Rosatomin reaktori riskipeliä kuntalaisten kustannuksella

Kirjoitin yhdessä kansanedustaja Oras Tynkkysen kanssa Kouvolan osallistumisesta Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen Kouvolan Sanomien mielipide-sivulle.
 

Suomalaisista enemmistö vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Rosatomin reaktoria erityisen pöhkönä hankkeena vastustaa lisäksi jopa kolmannes ydinvoimaa muuten kannattavista. Tästä huolimatta kaikki kouvolalaiset ovat joutuneet Fennovoiman moniongelmaisen riskihankkeen takuumiehiksi. Kouvolan kaupunki on hankkeessa mukana KSS Energian omistajana.
Kouvola lähti Fennovoimaan mukaan aikana, jolloin sähkön hinta oli nykyistä kalliimpaa ja hinnalla uskottiin olevan vain yksi suunta: ylöspäin. Sittemmin arviot sähkön tarpeesta ja tulevasta hinnasta ovat tulleet lähemmäs maanpintaa.
Fennovoima lupaakin nyt osakkailleen sähköä hinnalla, joka on kalliimpi kuin mitä useat asiantuntijat ennakoivat sähkön markkinahinnaksi voimalan käynnistymisen aikoihin. Vaikka kaikki menisi yhtiön lupausten mukaan, hanke ei välttämättä kevennäkään osakkaiden sähkölaskua, vaan voi päinvastoin kasvattaa sitä.
Eikä kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Mallia voi katsoa Olkiluoto 3:sta.
Reaktorin piti alkaa tuottaa sähköä vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin voimalasta ei ole saatu vielä kilowattituntiakaan sähköä. Tuoreimmat arviot sijoittavat säännöllisen sähköntuotannon vasta vuoteen 2018.
Olkiluoto 3:n ilmoitettiin alun perin maksavan 1,7-2,5 miljardia euroa. Nyt puhutaan jo yli kahdeksasta miljardista eurosta. Voimalan toimittava ranskalainen Areva vaatii sen tilanneelta Teollisuuden Voimalta jo 3,4 miljardin euron korvausta.
Jos Fennovoimakin viivästyy kaavaillusta, lupaus tuotosta kuntalaisten riskillä tehdylle investoinnille lykkääntyy entistäkin kauemmas. Jos kustannukset paisuvat, niistä ovat vastuussa osakkaat.
Fennovoima voikin joutua palaamaan hattu kourassa Kouvolan KSS Energian pakeille. Teollisuuden Voima on jo joutunut lähes kaksinkertaistamaan osakaslainansa viiden viime vuoden aikana.
Kuntalain mukaan kunnan tulee pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Osallistuminen Fennovoiman riskihankkeeseen ei tavoitetta tue
Suomi on yksi ainoita läntisiä teollisuusmaita, jotka laskevat vielä 2010-luvullakin energiapolitiikan lisäydinvoiman varaan. Suomi on ainoa läntinen teollisuusmaa, joka vakavissaan harkitsee Rosatomin reaktoria tässä geopoliittisessa tilanteessa.
Vaihtoehtojakin on. Kuopio irtaantui Fennovoimasta paikallisen kokoomuksen aloitteesta. Etelä-Savon Energia luopui riskihankkeesta ja kanavoi investoinnit sen sijaan paikalliseen, uusiutuvaan energiaan.

Kaisa Spies kaupunginvaltuutettu (vihr.) Oras Tynkkynen kansanedustaja (vihr.)

Videoblogi: Päiväkodin metsäretki päättyy hakkuuaukealle

Pienilläkin kaupungin keskustan liepeillä sijaitsevilla metsiköillä on käyttäjiä, joista kaupungin viranhaltijat eivät tiedä mitään. Käyttäjien tarpeet olisi hyvä tuntea paremmin, kun tehdään päätöksiä mitä ja missä metsää hakataan.

Kartoitetaan kaupungin keskustojen ja taajamien lähimetsien käyttäjiä, jotta osataan säilyttää pieni pala metsää  päiväkotien ja muiden käyttäjien ulottuvilla. On tärkeää, että päiväkotien lähellä on pienikin metsikkö.

Tahdon

Minä tahdoin reilut kuusi vuotta sitten Orilammen majan laiturilla, siinä mistä vesibussi lähtee. Minusta samalla paikalla voisivat sanoa tahdon myös samaa sukupuolta olevat. Toivon, että he perjantain jälkeen pääsevät tahtomaan. Olen ollut vaitonainen Tahdon-kampanjasta. Olen miettinyt mitä sanoa ja miten tasa-arvoista avioliittolakia osaisi perustella. Kaikki tuntuu kuluneelta ja sanotulta. Tuntuu niin täydellisen typerältä estää toisten tahtominen. Siksi en perustele. Tasa-arvoinen avioliittolaki on itsestään selvä. Se ei vaadi yhtään perustelua. Jokaisella on oikeus avioliittoon. 

Missä sinä tahdoit? Miltä tuntuisi, jos joku toinen sanoisi, että sinä et saa tahtoa? Että se vain yksinkertaisesti on väärin ja vastoin hänen uskontoaan. Ja sitten et voisi tahtoa. Tuntuisi aika kummalliselta, eikö totta? Ihmettelisit ehkä mitä sinun tahtomisesi hänelle kuuluu.

Perjantaina eduskunta äänestää tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä. Minä toivon, että se menee läpi.

Säilytetäänkö pikkukoulut? Onko lukio lähipalvelua? Valtuusto 17.11.2014

Marraskuun valtuuston kokous oli pitkä. Kuuden tunnin sessiossa käytiin läpi maaseudun pienten koulujen lakkauttamista sekä lukioverkon kohtaloa. Puheeni peruskouluista ja lukiosta kokousvideon 1h 38 min kohdalla sekä kommenttipuheenvuoro lukiokeskusteluun 4h 37 paikkeilla.

Vihreille päätös peruskoulujen lakkauttamisesta oli vaikea pala. Olisimme mieluummin olleet valmiita lakkauttamaan pienet lukiot Elimäellä ja Anjalankoskella ja halunneet säästää pienet peruskoulut. Mielestämme joukkoliikenteen uudelleenjärjestelyiden kautta lukijoiden opiskelijat olisivat kyenneet kulkemaan opintoihin keskustaan. Nyt kulkemaan joutuvat pienet koululaiset.

Kouvolan kaupungin taloudessa on rakenteellinen tulojen ja menojen epätasapaino. Talouden tasapainottamiseksi tänään vaaditaan jokaiselta valtuustoryhmältä kykyä ikäviin päätöksiin. Myös me olemme siihen valmiit.

Näkökulma, jota mielestämme ei ole tuotu esiin, on että lakkautettavien koulujen oppilaat turvaavat toisten pienten koulujen jatkoa. Kartanokoulun oppilasmäärä nousee yli 150:n, myös Jaalan koulun koko kasvaa. Näiden koulujen tulevaisuus näyttää hyvältä.

Koulun muutos on koululaiselle ja koko perheelle iso asia. Oppilaiden siirtymiset uusiin kouluihin on turvattava ja perheiden huoli kouluteiden vaaranpaikoista on kuultava. Joukkoliikennejärjestelyt on saatava mahdollisimman toimiviksi.

