansa. Tämä vain täytyy jokaisen niellä. Jos emme saa kaupungin taloutta tasapainoon päädymme kriisikunnaksi. Se tarkoittaa, että emme tee meitä koskevia päätöksiä vaan päätökset tekee joku epämääräinen valtiovarainministeriön päättämä työryhmä. Joudumme holhoukseen ja menetämme päätösvaltamme, se ei ole kauhean kiva ajatus. Mitä jos kuitenkin päätämme leikkauksista ihan itse? Nämä leikkaukset tulevat varmasti vaikuttamaan ihan jokaiseen. Kurja juttu, pahoittelen sitä nyt jo. Mutta. Vielä nyt päätämme itse ja siksi leikkaamme.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Lomautusten hinta?

1,5-vuotiaas tyttäreni oppi ensimmäisenä kasvinaan tunnistamaan nokkosen. Leikkipuisto oli niitä täynnä. ”Varo nokkonen!” huusin uudestaan ja uudestaan juuri kävelemään oppineelle hoipertelijalle. Loppukesästä lapset leikkivät punkkeja vilisevässä heinikossa. Itse revin nokkosia ostoskassit hanskoinani. Leikkipuiston ruoho leikattiin vihdoin elokuun lopussa.

Kouvola lomauttaa henkilöstönsä tänä vuonna 2-3-viikoksi. Kaupungin taloustilanne on huono, mutta sitä ei myöskään pelasteta henkilöstöä lomauttamalla. Lomautus tuo hetkellisen helpotuksen, mutta ei muuta talouden perusongelmaa eli sitä, että kaupungin rahat eivät riitä kaikkien palveluiden tuottamiseen.

Yritys lomauttaa kun sen tuotteilla ei ole kysyntää eikä työtä siis ole. Kunnan työntekijöillä on työtä yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Oman esimieheni työssä olen nähnyt, miten paljon lisätyötä lomautukset merkitsevät. Olisi kiinnostava tietää, kuinka monta tuntia kaikki kaupungin esimiehet ovat työajastaan käyttäneet lomautusten suunnitteluun.

Päättäjien tulisi pohtia mikä hinta lomautuksesta maksetaan. Lomautuksesta kärsivät heikoimmat. Hyvät oppilaat kyllä pärjäävät ilman opettajan jatkuvaa läsnäoloa. Perhettä, jossa asiat ovat hyvin, ei häiritse se, että kaupungin tarjoamia palveluita joutuu odottamaan tavallistakin kauemmin. Kun keräämme rahaa kaupungin kassaan lomautuksilla, otamme rahat sillä hinnalla, että heikompiosaisilla menee entistä heikommin.

Lomautus ei ole kestävän taloudenpidon keino. Johtavatko lomautukset siihen, että kun ei saada nopeasti varhaisen tuen palveluita, kuormitetaan myöhemmin erityisen tuen raskaita ja kunnalle kalliita palveluita? On tehtävä päättäjille selväksi, että lomautusten tuoma hetkellinen säästö ei korvaa siitä aiheutuneita kustannuksia.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Ilkeitä totuuksia

... eli asioita, joita ihminen ei vain halua kuulla.

"Näytät ihan samanikäiseltä kuin opettajasi", totesi humalainen miesporukka yhdelle poppoostaan. Nuori mies oli entinen opiskelijani ja minä se ope. Minä otin tämän kohteliaisuutena, mutta parikymppiselle se taisi olla tosi kova pala.

"[Hyvinvointipalveluissa] Huomattavan paljon kokouksia ja johtoryhmiä, joiden toiminnassa päällekkäisyyttä, työskentely organisoitumatonta, tavoitteiden määrittely kesken."
Kouvolan kaupungin organisaation kehittäminen ja toiminnan tehostaminen: Pertec Consulting Oy:n raportti. Hyvinvointipalveluiden henkilöstömäärä on 5302 henkilöä.
Kaupungin henkilöstöllä on oikeus hyvään johtamiseen eikä Kouvola voi menestyä ilman hyvää johtoa. Miten voi olla, että yli 5000 henkilöä johdetaan sekavalla porukalla, joka käyttää aikaansa turhaan kokoustamiseen ja työskentelee organisoitumattomasti? Meillä ei ole tähän varaa.

"Hiekkalaatikkoleikit pois."
Kouvolan kaupungilla työskentelevän esimiehen vastaus kysymykseen: Millä toimenpiteillä kaupungin talous saadaan kuntoon? Kouvolan kaupungin organisaation kehittäminen ja toiminnan tehostaminen: Pertec Consulting Oy:n raportti.
Minä leikin päivät lasten kanssa hiekkalaatikolla. Jos joku kaupungin päättäjä tarvitsee hiekkalaatikkoleikkejä, niin tervetuloa meidän pihalle leikkimään. Ei tarvitse sitten enää kaupungintalolla hiekkakakkuja rakennella ja päästään itse asiaan.

"Ongelma tunnistettu, mutta ratkaisut osittain yksintertaistavia ja perustelemattomia, Kiireentuntuinen. Perustelematta jää lopulta, miten on tultu yli 600 irtisanottavaan. Keskittyy vain hallinnon irtisanomisiin, vaikka sieltä voidaan lopulta irtisanoa vain pieni osa tuosta kuudestasadasta. Lievä pettymys"
Omat tunnelmani luettuani Pertecin rapotin Kouvolan henkilöstön tulevaisuudesta. Olin odottanut raportilta paljon ja toivon sen tuovan mahdollisuuden kaupungin talouden rakenteelliseen uudistamiseen. Ehkä oli lapsellista odottaa siltä niin paljon.

"Tosi ruma paita ja hiukset huonosti."
Neljävuotias poikani totesi aamulla äidin lähtiessä töihin.