Äiti töihin, lapsi hoitoon

Kunnan ja valtion taloutta ollaan parantamassa komentamalla äidit hoitovapaalta töihin. Hallituksen keino tähän on ajatus kotihoidon tuen leikkaamisesta. Kotihoidon tuki on nyt huikaisevat 327,46 euroa kuukaudessa. Kouvolassa tätä valtion reilua kädenojennusta nauttiville vanhemmille on lisäksi maksettu Kouvola-lisää 150 euroa kuukaudessa. Kouvola-lisä on pieni, mutta kun tulotkin ovat pienet, muodostaa se suuren osan kuukausittaisesta tilistä. On loistojuttu, että kaupungin kurjassakin taloustilanteessa päätettiin Kouvola-lisä säilyttää.

Suomessa on perinteisesti hoidettu lapset pitkään kotona. Siskoni hoitaa pientä tytärtään kotonaan Tanskassa ja hän joutuu selvittämään jokaiselle puolitutullekin, miksi hieman yli yksivuotias on vielä kotona äitinsä hoidossa. "Etkö koskaan enää aio mennä töihin?", ottivat naapurit asiakseen hämmästellä. Pohjoismaissa ja Hollannissa lapset lapset aloittavat päivähoidon tavallisimmin reilusti  alle vuoden ikäisenä. Puolisoni kotimaassa Saksassa päiväkotipaikat ovat kiven alla ja subjektiivinen päivähoito-oikeus vasta alkutaipaleella. Kun päiväkotipaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille, jäävät jotkut äidit vastentahtoisesti kotiin. Britanniassa päivähoitoa saavat vain ne, joilla siihen on varaa. Äidin saama palkka ei välttämättä riitä kahden lapsen päiväkotimaksuihin.

Järjestelmiä on monta. Suomen päivähoitojärjestelmässä parasta on aito valinnanmahdollisuus. Jokainen perhe voi valita omaan elämäntilanteeseensa sopivimman vaihtoehdon. Tätä ollaan nyt kaventamassa. On totta, että suomalaiset äidit ovat kotona kauemmin kuin kanssasisarensa Ruotsissa. Meillä osa-aikatyö liitetään lähinnä opiskelijoihin, ei pienten lasten äiteihin. Osa-aikatyöstä maksetuilla veroilla ei kuitenkaan maksella kahden lapsen päivähoidon todellisia kustannuksia, jotka ovat liki tuhat euroa per lapsi. Täytyy olla aika hulppea osa-aikatyö, jotta siitä maksetaan veroa vaikkapa 1500 euroa kuukaudessa.


Jos naiset kuitenkin halutaan aikaisemmin töihin, mitä voidaan tehdä?

• Muuttaa työmarkkinoita joustavammiksi. Osa-aikatyötä tulee olla tarjolla muuallakin kuin kaupan kassalla tai puhelinmyynnissä. Tämä on ammattiyhdistysliikkeen ja hallituksen välistä yhteistoimintaa.
• Työnantajan lupaus osa-aikatyön muuttamisesta kokoaikaiseksi perheen tilanteen sen salliessa tekisi työn vastaanottamisen mielekkääksi.
• Järjestää päivähoito joustavaksi. Kouvolassa päiväkotipaikka on liki mahdoton saada toivottuun päiväkotiin, jos ei hae haku-aikana eli varhain keväällä. Jos Kaunisnurmella asuvalle autottomalle perheelle osoitetaan päiväkotipaikka Lehtomäestä, luopuu äiti helposti töihinpaluusta. Vaikka päiväkotia voisi vuoden kuluttua vaihtaa, on pienten lasten päiväkodin vaihto on ikävää ja raskasta. Vanhemmat eivät mielellään ryhdy siihen.
• Päiväkodeissa tulee myös järjestää joustavasti mahdollisuuksia eri mittaisiin hoitopäiviin ja tarvittavaan hoitopäivämäärään kuukaudessa.
• Alle kolmivuotiaiden ryhmiin kaivataan enemmän sylejä, vaipanvaihtajia, haalarin pukijoita, leikittäjiä ja riitojen ratkojia. Vanhempien tulee voida luottaa siihen, että heidän ollessaan töissä, lapsi saa kaiken tarvitsemansa huomion. Enemmän henkilökuntaa pienten ryhmiin!