Koulun sijainti on oleellinen asuinpaikan valintaan vaikuttava tekijä. Siksi perheet tarvitsevat linjakasta ja ennakoitavaa päätöksentekoa. Tämä on edellytys myös uusien asukkaiden houkuttelemiselle. Kaupunginvaltuusto teki edellisen päätöksen peruskouluista vuonna 2010. Tänään tehtävän päätöksen pohjana ovat tilastotiedot oppilaista koulunaloitusvuoteen 2020 asti. Me toivomme, että peruskoulujen jatkoa tarkastellaan valtuustossa seuraavan kerran vasta lähellä vuotta 2020.

Vihreiden valtuustoryhmä kannattaa kaupunginhallituksen ehdotusta Tirvan, Ratulan, Selänpään ja Ummeljoen koulujen lakkauttamisesta.

Kuntien yhdistyessä Kouvolassa lukion  minimikooksi asetettiin 150 opiskelijaa.Elimäen lukion opiskelijamäärä on nyt 92 ja Anjalankosken 88. Opiskelijamäärien lasku 2000-luvun kuluessa on ollut dramaattinen. 2001 Anjalankoskella opiskeli 213 ja Elimäellä 156 opiskelijaa. Lukiot ovat auttamatta opiskelijamäärältään kovin pieniä.

Vetovoimaa on yritetty parantaa erilaisilla yhteistyöhankkeilla esimerkiksi yliopistojen kanssa. Tämä ei ole onnistunut. Ei ole realistista odottaa, että uudet yhteistyökuviot lisäisivät vetovoimaisuutta.

En halua enkä kykene arvioimaan opetuksen laatua kaupungin eri lukioissa. Uskon, että jokaisessa lukiossa tarjotaan hyvää ja laadukasta opetusta ja jokaisessa lukiossa on hyvä opiskella. Lukioita ei olla lakkauttamassa sen takia, että jossain lukiossa saisi huonompaa opetusta kuin toisessa. Fakta on kuitenkin, että opiskelijoiden valinnanmahdollisuudet ovat suurissa lukioissa paremmat. Tämä on todennäköisesti keskeinen syy siihen miksi opiskelijat tulevat mielellään keskustan lukioihin.

Laaja keskustalukio on Kouvolan kaupungille taloudellisesti tehokkain keino järjestää lukio-opinnot. Samalla se mahdollistaa lukiolaiselle laajan kurssivalikoiman. Pidämme tärkeänä lisärakennuksen rakentamista Lyseon yhteyteen.

Mielestämme opiskelijamäärän vähetessä lukioiden määrää tulee tarkastella.Olemme valmiita lakkauttamaan Anjalankosken lukion.

Vihreiden valtuustoryhmä kannattaa kaupunginhallituksen ehdotusta lukioverkosta.

Hei sinä pääkaupunkiseudulla asuva! Muuta Kouvolaan!

Kouvola tarvitsee uusia asukkaita. Muihin Suomen kaupunkeihin verrattuna Kouvolan väkiluku laskee nopeasti. Uusien asukkaiden saaminen helpottaisi taloudellisissa ongelmissa kamppailevaa kaupunkia, mutta kuka muuttaisi Suomen kurjimmaksi nimettyyn kaupunkiin (Iltalehti 4.11.)?

 “Ihmeen hieno Kouvola” on kaupungin nykyinen mainoslause. Aikaisemmin Kouvolalla taisi olla useampikin mainoslause, josta muuttajille markkinoitiin kaupunkia nimellä “Kodikas Kouvola”. Suomen Pariisi, Chicago tai jotain muuta yhtä dorkaa ei ole koskaan yritetty olla ja hyvä niin. Kouvolalla on komea Kustaa Saksin suunnittelema visuaalinen värikäs, melkein överiksi vedetty ilme. Kuulemma messuosastot pistävät silmään ja näyttävät hyvältä. Ihan kiva juttu.

Kouvolaan houkutellaan uusia muuttajia lähinnä Helsingissä järjestettävillä suurilla OmaKoti ja OmaMökki -messuilla. Parisen vuotta sitten viriteltiin selvitys etätyöstä. Haluttiin tietää, miten saataisiin Kouvolaan lisää asukkaita etätyön mahdollisuuksia hyödyntämällä pääkaupunkiseudulta. Hankkeen tulosten pohjalta keskustaan perustettiin Viiraamo, jossa etätyötä tekevän on mahdollista työskennellä. Paikka ja idea on kiva: etätyöläisen voi olla hankala tehdä työtä kotona, joten työpisteen vuokraaminen kaupungin ytimestä antaa rytmiä työntekoon ja työt eivät kasaudu kotiin.

Suomen kurjin kaupunki –titteli asettaa paineita kaupungin markkinoinnille. Totuus on erilainen kuin lehtiotsikot. Kouvola on mukava paikka elää, se on hyvä kaupunki lapsille ja perheille. Kouvolassa on Suomen kaupungeista edullisimmat asunnot ja erilaisia omaleimaisia asuinalueita. Taajamien lähellä on kouluja, urheilumahdollisuuksia ja kulttuuria. Kouvolan sijainti on loistava rautateiden solmukohdassa, Helsinkiin pääsee tunnissa ja vartissa, keskusta on kehittymässä.

Miten tämän kertoisi pääkaupunkiseudulla ja muuallakin? Mennäänkö messuille, pystytetään kiiltävän komea osasto ja jaetaan kilokaupalla upeita esitteitä? Mennään vaan, mutta tehdään myös jotain ihan muuta. Tehdään sissimarkkinointia. Tuodaan asiat esiin modernisti ja ennen kaikkea aidosti. Levitetään kuvia ja tarinoita, joissa kaupunkilaiset kertovat kaupungistaan. Käytetään hyväksi sosiaalista mediaa. Selvitetään paremmin, miten etätyöntekijöitä saadaan Kouvolaan. Tehdään se aiempaan verrattuna laajemmin, jotta saadaan yleistettävämpiä tuloksia.

Kaupungin markkinointiväki on tehnyt paljon, mutta vielä on tehtävää. Haaste kohdistuu myös meihin tavallisiin kouvolalaisiin. Osaammeko kertoa kaupungistamme muuta kuin betonisia vitsejä.

Jotain täytyy tehdä, sillä muuttajia tarvitaan. Markkinoinnin täytyy olla luovempaa ja koskettavampaa. Tekemisen täytyy olla tehokkaampaa, sillä enempää rahaa siihen ei saada. Täytyy tavoittaa perheet aidoilla tarinoilla ja jättää ihmisiin jälki.

Mistä investoinneista Kouvola voisi säästää?

Kaupunginvaltuutettu Jouni Sunisen (ps.) mukaan Kouvolan investointimenoista voidaan helposti säästää kymmeniä miljoonia (Mielipide 30.10.). Kuulisin mielelläni, miten Suninen alentaa investointien tasoa. Tiedän monen valtuutetun pohtineen kysymystä, ja minusta on hienoa, että Sunisella on tarjota meille helppo ratkaisu ongelmaan.

Toisin kuin Suninen, minä olen kokenut investointien leikkaamisen erittäin vaikeaksi. Kouvolalla on huomattavasti korjausvelkaa, josta ei voida tinkiä. On hankalaa päättää, säästetäänkö esimerkiksi yksityisteiden avustuksista, KSAO:n rakennusten peruskorjauksista, urheilukentistä vai Myllykosken paloasemasta.