Meidän perheelle sopii järjestely, jossa kolmevuotias on puolipäivähoidossa päiväkodissa ja yksivuotias vielä toistaiseksi kotona isänsä kanssa. Minä käyn töissä. Emme ole oikeutettuja Kouvola-lisään. Näin me olemme asian järjestäneet, joku toinen järjestäisi asiat toisin ja hyvä niin. Olemme tyytyväisiä, sillä olemme saaneet valita.

Itsenäisyydestä

Mitä tarkoittaa, että Suomi on itsenäinen, kysyivät maahanmuuttajaoppilaat koulussa. Selitin itsenäisyyden tarkoittavan sitä, että maan kansalaiset voivat itse päättää omista asioistaan ja järjestää elämänsä haluamallaan tavalla. Että meidän puolestamme ei päätä Ruotsin kuningas eikä Venäjän keisari. Itsenäisyys on loistojuttu.

Parhaat itsenäisyyspäiväjuhlat:
Vuonna 2003. Katujuhlat, täynnä valoja, elämää ja ihmisiä. Paljon naurua ja hyvää ruokaa paperilautasilta, viiniä muovikupeista. Juhlittiin Ranskan kansallispäivää Budapestissa.

Itsenäisyyspäiväjuhlat 6.12.2012:
Sotilasparaati, vakavia ihmisiä mustissaan. Veteraanien kunnioittamista. Seurasimme Hornetien lentoa kotimme yllä. Kuin Pohjois-Koreasta, ajattelin.

Itsenäisyys on iloinen asia. Ehkä se voisi olla sitä myös Suomessa.

Maahanmuuttajista, kunnan työntekijöistä ja Ratamosta: luulen mutta tiedänkö?

Luulemisesta. Opetan lukiossa yhteiskuntaoppia. Vaikka heti ensimmäisenä lukiovuonna tarjotaan rautaisannos tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, eniten keskustelua syntyy yleensä maahanmuutosta. Miltei joka ryhmässä on muutama, joka varmasti tietää jonkun hienolla mersulla ajavan työttömän maahanmuuttajan. Kaikilla on myös varmaa tietoa maahanmuuttajien saamista valtavista valtion tai kunnan maksamista tuista.

Tietämisestä. Suurin osa maahanmuuttajista tulee toimeen omalla työllään. Työtön maahanmuuttaja saa samat sosiaalituet samoin ehdoin kuin suomalainen. Turvapaikanhakija on henkilö, joka tarvitsee suojelua ja anoo turvapaikkaa vieraasta maasta. Hän asuu vastaanottokeskuksessa. Aikuinen turvapaikanhakija saa 291,16 euroa kuukaudessa, mutta mikäli hän saa vastaanottokeskuksessa ruoan, saa hän 85,34 euroa kuukaudessa. Asuminen on ilmaista. Ketään ei hyysätä, eikä kukaan kylve ainakaan valtiolta tulevissa rahoissa.

Luuleminen ei ole tietämistä. Ihmisten mieliin jää asioita, joilla ei ole totuuspohjaa. Vetävät jutut kerrotaan mieluusti eteenpäin, ja näin syntyy mersujuttuja ja muita tarinoita, joilla lietsotaan vääriä luuloja.

Kouvolan Sanomien yleisönosasto on paikka, jonka kirjoittajien toivoisi pitävän luuleminen ja tietäminen visusti erillään. Kun joku kirjoittaa jutun, jossa hän "tietää", että kunnan palveluksessa on 1000 ylimääräistä työntekijää, alkaa juttu elää omaa elämäänsä. Kukaan ei piittaa siitä, että kirjottaja ei kerro, miten hän päätyi näin suureen ylimääräisten työntekijöiden joukkoon.