Investointeja pohdittaessa tulisi selkeämmin esittää, minkätyyppinen investointi on kyseessä. Onko kyseessä investointi, joka tuottaa kaupunkilaisille hyviä asioita ja aiheuttaa samalla lisää käyttömenoja, kuten esimerkiksi urheilukentän rakentaminen? Aivan erityyppinen investointi on kyseessä silloin, kun rakennetaan jotain, joka maksaa itsensä takaisin kokonaan tai jopa enemmän, kuten Ratamo-keskus. Valtuuston tulisi nähdä investoinnit tällä tavoin luokiteltuna investointipäätöksiä tehdessään.

Ratamo-keskuksesta on olemassa valtuuston enemmistön tekemä päätös, joten demokratian perinteiden vuoksi tätä päätöstä on kunnioitettava, vaikka sitä sattuisi henkilökohtaisesti vastustamaan. Varmasti Suninen on tätä kuitenkin jo ajatellut, ovathan Kouvolan perussuomalaiset lämpimästi puhuneet demokratian puolesta, mikä on minusta ollut ilahduttavaa kuultavaa.

Meidän koulussa kiusaaminen kielletty!

Hei älä töni mua! Minua kiusattiin alaluokilla, tönittiin ja tölvittiin. Puhuin äidilleni, joka soitti saman tien kiusaajien vanhemmille ja tilanne ratkesi. Kiusaamiseni oli pientä, mutta muistan vielä, miten kamalalta tuntui seistä jonossa häpeän punan hiipiessä poskille kiusaajien potkiskellessa nilkoille ja kuiskiessa typeryyksiä. 

Viime keväänä julkaistussa gradussa (Salo-Takalo) nostettiin esiin opettajien lisäkoulutus keinona huomata kiusaaminen ja puuttua siihen. Kouluissa, joiden kaikki opettajat olivat käyneet läpi kiusaamista koskevan koulutuksen, oli vähiten kiusaamista. Tällaisen koulutuksen soisin joka opelle varhaiskasvatuksesta lukioon. 

Lukion opettajana huomaan, että kiusaamista ei käsitelty opettajakoulutuksessa, enkä ole saanut myöhemmin mitään lisäkoulutusta kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen reagoimiseen. Joskus oppitunnilla opiskelijat heittävät rajuakin läppää ja mietin, missä menevät kiusaamisen rajat. Onneksi meillä on työyhteisössä hyvät kahvipöytäkeskustelut, jossa on mahdollista purkaa mieltä askarruttavat asiat ja saada vertaistukea.

Kiusaamiseen puuttumisessa avuksi voisivat olla myös nuorisotyöntekijät, jotka näkisin mielelläni nuokkarin sijaan myös koulujen käytävillä helposti lähestyttävinä aikuisina. Kaupungin nuorisotoimi ja koulut saisivat tehdä enemmän yhteistyötä.

Kyllä kiusaamiseen voidaan puuttua, siihen täytyy puuttua, mutta sitä ennen meidän opettajien ja aikuisten on opittava näkemään peiteltykin kiusaaminen.

Laaja keskustalukio on paras vaihtoehto

Kouvolassa ratkotaan taas lukioverkon kohtaloa. Puolisentoista vuotta sitten tehdyn lukiopäätöksen jälkeen on havaittu, että Lyseon lukion rakennukseen on mahdotonta saada nykytiloissa mahtumaan kuusi aloittavaa ryhmää. Tämän vuoksi viranhaltijat esittävät, että Lyseon yhteyteen rakennetaan lisärakennus ja mahdollistetaan siten seitsemän aloittavaa ryhmää. Lisäksi maaseudun pienet lukiot Elimäellä ja Anjalankoskella esitetään lakkautettaviksi.

Kuvittele olevasi 16-vuotias. Siinä iässä murrosiän pahimmat myrskyt ovat ehkä laantuneet. Nuori totuttelee muuttuneeseen kehoonsa, tarvitsee tilaa itsenäistyä ja haluaa olla jotain muuta, kuin mitä vanhemmat ajattelevat. Etsitään omaa identiteettiä ja ajattelu on vahvasti mustavalkoista. Onko tämän ikäisen nuoren ohjaaminen mahdollista poliittisilla päätöksillä? Ei ole.

Jotkut poliittiset päättäjät kuitenkin ajattelevat voivansa ohjata nuorten hakeutumista päättäjän oman kotikylän lukioon. On esitetty mahdollisuus, että Lyseon yhteyteen ei rakenneta lisärakennusta, vaan kahden aloittavan ryhmän verran opiskelijoita, siis ne, jotka eivät sovi keskustalukioon, ohjautuisi siististi täyttämään maaseudun lukiot. Mielestäni tämä osoittaa, että päättäjät eivät tunne 16-vuotiaan nuoren elämää ja ajattelua.

Mikäli keskustalukiossa aloittaisi vuosittain vain viisi alkavaa ryhmää, merkitsisi se keskiarvorajan kohoamista suhteettoman korkeaksi. Kaikkein motivoituneimmat opiskelijat pääsisivät keskustalukioon, josta syntyisi aivan eri tason lukio kaupungin muihin lukioihin verrattuna. Keskustan ja sitä ympäröivän lähialueen, jolla suurin osa koko Kouvolan lukiolaisista asuu, nuorista moni joutuisi todella punnitsemaan tulevaisuuttaan. Varmasti jokunen kaikkein motivoitunein hakeutuisi lukioon maaseudullekin, suurin osa keksisi jonkun muun ratkaisun. 

Päätös jättää lisärakennus rakentamatta lisäisi Kouvolan lukiolaisten epätasa-arvoa voimakkaasti.

Kouvolan kylien päättäjille tiedoksi: on eri asia mennä opintoihin keskustaan kuin mennä opintoihin keskustasta maaseudulle. Nuoret ovat kautta aikojen itsenäistyessään ja etsiessään identiteettiään kulkeneet maaseudulta kaupunkeihin. Kaupungit ovat tarjonneet mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun harrastusvaihtoehtojen, laajemman elinpiirin ja monien mahdollisuuksien kautta.

Kouvolan nykyisessä taloustilanteessa tehdään ikäviä päätöksiä. Minusta on ymmärrettävää, että pikkukoululaisten oikeus lähikouluun halutaan turvata. Sen sijaan en ymmärrä, miksi kynsin ja hampain pidetään kiinni oman kylän kuihtuvasta lukiosta. Annetaan lukiolaisten opiskella keskustassa. Rakennetaan Lyseon yhteyteen lisärakennus ja turvataan siten nuorten pääsy haluamaansa lukioon.

Koulut roikkuvat löysässä hirressä

Kouluverkon kehittämisen tulee olla suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Näin ei ole ollut Kouvolassa vaan koulujen lakkautuksia on jouduttu valtuustossa käsittelemään liian usein. Perheillä on oikeus asuinpaikkaa valitessaan luottaa kouluverkon pysyvyyteen, siihen, että lähikoulu säilyy eikä sen kohtalosta taistella jokaisella valtuustokaudella.

Tämä asettaa haasteen myös päättäjille. On tehtävä päätöksiä, joiden seuraukset kestävät pidemmälle tulevaisuuteen. Vuoden tai parin jatkoajat eivät ole linjakasta päätöksentekoa vaan ikävien päätösten lykkäämistä. Koulujen roikottaminen löysässä hirressä kuormittaa oppilaita ja opiskelijoita, opettajia sekä vanhempia. Epävarmuudessa eläminen ei ole kenenkään etu.

On kyettävä tekemään päätöksiä. Päätöksen jälkeen on taattava koulujen työrauha.

Kuka hoitaa mummot ja vaarit?

Onko vanhusten hoito kaupungin vastuulla vai vastaavatko omaiset ikääntyneen mummon hoidosta? Kouvolassa keskusteltiin asiasta ja Kouvolan vanhusneuvoston puheenjohtaja Raimo Kinnusella oli yksiselitteinen näkemys: kunta hoitaa. Kouvolan apulaiskaupunginjohtaja Annikki Niirasen mielestä vanhuksen hoidosta vastaavat vanhus itse sekä hänen omaisensa, kunta ja järjestöt yhteistyössä. Minusta Kinnusen vastaus kuvaa ehkä nykytilannetta, Niirasen vastaus tulevaisuutta.

Sukulaiseni, yli 60-vuotias nainen, vastasi pitkään äitinsä hoidosta. Äiti sai asua kotonaan ja tytär kävi hänen kotonaan aluksi kahdesti päivässä, kunnon heikentyessä hän muutti käytännössä asumaan äidilleen. Öistä tuli mahdottomia, kun äiti heräili eikä hoitajana toiminut tytär kyennyt lopulta nukkumaan. Parin viikon unettomuuden jälkeen hän haki äidilleen hoitopaikkaa kunnalta. Tytär toivoi mahdollisuutta saada äiti hoitoon viikon-parin viikon jaksoiksi, jotta hän saisi välillä levätä ja jaksaisi hoitaa äitiään kotijaksot. Kunta ei kyennyt järjestämään tällaista hoitomuotoa ja äiti siirrettiin toistaiseksi laitoshoitoon odottamaan parempaa hoitomuotoa. Äiti on tämän jälkeen laitostunut nopeasti. Tämä ei tapahtunut Kouvolassa, mutta on tuskin harvinainen tapaus.

Vastuu vanhuksen hoidosta siirtyi 100 prosenttisesti kunnalle, vaikka tytär olisi ollut valmis kantamaan osan hoitovastuusta. Minä en ole asiantuntija vanhuspalveluissa, mutta ymmärrän laitosasumisen olevan kunnalle valtavan kallista toimintaa ja omaishoidon tähän verrattuna erittäin edullista. Kunnan kannattaa rakentaa järjestelmä, jossa pystytään joustavasti vastaanottamaan omaisen työpanos. Jokainen vuorokausi, jonka omainen kykenee vastaamaan vanhuksen hoidosta, on säästöä kunnalle.

Apulaiskaupunginjohtajan mukaan vastuu vanhuksen hoidosta on vanhuksella itse, hänen omaisillaan, kunnalla ja järjestöillä yhteistyössä. Jokaisessa vanhustenhoivaa koskevassa päätöksessä tulee tällöin painottaa ennaltaehkäisyä (= vanhuksen oma vastuu), omaishoidon tukemista (= omaisten vastuu) ja yhteistyötä kaikkien tahojen kanssa (= vanhusten, omaisten, kunnan, järjestöjen vastuu). Yhteistyö ja vastuun jakaminen tulee kunnalle edullisemmaksi ja takaa vanhukselle inhimillisemmän vanhuuden.

Ehdokaskoulutuksessa

VIhreiden eduskuntavaaliehdokkaita kokoontui tänä viikonloppuna Korpilahdelle kansanedustajakoulutukseen. Pekka Haavisto puhui turvallisuuspolitiikasta muistuttaen, että sodassakin on säännöt. Hän haluaisi mielellään NATO:n asearsenaalin, mutta ei sotilasliiton kriisien näkemyksiä, tulkintoja ja toimintamalleja. Oras Tynkkynen valotti vihreiden energiaratkaisuja ja Anni Sinnemäki talouspolitiikkaa.

Ilta päättyi rantasaunalle sukkabileisiin.

Tänään opitaan vielä kampanjoinnista, viestinnästä ja äänestäjän kohtaamisesta.

Äänestäjien pelossa valtuusto ei uskalla lakkauttaa palveluita

Joskus tuntuu, että miksi mikään ei riitä. Säästöpäätöksistä ja irtisanomisista huolimatta kaupunginjohtaja joutuu esittämään 0,5% veronkorotusta ja on siinä aivan oikeassa. Silti säästöjä täytyy vielä löytää ja Lamminmäen leikkuri iskee Haanojan uimahalliin ja Voikkaan kirjastoon (yhteensä 535 000 euroa säästöä), Korian terveysasemaan (330 000), Elimäen lukioon (195 000) , viiteen alakouluun (600 000) ja Kouvola-lisään (1milj). Moni muukin tärkeä palvelu on lakkautuslistalla. Kaikista näistä huolimatta rahat eivät riitä vaan tilikauden lopussa meiltä puuttuu vielä 9 miljoonaa euroa.

Turuilla ja toreilla ihmetellään miksi rahat ei riitä ja pähkäillään valtuuston saamattomuutta. Minusta saamattomuus ei ole oikea sana kuvaamaan valtuuston toimia. Kaikki tajuavat talouden karmaisevan tilan ja yleisellä tasolla kaikki puhuvat palveluiden lakkauttamisista. Sitten kun tosi paikka tulee eteen ja lakkauttaminen konkretisoituu kyläkouluksi, uimahalliksi, lukioksi tai kirjastoksi, niin lakkauttamiseen ei enää kyetä. ”Olen Anjalankoskelta siis anjalankoskelaisten äänestämä valtuutettu enkä voi lakkauttaa mitään alueen palveluita” totesi eräs valtuutettu viikko sitten talousseminaarissa. Ymmärrän kyllä hänen tuskansa, mutta ajattelen, että valtuuston pitää pystyä parempaan.

Minusta on suoraan sanottuna v-mäistä lakkauttaa kouluja, mutta olen valmis pienistä pienimpien koulujen lakkauttamiseen. Lukion opettajana on kamalaa lakkauttaa lukioita, mutta kykenen tekemään päätöksen kahden lukion lakkauttamisesta. Pienten äitinä ja minimi äitiysrahalla eläneenä tiedän hyvin perheiden talouskurjuuden, silti pystyn tekemään päätöksen Kouvola-lisän lakkauttamisesta, vaikka kipeää se tekee. Tiedän, että minua on äänestänyt moni pienten lasten ja koululaisten vanhempi ja ymmärrän, että joku heistä miettii kannattaako minua äänestää toiste.

Kaikkeen en kuitenkaan suostu. Isompien alakoulujen jatko täytyy turvata, sillä pienellä on oikeus käydä koulua lähellä. Kun koulussa alkaa olla kaikkaan noin 20 oppilasta, täytyy kuitenkin miettiä, onko siitä luovuttava. Sama koskee lukikoita. 2000-luvun lukio ei toimi kunnolla, mikäli opiskelijamäärä jää alle 150. En myöskään kannata Haanojan uimahallin lakkauttamista. Terveysliikuntaa on taloudellisesti järkevää tukea.

Kuitenkin minusta olisi täysin yksisilmäistä tällä äänestäjien pelossa kieltäytyä kaikista leikkauksista. On myös minun äänestäjieni etu, että Kouvola pääsee jaloilleen. On Anjalankosken etu, että koko Kouvolan talous pelittää. Valtuutettuna on pakko ajatella kokonaisuuden etua ja uskoa, että siitä seuraa pidemmällä tähtäimellä hyvää kaikille. Meidän tulee nähdä pidemmälle, korkeammalle ja kauemmas. Se on meidän velvollisuutemme valtuutettuina.