Tulevaisuuden sairaala on kaikkien salaliittoteoreetikkojen lempilapsi. Mistään ei liiku niin paljon erilaisia totuuksia kuin Ratamosta. Kenen totuus on oikea totuus? Ratamossa näkyy surullisella tavalla Kouvolan hajanaisuus. Emme tavoittele yhteistä hyvää Kouvolalle, vaan jokainen pyrkii kaikin keinoin vetämään kotiin päin. Omat poliittiset pikavoitot tai oma kaupunginosan hyvinvointi on tärkeämpää kuin kaupungin tulevaisuus.

Uuden sairaalan paikasta riidellään verissä päin, vaikka valtuusto on jo päättänyt sijoittaa Ratamon Kotiharjuun. Yhtäkkiä huomattavan suurella joukolla kouvolalaisista yleisönosastolla ja napakoissa kirjoittavista on rakennusteknistä asiantuntemusta, jolla otetaan kantaa sairaalan paikkaan. Minä en osaa sanoa asiaan mitään, ennen kuin perehdyn perusteellisesti kaikkeen siihen aineistoon, jonka tuella valtuusto on päätöksensä tehnyt.

Luulla voin, mutta vielä en tiedä. Kerron sitten kun tiedän.

Kymmenen vuotta yliopistossa historiaa opiskellen opetti ainakin sen, että kaikkien kirjoittamisten ja sanomisten takana pitää olla faktatietoa. Historian tutkijoille opetetaan, että totuuden esiin kaivamiseksi ei riitä yksi lähde, tarvitaan vähintään kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Ehkä sama pätee nykyisyyden totuuteenkin.

Iloa, hämmennystä ja vastuuta

Kaikkia näitä olen tuntenut viime sunnuntain kuntavaalien äänestyksen selvittyä. Puoliso iloitsi suuresti ja kännykkä piippasi onnitteluita. Minäkin olin iloinen, mutta ehkä vielä enemmän hämmentynyt. Mikä valtava vastuu tehdä viisaita päätöksiä kaikkien parhaaksi.

Jääkö aikaa perheelle? Tätä on varmasti moni miettynyt, mutta ainoastaan naapurin tyttö uskaltanut kysyä. Mietin sitä itsekin. Kyllä jää, päätin. Minulla on illat aikaa paneutua kuntapolitiikan koukeroihin. Hyvästi rakkaat ystäväni Greyn anatomia, Unelmien poikamiestyttö ja muut TV-ohjelmat, ajalleni on tullut tärkeämpää käyttöä.

Ole iloisempi Vihreä! Komensi Kouvolan Sanomien valokuvaaja kuvatessaan minua ja kahta muuta vaaleissa hyvin menestynyttä kaupungin talon portailla. Virittelin valtaisan onnellisen hymyn kasvoilleni ja nostin peukalot pystyyn. Halusin osoittaa lehdelle yhteistyöhalukkuuteni. Olin kuitenkin melko kiusaantunut kaulaillessani tuntemattomien ääniharavien kanssa valtuustosalissa.

Kouvolan vaikuttajanaisille oli sähköpostin otsikko. Aluksi hihitytti. Miten minusta on vaipan vaihdon välissä tullut Kouvolan vaikuttajanainen? Kertoessani viestistä puolisolle myöhemmin tunsin jo vähän ylpeyttä asiasta.

Vedin aamukahvin väärään kurkkuun kun huomasin Kouvolan Sanomien julkaisseen tuloni viime vuodelta. Palkan kertominen ei ole minulle samanlainen tabu kuin se saattaa olla vanhemmille ihmisille, mutta tuntui kummalliselta nähdä oma palkka graafin vihreässä pallukassa. Minusta on tullut julkisempi.

Ritva on vihreiden toinen valtuutettu. Olen niin iloinen Ritvan mukanaolosta. Uskon saavani hänestä hyvä tuen ja paljon oppia. Olemme myös sen verran eri elämäntilanteissa, että hyödymme siitä molemmat saamalla erilaisen näkökulman asioihin.

Lobbaus alkoi heti. Käytäväpolitikointi ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta tuntuu tapahtuvan aina vähän huonona hetkenä. Tapaan mielelläni etujärjestöjen ihmisiä ja kuulen heidän mielipiteitään, mutta tekisin sen mielummin sovittuna aikana.

Miten tästä eteenpäin? Tätä ovat monet kysyneet. Tänään käydään puolueiden välisiä neuvotteluja hallitus- ja lautakuntapaikoista. Vihreiden kesken on laskeskeltu erilaisia mahdollisuuksia ja laadittu strategioita. Meillä on hyvät neuvottelijat. Valtuustokausi alkaa 1.1.2013.

Kiitos!

187 ääntä on huikaisevan paljon. Olen erittäin hämmentynyt mutta hurjan iloinen. Ryhdyn innolla valtuustotyöhön ja kirjoittelen kuulumisia tänne blogiin. Toivon, että olette minuun yhteydessä ja kerrotte, missä asioissa voin kouvolalaisia auttaa.

Täytyy vielä vähän jäsennellä ajatuksia.

Kiitos teille kaikille!

Äänestetään!

Sunnuntai on vaalipäivä. Liput salkoon ja uurnille!

Oletko sitä mieltä, että on hyvä ajatus...

• sulkea Haanojan uimahalli?
• lakkauttaa kolme kirjastoa?
• muuttaa lasten ja nuorten salivuorot maksullisiksi?
• tarjota kirjastoissa terveysneuvontaa? (mitä kummaa???)
• sulkea kolme neuvolaa ja yksi terveysasema?
• rakennuttaa päiväkoteja leasing-rahoituksella (joku toinen omistaa päiväkodit ja kaupunki vuokraa ne)?
• luopua kotonaan lasta hoitavien saamasta Kouvola-lisästä (150 euroa)? Vertailun vuoksi: jos lapsi siirtyy päiväkotiin, hänen hoiton maksaa kunnalle keskimäärin tuhat euroa kuukaudessa lasta kohden (Taloussanomat 19.5.2010)
• vähentää lukioita kuudesta kolmeen?
• kiristää ikääntyneiden kotiin annettavien palveluiden kriteerejä? Eli vanhus saa todennäköisesti vähemmän apua kotiinsa, vaikka juuri kotona oleminen on ihmiselle inhimillisempää ja kunnalle halvempaa hoitoa. 

Tämä on kaupunginjohtajan talousarvioesitys vuodelle 2013.

Uusi valtuusto päättää mitkä palvelut säilytetään ja mitä ei. Sinä päätät keitä valtuustossa on. Käytä ääntäsi viisaasti. Äänestä!

Talous kuntoon ja kestävämmäksi

Viimeaikaisista kommenteista päätellen Kouvolan talouden parantaminen tuntuu mahdottomalta. Kukaan ei ole valmis tinkimään palveluista eikä veroja ei saa korottaa. Korkeintaan katuvalot voi sammuttaa hieman aikaisemmin. 

Reipasotteinen kaupunginjohtaja räväytti pakan sekaisin ja esitti muun muassa seuraavia toimia: uimahallin sulkeminen, useiden neuvoloiden ja terveysasemien lakkauttaminen, maksulliset harjoitusvuorot nuorille, Kouvola-lisästä luopuminen, kahden kirjaston sulkeminen ja niin edelleen. Onko talouden tasapainottaminen mahdotonta ilman näin dramaattisia palvelujen leikkauksia? Mitä muuta voidaan tehdä?

Viime vuosikymmenen aikana suuryritykset ovat vähentäneet väkeään kaikkialla Suomessa. Henkilöstömääräänsä ovat kasvattaneet pk-yritykset. Hyväksytään tämä. Suurhankkeiden sijaan tulee elinkeinopolitiikassa keskittyä pohtimaan, miten pk-yritykset työllistäisivät lisää ihmisiä Kouvolassa.

Kouvolan yritysilmapiiri on erilaisissa tutkimuksissa todettu heikoksi. Lisätään yrittäjien ja kuntapäättäjien välistä yhteydenpitoa. Kunnan täytyy tietää, mitä yrittäjät ajattelevat ja yrittäjien tulee olla perillä kaupungin päätöksenteosta jo päätösten ollessa suunnitteluasteella. Tiivis yhteydenpito ei maksa mitään, tarvitaan vain viitseliäisyyttä. 