Kouvolan talouden tökkimiseen on kolme syytä: valtion rahoituksen väheneminen, tehtaiden alasajot sekä yleinen talouden laskusuhdanne. Kouvola saa ensi vuonna 24 miljoonaa euroa vähemmän valtion rahoitusta kuin tämän hallituskauden alussa. Tämä vastaa reilun 1,75 kunnallisveroprosentin korotusta. Siis kuroaksemme umpeen pelkästään valtion maksamattomat tuet, Kouvolan pitäisi nostaa veroprosenttiaan 1,75. Kouvolan taloutta kurjistavat valtion leikkausten lisäksi 4000 menetettyä tehdastyöpaikkaa. Kaiken tämän päällä leijuu taloudellinen laskusuhdanne synkkänä pilvenä, jota ei saada häviämään. Laskusuhdanteen vuoksi valtuuston yritykset saada taloutta virkoamaan ja uusia yrityksiä eivät kanna. Tumma laskusuhdannepilvi tuntuu imevän yritteliäisyyden ja nitistävän elinvoimaa.

Kouvolan talouskurjuus ei ole valtuuston syytä. On kuitenkin valtuuston velvollisuus tehdä sille jotain. On pakko kyetä tekemään kipeätkin päätökset.

Avoin kirje Kouvolan perussuomalaisille valtuutetuille

”Ne on oikeastaan ihan järkeviä ja mukavaa sakkia, ei ollenkaan niin hurjia, kuin mitä julkisuudesta luulisi.” Näin valisti kokenut valtuutettu minua Kouvolan perussuomalaisista valtuustokauden alkaessa. Minulla on nyt vajaan kahden vuoden kokemus yhteistyöstä ja mielestäni ihan hyvin olemme pystyneet sovittelemaan kantojamme. Jossain asioissa olemme olleet samaa mieltä, joissain eri linjoilla. Tunnustan jopa ihailevani Pekka Korpivaaran väsymätöntä tarmokkuutta sekä palavaa intoa, jolla hän hoitaa valtuutetun pestiään. On kunnioitettavaa vaikuttaa niin energisesti asioihin, joiden kokee olevan pielessä. Pekasta kirjoitin jo bloggauksessa Selkärankaista,selkärangatonta.

Minulla on ollut suhteellisen myönteinen kuva Kouvolan perussuomalaisista valtuutetuista. Samaan tapaan kuin kokeneempi valtuutettu pari vuotta sitten, olen puolustanut Kouvolan perussuomalaisia kriittisille ystäville: ”Ei ne ole niin pahoja, oikeesti!” Nyt myönteisyys on aika kovalla koetuksella, ainakin mikäli Kouvolan Sanomien uutisointi Kouvolan perussuomalaisten säästölinjauksista pitää paikkansa.

”Perussuomalaisissa on vahva näkemys, että palveluihin ei kajota ennen kuin valtuusto peruu Ratamo-päätöksen.” (Kouvolan Sanomat 10.10.2014) He eivät aio suostua mihinkään palvelujen leikkauksiin ennen kuin Ratamo-keskuksen suunnitelmat perutaan. Valtuuston enemmistö on äänestänyt Ratamo-keskuksen puolesta. Enemmistön tekemällä päätöksellä ei kuitenkaan ole merkitystä perussuomalaisille.

Tällä julkilausumalla perussuomalaiset irtautuisivat vaikeista ja kipeistä päätöksistä, joita Kouvolassa joudutaan tekemään. Näin heidän ei tarvitse ottaa kantaa kaupunkilaisia koskettaviin vaikeisiin palveluleikkauksiin, vaan he voisivat vastustaa kaikkia leikkauksia. Mielestäni tämä on vastuutonta politiikkaa.

Valtuustossa on päätetty useita asioita, joita minun on ollut mahdoton hyväksyä. Tuntuisi kummalliselta vaatia, että koska esimerkiksi keskustalukiot yhdistettiin vastoin minun tahtoani, niin en sitten ryhdy mihinkään tuleviin palveluleikkauksiin ja jarrutan tässä nyt kaikkea mahdollista ennen kuin tuo vanha enemmistöpäätös kumotaan. Keskustalukioiden yhdistämisestä nuolin haavani mökillä, saunoin, uin, luin lapsille satuja ja join illalla punaviiniä. Harmitti, mutta pääsin asian yli.

Siispä, hyvät Kouvolan perussuomalaiset valtuutetut, enemmistö on päättänyt asian ja Ratamo-keskus rakennetaan. Hyväksykää se. Voi olla, että olette oikeassa, ja päätös osoittautuu katastrofiksi. Iloitkaa silloin, osoitelkaa sormella ja sanokaa ”enkös minä sitä sanonut”. Vielä ei voi olla jälkiviisas. Nyt täytyy vain hyväksyä, että demokratia on enemmistön päätöksiä, vaikka ne joskus tuntuisivat mahdottomilta hyväksyä.

Nyt täytyy tehdä kipeitä päätöksiä yhdessä. Meidän on pakko leikata palveluita, sillä muuten rahat eivät riitä. Tiedätte sen vallan hyvin. Olkaa mukana tekemässä vaikeita päätöksiä, älkää päästäkö itseänne noin helpolla.

Terveisin,

Kaisa

Asuntomessut Kouvolaan? Ei vielä

Asuntomessut ovat yksi tapa saada kaupunkiin uusi asuinalue, mutta messujen järjestämisen on lähdettävä kunnan omista tarpeista. Asuinalueen luominen messuja varten ei ole järkevää. Silti juuri messuorganisaatio Suomen asuntomessut on saanut valita, mihin messualue Kouvolassa rakennettaisiin.

Viranhaltijoiden valmistelevassa aineistossa ei ole selvitystä siitä, miksi uuden asuntoalueen rakentaminen olisi itsessään merkityksellistä Kouvolalle juuri nyt, kun taloudessa joudutaan kiristämään vyötä kaikessa. Kun investointitaso on jo valmiiksi aivan liian korkea ja kaupungilla on 340 valmista tonttia odottamassa rakentajia, alkaa 12 miljoonan messuhanke tuntua ylimitoitetulta.

Minulla ei periaatteessa ole mitään asuntomessuja vastaan. Uudet ideat ja moderni rakentaminen tuovat hyviä uusia tuulia, joita Kouvolassa tarvitaan. Minusta hanke on vain aivan liian kallis kaupungin nykyisessä taloustilanteessa.

Keskusteluissa on esitetty ajatus, että messujen kautta Kouvolaan saadaan uusia asukkaita. Mitkä seikat vaikuttaisivat siihen, että muuttaisit Kouvolaan? kysyttiin Kouvolan ulkopuolella asuvilta vastaajilta “Pendelöinti ja asuminen Kouvolassa” -selvityksessä (2011). Vastaajat muuttaisivat Kouvolaan, mikäli puoliso saisi täältä töitä tai oma työsuhde muuttuisi. Rautatie ja viihtyisä asuinympäristö olivat tärkeitä tekijöitä muuttohalukkuudelle. Sen sijaan kukaan ei sanonut muuttavansa Kouvolaan omakotitalotontin vuoksi, vaikka omakotitalotontti oli nimenomaan yksi tutkimuksessa vastaajille tarjotuista vastausvaihtoehdoista. Tämä on syytä pitää mielessä, kun mietitään, mistä saadaan 30 omakotitalonrakentajaa Korialle.