Säästetään, mutta järkevästi. Ei säästetä palveluista, joissa säästöt aiheuttavat enemmän kustannuksia tulevaisuudessa. Jos koulutuspuolella säästetään miljoona, mutta nuorten lisääntynyt pahoinvointi nostaa kustannuksia sosiaalipuolella kahdella miljoonalla, ei ole säästetty yhtään. On vain lisätty inhimillistä kärsimystä.  Mietitään seurauksia loppuun asti ennen jokaista säästöpäätöstä.

Panostetaan ennaltaehkäisyyn.  Jos tuetaan perheitä ja kuunnellaan lapsia silloin kun ongelmat ovat pieniä, säästetään kalliissa erityisen tuen palveluissa. Ennaltaehkäisevää työtä tekevät neuvolat, koulut ja päiväkodit. Ei tingitä niistä.

Ei päästetä yhtään nuorta putoamaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kuten kaikki ennaltaehkäisevä työ, tämä on ensisijaisesti inhimillistä toimintaa ja vasta toissijaisesti taloudellisesti järkevää. Syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Kuinka paljon ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan rahoittaa pelastamalla vaikka vain yksi nuori?

Me kuntalaiset haluamme palvelumme. Ollaan siis valmiita maksamaan niistä. Viime hädässä kunnallisveron korottaminen on kestävämpää taloudenpitoa kuin lainanotto peruspalveluiden maksamiseksi. 

Kuntataloutta voi kohentaa myös jokainen kuntalainen. Ostetaan aina ensisijaisesti paikallisten yrittäjien tuotteita. Näin rahat jäävät omaan kuntaan työllistämään kuntalaisia. Tämä osataan Pohjanmaalla. Miksei sitä osattaisi myös täällä?

Väärää säästöä - oikeaa kulutusta

Valtuusto päättä, mihin kunnan rahat käytetään. Kouvolan valtuuston keski-ikä on tällä hetkellä lähempänä kuuttakymmentä vuotta. Voiko eläkeikää lähestyvä valtuusto tehdä oikeita päätöksiä kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnista? On tärkeää, että valtuustossa saadaan kuuluviin lapsiperheiden ääni.

Elämme talouden laskusuhdannetta. Hyväksytään tämä. Yritetään kaikin keinoin saada kaupunkiin lisää yrityksiä, mutta realismia on, että hurjaa yrittäjien ryntäystä on tässä taloustilanteessa tuskin tulossa. Se ei ole kaupungin elinkeinopolitiikan vika, se on tämänhetkisen taloustilanteen vika. Nostetaan kunnallisveroa jos on aivan pakko, mutta ei tingitä neuvoloista, päivähoidosta ja koulutuksesta!

Tämän päivän Kouvolan Sanomien mukaan kunta on paikkaamassa taloustilannettaan muuttamalla alle 18-vuotiaiden sali- ja harjoitusvuorot maksullisiksi. Tällä saadaan kaupungin kassaan alustavien laskelmien mukaan puoli miljoonaa euroa.

Mielestäni tämä on väärää säästämistä. Säästäminen liikuntapalveluissa lisää tulevaisuudessa kuluja terveyspalveluissa. Juuri tälläisestä lyhytnäköisestä säästämisestä tulee päästä irti Kouvolassa.

Olisin valmis paljon radikaalimpaan: lakkautetaan kokonaan hallimaksut niin aikuisilta kuin lapsiltakin ja vähennetään huomattavasti uimahallien lippujen hintoja.  Tämä maksaa, toki, mutta mikäli saadaan eläkeläiset pitämään huolta kunnostaan, lapsiperheet oppimaan liikunnallinen elämäntapa ja nuoret urheilemaan, luodaan tulevaisuuden hyvinvoiva Kouvola. Yhden lonkkaleikkauksen hinnalla saadaan tuhansia edullisempia uimahallikäyntejä. (Lonkkaleikkaus maksaa noin 15 000 euroa HS:n 4.9.2012 tietojen mukaan)