Kouvola on hyvä kaupunki asua, elää ja kasvattaa lapsia. Etätyö on erinomainen mahdollisuus Kouvolalle saada uusia muuttajia. Sijainti reilun tunnin junamatkan päässä Helsingistä ja edulliset asuntojen hinnat ovat loistava yhdistelmä, jota on hyvä markkinoida pääkaupunkiseudulla. Tämänkaltaiseen markkinointiin kannattaa panostaa rahaa, eikä se edellytä läheskään asuntomessujen kaltaista panostusta.

Valtuusto päättää asuntomessuista ensi maanantain kokouksessaan.

Miten vanha on tarpeeksi vanha olemaan iltapäivän yksin kotona?

Alakoululaisen koulupäivä on lyhyt, vain muutaman tunnin mittainen. Kun koulu loppuu puolen päivän maissa, kestää vielä monta tuntia vanhempien kotiin tuloon. Kouvolassa lasta suojataan eka- ja tokaluokan iltapäivinä iltapäiväkerhotoiminnalla koulupäivän jälkeen. Kouvolan säästöt vaikuttavat toimintaan. Kaupunki haluaa säästää ja vähentää ryhmiä siten, että vain ekaluokkalaiset pääsisivät ryhmiin. Tokaluokkalaiset odottavat vanhempia iltapäivän kotona tai missä lienevät. Tällä säästetään 60 000 euroa vuodessa.

"Heitteillejättö" kuvasi saksalainen tuttu suomalaisten tapaa jättää lapset iltapäiviksi yksin. Saksa on tai ainakin oli kotiäitien luvattu maa. Kun koululainen palasi kotiin, äiti oli odottamassa. Äiti hoiti kodin ja isä työnteon. Nykyisin Saksakin on muuttumassa ja naisten työntekoa turvaa lasten oikeus päivähoitoon. Ajatus on silti tiukassa: lapsen ei ole hyvä olla yksin kotona. Tanskassa joustava työntekemisen malli turvaa pikkukoululaisen iltapäivät. Vanhempien on usein mahdollista tehdä joko osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä tai lopettaa työt ajoissa ja jatkaa työpäivää vielä kotona illalla.

Miten vanha on tarpeeksi vanha olemaan iltapäivän yksin kotona? Tämä varmasti riippuu lapsesta ja toisaalta vanhemman tai vanhempien iltapäivän työn pituudesta. Minusta iltapäivätoiminta tulisi turvata myös niille tokaluokkalaisille, joiden vanhemmat kokevat lapsen ja perheen tilanteen sitä tarvitsevan.

Jos ajatellaan asiaa ihan vain talouden näkökulmasta, voidaan miettiä kuinka monta minuuttia vanhemmat käyttävät työajastaan miettimällä huolestuneena jälkikasvunsa puuhia kotona ja soittamalla lapselle ihan vaan varmistaakseen, että kaikki on kunnossa. Eikö tuo 60 000 euron säästö menetetä melko nopeasti laskeneena työtehona? 

Säästää täytyy, mutta tämä säästö on niin olematon, että sillä ei ole mitään todellista merkitystä Kouvolan taloustilanteessa. Huonoimmillaan säästö johtaa todella ikäviin seurauksiin lasten ja perheiden elämässä. Toivoisin, että tokaluokkalaiset saavat perheiden tarpeen mukaan jatkaa aamupäivä-iltapäivätoiminnassa.

Sovella hankintalakia kenkäostoksilla!

Kenkäkaupassa lasten kanssa. Pyörittelin kädessäni goretexeja, välikauden kenkiä, jotka lapsille tarvitaan kun kesälenkkarit ovat liian kevyet, mutta talvikengät ihan liian paksut. 59 euroa pari ja molemmat lapset tarvitsisivat ne. Mietin pärjäisivätköhän ne kumppareissa talvikenkäaikaan. Sitten tuli huono-äiti-olo. Ei varmaan ole kivaa juosta ja kiipeillä hiostavat kumpparit jalassa. Noloakin se on. Ja niin mentiin, lähdettin kaupasta kummallakin uudet goretexit jaloissa, vanhat muovikassissa ja äidin lompakko 118 euroa köyhempänä. Voi sentään.

Kotona jatkoin aiheen parissa ja kaivoin viime talven kengät esiin. Nuoremmalle löytyy isoveljen vanhat talvigoretexit sekä kuomat kylmille pakkasille. Isoveli sen sijaan tarvitsee molemmat, vaikka viime syksynä muka ostettiin tosi reilut siinä toivossa, että vielä mahtuisivat. Lisäksi kumpikin tarvitsee uudet vuorelliset kumpparit. Miten monta paria kenkiä lapsi oikein tarvitsee vuodessa?

Suomalaisen lapsen vuoden perussetti kenkiä on: välikausikengät, talvigoretexit, kuomat, kesälenkkarit, sandaalit ja kahdet kumpparit (vuorella ja ilman). Lisäksi tarvitaan luistimet ja hiihtomonot. Kengän käyttöikä on jalan jättiläismäisestä kasvusta johtuen noin yksi kausi (talvi tms.).

Suurin yllätys äitiydessä on varmaan ollut lasten tarvitsemien varusteiden määrä. Koko ajan tarvitaan jotain lisää, syksyllä päiväkodin alkaessa metsästetään uusia kurahousuja ja sisätossuja. Ilmojen kylmetessä tarvitaan lisää sormikkaita. Viime talven haalarien sopivuutta en halua vielä edes miettiä. Hankintoja tehdään jostain syystä aina kiireessä, työpäivän jälkeen lievästi stressaantuneena. 5-vuotias alkaa hiljalleen osoittaa vielä yhden hankaloittavan tekijän vaatteiden ja kenkien ostolle: hänelle alkaa kehittyä vankka tietoisuus siitä, mitä hän haluaa.

Raskaana ollessa tulevan vauvan varusteiden hankkiminen oli ihanaa. Sitä kierteli rauhassa vaatekauppoja, valikoi söpöimmät ja istahti kahvilaan kakulle ja kahville. Sen jälkeen oli hyvä ajella rauhassa tutkimaan rattaiden, sittereiden ja turvakaukaloiden maailmaa. Kaikki oli petollisen harmonista. Hahaa, tuosta kaikesta ei ole mitään jäljellä.

Lasten vaatteiden ja kenkien ostoon käytetään melko paljon rahaa. Kaiken muun härdellin lisäksi, mitä ostamiseen liittyy, haluaisin kunnianhimoisesti, että ostamani asiat olisivat laadukkaita, kestäviä, ekologisia mutta hinnaltaan kohtuullisia. Haluan myös tukea Kouvolan kuihtuvan keskustan liikkeitä. Miten sovittaa yhteen ostosten tekemisen hankaluus sekä järkevästi ja moraalisesti oikein toimiminen? Tarvitaan yksityiskäyttöön sovellettu hankintalaki.

"Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmallisesti sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ympäristönäkökohdat huomioon ottaen. Hankintatoimintaan liittyvien hallinnollisten tehtävien vähentämiseksi hankintayksiköt voivat käyttää puitejärjestelyjä sekä tehdä yhteishankintoja tai hyödyntää muita yhteistyömahdollisuuksia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa." Laki julkisista hankinnoista, 2§

Siis seuraavan kerran kun tarvitsen lapselle kengät/haalarin/kurahousut toimin hankintalain ohjeiden mukaan. Teen hankinnan siten, että se on

• taloudellinen: Kiertelen eri kauppoja, tsekkaan tarjoukset. Ostan mahdollisuuksien mukaan käytettynä.
• suunnitelmallinen: Tämä on tärkeä pointti. Katsastan syyskenkätilanteen jo heinäkuussa. Perehdyn nettikirppareihin, kyselen aktiivisesti kavereilta.
• ymäristönäkökohdat huomioiva: Hyvälaatuinen käytetty on ekologinen
• puitejärjestelyt: Varaudun tuleviin hankintoihin. Otan marketin tarjoaman kenkäpassin, jolla saa kuudennet kengät puoleen hintaan.
• yhteishankinnat: Menen kaverin mukaan shoppaamaan, niin että molemmilla on mukavaa ja voidaan vaihtaan kuulumisia. Syömme kakkua hankintojen välillä.