Mitä enemmän ihmiset käyttävät liikuntapalveluita, sitä parempi. Vanhusten henkinen hyvinvointi lisääntyy heidän parantaessaan maailmaa saunan lauteilla ja fyysinen kunto kasvaa uima-altaassa. Lapset oppivat urheilussa yhteistyötaitoja, kehittävät motoriikkaansa ja parantavat kestävyyttään. Liikunnallisista lapsista kasvaa liikunnallisia aikuisia. Tämä on kunnan taloudelle erinomainen asia ja sitä täytyy tukea kaikin keinoin. Harjoitusvuorojen maksullisuuteen ei voi suostua.

Kouvola on hyvä paikka asua ja kasvattaa lapsia. Haluan, että se säilyy sellaisena. Äänestetään valtuustoon lapsiperheiden äitejä ja isiä.

Vaalitunnelmia

Ennakkoäänestys on käynnissä ja varsinaiseen vaalipäivään on reilu viikko

Olen jakanut esitteitä Kuusankoskella yhdessä muiden vihreiden kanssa ja yksinäni töihin mennessä ja kotiin tullessa. Voi kurjuus tätä sadetta. Tuntuu aika idioottimaiselta seisoa tihkusateessa hymyilemässä esitteitä jaellen, silti on ollut mukavaa. Vaalit vievät mennessään ja innostus on lisääntynyt. Olen huomannut saman muissa vihreissä ehdokkaissa. Kampanjaa on tehty hyvällä mielellä iloiten. On oltu yhdessä tyytyväisiä jokaisesta julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta, paneelikeskustelusta, haastattelusta ja niin edelleen. Vaalikuume kasvaa kaikilla vaalipäivän lähestyessä.

Olen provosoivasti seisoskellut päiväkodin pihalla tyylikkäässä vihreässä takissani, jonka edessä lukee Vihreät ja takana Kaisa. Vanhempani ovat jakaneet esitteitäni ympäri kaupunkia ja puhuneet ympäri omaa ystäväpiiriään. Sukulaisille on kerrottu ehdokkuudesta. Työkaverit ovat saaneet vaalipostia lokeroihinsa.

Lehdet täyttyvät vaalimainoksista. Vihreillä on kolme yhteismainosta Kouvolan Sanomissa. Enemmänkin olisimme mainostaneet, mutta budjetti ei anna periksi. Kouvolan Vihreät käyttävät vaaleihin kaiken mitä tilillä on, noin 7000 euroa. Vertailun vuoksi: tiedän erään suuren puolueen Kouvolan paikallisjärjestön vaalibudjetin olevan 55 000 euroa.

Ehdokkaatkin mainostavat. Monen henkilökohtainen vaalibudjetti taitaa olla suurempi kuin Kouvolan Vihreiden budjetti. Minä en laita yhtään rahaa lehtimainontaan. Rahani menevät asuntolainan maksuun, ruokakauppaan, päiväkotimaksuihin, vakuutuksiin ja moneen muuhun välttämättömyyteen.

Mieleni tekisi kovasti mainostaa lehdissä. Iskee epäusko, voiko läpi päästä ilman yhtään mainosta, kun toiset rummuttavat itseään liki jokaisessa luukusta kolahtavassa lehdessä. Jos ostaisin kuitenkin yhden lehtimainoksen ja hankkisin vastaavasti halvemman hääpuvun, pohti eräs ehdokas. Vaalit todellakin vievät mennessään.

Tässä vielä viimeiset vaalitempaukset:

• Olen huomenna lauantaina Vihreiden vaaliteltalla kävelykatu Manskilla kello 10-13, tai ainakin kunnes jäädyn.

• Maanantaina 22.10 jaan esitteitä Manskilla klo 16-17.

• Lauantaina 27.10 jälleen Manskilla Vihreiden vaaliteltalla 10-14.

Tervetuloa juttelemaan!