Nyt lähtee hankinnat rullaamaan ja harmonia palaa elämäämme.

Äitiä pelottaa

Yli kymmenen vuotta sitten Maija Vilkkumaa lauloi biisissään "Ei" tytöstä, joka halusi lähteä kavereiden kanssa, mutta äiti ei antanut lupaa mä sanon viimeisen sanani ja se on ei. Laulu oli sellainen, että sitä oli pakko laulaa kovaa mukana, mutta suuremmin en sitä ajatellut. Tänä syksynä satuin kuulemaan kappaleen uudestaan ja laulun äidin huoli tytöstään ja pelko tämän puolesta hätkähdytti.

Äitiydessä on monta yllätystä. Moni yllätys on ihana, kuten vaikka kirjelappu, jossa lukee äti iltapla on val. Sitten on ylläreitä, joihin ei ollut ennen lasten saamista osannut yhtään varautua, kuten ällöt lastensairaudet, päiväkodin täivaarat ja puoli vuotta räkää valuva nenä. Näistä selviää. Kaikkein kummallisin asia äitiydessä on pelko lapsen puolesta. Tämä on myös hankalin selättää.

Aivan täysipäinen läheinen lähetti minulle monta perättäistä kiehuvanraivokasta fb-viestiä. Keskustelupalstalla oli käyty kiivasta keskustelua lasten hyväksikäyttäjän syyllistyttyä uudelleen samaan tekoon pian vapautumisensa jälkeen. Viesteissä, jotka sain, raivottiin estoitta vihreäksi oletetun kansanedustajan puolustettua hyväksikäyttäjää, ja vaadittiin tälle pakkosterilisointia. Tosiasiassa läheiseni oli tulkinnut tilanteen väärin, mutta sillä ei ole merkitystä. Hän raivostui, koska hän on kolme vuotiaan tytön äiti. Ja häntä pelottaa tyttönsä puolesta hirveästi. Pelko on niin suuri, että se saa korkeastikoulutetun länsimaisen nuoren ihmisen vaatimaan tekijälle rangaistusta, joka kuuluu tuhansien vuosien taakse Hammurabin lakiin. Miksi olemme valmiit heittämään tuhansien vuosien sivistyksen, kehityksen ja länsimaisen oikeusjärjestyksen romukoppaan? Pelkäämme hillittömästi mitä lapsillemme voisi tapahtua.

Olen rakastanut John Irwingin kirjoja teini-ikäisestä. Irwingin kirjojen kestoteema on isän pelko lastensa puolesta, huomaan sen vasta nyt. Garpin maailman esipuheessa hän kirjoittaa pelostaan: In my imagination, I lose my children every day. Minun pelkoni ei ole aivan samassa mitassa, silti pelko siitä, mitä lapselle voi käydä, on raastavaa.

Politiikan myötä minulle on kehittynyt pelko lapsen puolesta potenssiin kaksi. Olen lukenut liikaakin Kouvolan ja Suomen karseasta taloustilanteesta, siitä miten uudistuksia ei kyetä tekemään ja lisätään velan määrää tulevien pienempien sukupolvien maksettavaksi. Eläkeuudistuksen tekeminen takkuaa. Miten vielä vuonna 2014 voi olla niin lyhytnäköisiä ihmisiä, että he halvan energian luulossa haluavat lisää ydinvoimaa ja ovat valmiita heivaamaan ydinjätteet kymmenien ja kymmenien seuraavien sukupolvien huoleksi? Suututtaa. Pelottaa lasteni tulevaisuuden puolesta. Miten me voimme jättää heille maailman, jonka olemme päästäneet näin rempalleen?

Tässä on pääsyy siihen, miksi ryhdyn eduskuntavaaliehdokkaaksi. Teen sen siksi, että pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Äitiä pelottaa.

Oksasgate

Onko ihan nilkkimäistä ajojahtia urputtaa tuosta toimitilajohtaja Timo Oksasen tapauksesta? Siis siitä, että Kouvolan tiloista vastaava johtaja hoiti sopimallaan hinnalla kaupungin asunnon tyttärelleen. Eli pitääkö tästä nyt ottaa pultit ja hermostua? En ihan tiedä, mutta muutamia juttuja asiaan liittyen olen mietiskellyt.

1.       Timo Oksanen on hirmu kiva, reilun tuntuinen ja työnsä osaava. Pitäisikö jättää koko homma kaivamatta, kun kyseessä on selvästi niin mukava mies? Enkä usko, että olen ainoa, joka tätä on ajatellut.

2.       Esteellisyyskysymys on selvä ja siitä hän on saanut varoituksen. Onko tapauksessa kuitenkin mukana vielä suurempi ongelma, nimittäin se, että asunto on vuokrattu tyttärelle varovaisestikin arvioiden edulliseen hintaan.

3.       Miksi hintaan ei ole puututtu? Eikö Kouvolan Sanomat osannut kysyä tästä, sehän on aivan olennainen osa juttua? Oksasen esimieskään ei vuokran määrää tiennyt. Selvitin sen sisäisestä valvonnasta ja se on: 300€/kk sisältäen veden ja sähkön. Kasarminmäellä olevasta asunnosta.

4.       Miksi Kouvolan kaupunki tiedottaa asiasta tipottain, niin että asiat pitää kaivaa esiin? Eikö ole Oksasenkin etu, että asiat selvitetään suoraan, jotta faktat eivät matkalla muutu?

Huoh. Onhan varmaan aivan rötösherrajahtia kaivella näitä aivan kuin Kouvolassa ei olisi julmetun paljon suurempiakin ongelmia. Mieleen tulee lähtemättömästi Hannu Karpo pienen ihmisen asialla karvahattuineen ja mikrofoneineen. Minun karpoiluni jää nyt kuitenkin tämän asian kanssa tähän. Piste. Karvahattuakaan en aio ostaa.

Jos jollekin tuli ikävä Karpoa niin:

https://www.youtube.com/watch?v=r9rz0vRWKfU

Työttömän oikeus terveystarkastukseen ei toteudu Kouvolassa

Kolme vuotta sitten voimaan tullut laki velvoitti kunnat järjestämään terveydenhuollon palveluita työttömille, jotka olivat työterveyshuollon palveluiden ulkopuolella. Kouvolassa terveystarkastukset eivät toteudu eivätkä kaupunki sekä TE-keskus ole kyenneet sopimaan yhteistä mallia, jonka mukaan työttömät ohjattaisiin terveyspalveluihin, joihin heillä on lakisääteinen oikeus.

Terveystarkastusten tarkoituksena on edistää työttömän terveyttä ja ylläpitää työkykyä. Tällä halutaan ennaltaehkäistä mahdollisten terveysongelmien syntyä sekä pitää huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Kyseessä on tärkeä ennaltaehkäisevä palvelu. Koska terveystarkastukset ovat lakisääteisiä, emme edes voi valita haluammeko toteuttaa ne vai emme. Kun laki on ollut voimassa jo kolmisen vuotta, tulisi asian olla jo kunnossa, mutta viimeistään nyt täytyy luoda järjestelmä, jonka perusteella asiakkaat tuntevat oikeutensa ja saavat helposti tarvitsemansa terveyspalvelut.

Tällä hetkellä Kouvolan terveyspalveluissa ei aina tunnuta tietävän, kenelle työttömien terveystarkastukset kuuluvat. Kysellessäni terveystarkastusten perään sain joukon epätietoisia vastauksia, asiasta ei tiedetty eikä osattu ohjata eteenpäin. Lähetin lopuksi asiasta viestin vt. terveysjohtaja Kari Kristerille, joka myönsi, että asia ei vaikuta olevan kunnossa ja lupasi selvittää asiaa. Odottelen mielenkiinnolla miten asian suhteen edetään.

Kouvolassa tarvitaan lähete, jolla TE-toimisto voisi lähettää asiakkaan työttömien terveystarkastukseen. TE-toimistossa kaivataan yhdyshenkilöä kaupungilta, jonka luo asiakkaat lähetteellä ohjattaisiin. On kiistämättä palaverin paikka ja tarve sopia selkeä järjestelmä yhdessä TE-keskuksen sekä Kouvolan kaupungin kanssa. Työttömällä on oikeus terveystarkastuksiin. Kouvolan kaupungissa täytyy selvittää miten ne hoidetaan asiallisesti ja lainmukaisesti.

-          

Aika luovuttaa

Joskus kuntapolitiikassa tulee eteen tilanne, jolloin tajuaa, että on parempi luovuttaa kuin jatkaa asian viemistä eteenpäin. Minulle on tullut aika luovuttaa operaatiossa pikkuneuvoloiden puolesta. Tämä ei tarkoita, ettenkö edelleen uskoisi vakaasti, että Kouvolassa pitäisi olla pieniä neuvoloita lähellä kuntalaisia, paikkoja, joihin olisi helppo mennä, jossa olisi tuttu neuvolatäti ja jossa voitaisiin tarttua lapsiperheiden ongelmiin niiden ollessa pieniä sekä tehdä mittauksia ja muita yksinkertaisia terveydenhuollon toimia myös aikuisille lähialueen asukkaille. Minusta pikkuneuvolat pitää säilyttää, mutta koska en saa muita ajattelemaan samoin, luovutan.

Koko kevättalvi ja kevät olen vasemmistoliiton Tiina Saavalaisen kanssa yrittänyt aikaansaada keskustelua ja kannatusta pienille neuvoloille Tuohikotissa, Vuohijärvellä, Jaalassa ja Utissa. Neuvolat on päätetty lakkauttaa. Lakkauttamista aikaansaadut säästöt olisivat marginaalisen pienet, vain noin 100 000 euroa, josta suurin osa on sisäisiä (90 000€) vuokria.

Olemme Tiinan kanssa käyneet noissa pikkuneuvoloissa, tavanneet loistavia, työlleen omistautuneita ja alueensa tuntevia terveydenhoitajia. Olemme kuulleet alueiden ongelmista ja perheiden tuen sekä yhteisöllisyyden tarpeesta. Tapasimme neuvolatoiminnasta vastaavan viranhaltijan sekä hänen esimiehensä. Keskustelussa ajatuksemme eivät kohdanneet. Hallinnon puolella suuret neuvolat nähdään hoidon laadun takaajina, joissa sijainen löytyy helposti ja ammatillista tukea on tarjolla. Minun ja Tiinan mielestä neuvolasta saatava tuki on jo nyt laadukasta, käyttäjät ymmärtävät sairastapauksen aiheuttamat pienet katkokset ja kollegiaalista tukea saa myös aktiivinen pienessä neuvolassa työskentelevä. Mielestämme laatua on neuvolan sijainti lähellä käyttäjiään. Joskus ajatukset vain ovat niin kaukana toisistaan, että keskustelu ei etene, näin kävi meille neuvoloiden viranhaltijoiden kanssa.

Otimme yhteyttä hyvinvointipalveluista vastaavaan apulaiskaupunginjohtajaan, joka oli alaistensa kanssa samoissa ajatuksissa. Kirjoitimme Kouvolan Sanomien yleisönosastolle ja yritimme tavoitella maaseudun äitejä Facebookissa. Kansanliikettä ei syntynyt pienten neuvoloiden puolesta, sen sijaan se syntyi maaseudun eläinlääkärien puolesta. 

Nyt siis luovutan. En saa tätä asiaa muutettua ilman tukea, silti uskon, että olen oikeassa. En halua olla se, joka vääntää jokaisen keskustelun koskemaan pikkuneuvoloiden jatkoa, kuten jotkut valtuutetut liittävät kaiken valtuuston käsittelemän koskemaan Ratamokeskusta ja sen vastustamista. En halua inttää, siksi lopetan ajoissa. Silti harmittaa.

Ydinvoima - riskibisnes

Kouvolan kaupunginhallitus saa tänään iltapäivällä käsiteltäväkseen KSS Energian selvityksen siitä, miten se varautuu ydinvoimahankkeen riskeihin. Selvityksen perusteella riskeihin ei juuri ole varauduttu.

Fennovoima on rakentamassa Pyhäjoelle ydinvoimalaa. Mukana on Kouvolan kaupunki KSS Energian omistajana. Kouvola on nousukaudella, energian hinnan noustessa, lähtenyt mukaan hankkeeseen tavoitteenaan tuottaa itselleen edullista sähköä. 

Ydinvoimalahankkeilla on yleisesti kolme suurta riskiä: kustannusten nousu, rakentamisen viivästyminen ja ydinjätteen loppusijoituksen puuttuminen. Näiden kautta hankkeesta muodostuu arvaamaton ja erittäin riskialtis. Rakentamiskustannukset nousevat yleisesti kymmeniä prosentteja arvioidusta, rakentaminen viivästyy vuosikausia ja loppusijoitus tulee maksamaan miljardeja.

Ydinvoimayhtiöt toimivat Mankala-periaatteella, mikä tarkoittaa, että yhtiössä maksaja ja omistaja kantaa riskit. Omistaja sitoutuu vastaamaan yhtiön lainojen lyhennyksistä ja koroista, jos voimalayhtiö ei tähän pysty. Mankala-periaatteen vuoksi Kouvola sitoutuu KSS:n omistajana kantamaan osaltaan Fennovoiman riskialttiin hankkeen, jolloin ongelmatilanteessa ydinvoimayhtiöön joudutaan investoimaan enemmän kuin vain yhtiöön sijoitettava osakepääoma. 

Kouvolan kaupunginhallitus pyysi KSS Energialta selvityksen hankkeen riskeistä ja riskeihin varautumisesta. KSS ei kannanotossaan ota kantaa riskeihin eikä kerro niihin varautumisesta, vaikka kaupunginhallitus nimenomaisesti pyysi tietoa näistä. Tulkitsen asian niin, että KSS:ssä riskeihin ei ole varauduttu. 

Kuntalain mukaan kunnan tulee pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Osallistuminen Fennovoiman riskialttiiseen ydinvoimahankkeeseen ei tue tätä. KSS:n  mukanaolo Fennovoimassa on liian suuri taloudellinen riski, on uskaltauduttava irrottautua Fennovoimasta.