Kouvolan puolesta

Kunta on olemassa kuntalaisiaan varten ja kunnan ainoa tehtävä on huolehtia kuntalaisten ja ympäristön hyvinvoinnista. Joskus tuntuu, että tämä unohdetaan ja yrityksistä ja taloudesta tulee itseisarvoja. Ne ovat kuitenkin vain välineitä kunnan perustehtävän toteuttamiseksi.

Kouvola on yhtä hyvä kuin sen asukkaat ovat. Jos ryhtyisin hyväksi kouvolalaiseksi, jonkinlaiseksi kunniakuntalaiseksi, lisäisiköhän se Kouvolan ja kouvolalaisten hyvinvointia?

Ostaisin ensisijassa paikallisten yrittäjien tuotteita ja jättäisin siten palkkani omaan kuntaan työllistämään. Tässä koen heti piston omassatunnossani, sillä vaihdoin juuri sähkön toimittajan paikallisesta valtakunnalliseen yritykseen. 

Ei saa antaa takaiskun lannistaa. Eteenpäin vain tiellä hyväksi kouvolalaiseksi.

Hyvänä kouvolalaisena ryhdyn arvostamaan omaa kaupunkiani. Tässä suhteessa olen puhdas. En tuhlaa energiaa haukkumalla Kouvolaa.

Jos olisin hyvä kouvolalainen yrittäjä, en valittaisi erilaisissa yritysbarometreissa miten huono yritysilmapiiri kaupungissa vallitsee. Selvittäisin epäkohdat suoraan kuntapäättäjien kanssa. Kun oikein kovaa kailotetaan, miten mahdoton kaupunki Kouvola on yrittäjille, on aivan varmaa, että tänne ei tule yhtään uutta yritystä.

Hyvänä kuntalaisena en teilaa kuntapäättäjiä. Jos valtuusto ei saa asioita etenemään, äänestän ensi kerralla toisin. Miksi jatkuvasti valitetaan valtuutettujen kyvyttömyydestä, mutta äänestetään samat ihmiset jatkokaudelle uudestaan ja uudestaan?

Sädekehäni vain loistaa entistä kirkkaampana.

Kunniakuntalaisena pyrin tekemään työni parhaan kykyni mukaan. Kertaakaan en ole käynyt paperitehtaalla, mutta aika paljon olen kuullut siellä vallinneesta työkulttuurista. Ilmeisesti vielä kymmenen vuotta sitten moni meni työssään yli siitä missä aita oli matalin. Voi olla, että nyt työskentely on terävöitynyt. Toivottavasti.

Ja vielä viimeisenä: olisin paitsi hyvä kuntalainen, myös hyvä naapuri, ystävä, työkaveri ja hyvän päivän tuttu. Jos pidämme huolta toisistamme, ei paikalle aina tarvita kaupungin virkamiestä hoitamaan asiaa.

Kohenisiko kunnan talous olemalla esimerkillinen kuntalainen? Voi olla, mutta mikä vielä tärkeämpää, Kouvola olisi parempi paikka asua.

John F. Kennedyä vapaasti lainaten:

Älä kysy, mitä kunta voi tehdä sinun hyväksesi.  

Kysy, mitä sinä voit tehdä kuntasi hyväksi.

Sateenkaaria

SETA:n sivuilla kannustetaan kunnallisvaaliehdokkaita pohtimaan, millainen olisi sateenkaarikaupunki. Työnnämmekö Kouvolassa lesbomummot ja transuvaarit takaisin kaappiin kunnes heiltä loppuu happi?

En oikeastaan tiedä, miten Kouvolassa reagoidaan sukupuolten moninaisuuteen. Tiedän, että niin monta strategiaa ja visiota kuin olen kaupungilta saanutkin, missään ei ole viitattu homoseksuaalisen nuoren kohtaamiseen. Sen luulisi olevan melko keskeistä tietoa opettajalle.

Kaupungin olisi varmasti syytä päivittää toimintaansa. Miten päiväkodeissa kohdataan sateenkaariperheiden lapset? Millainen olisi koulu, jossa ei homotella? Millainen olisi sateenkaarityöpaikka? Miten vanhusten palvelutalossa huomioidaan sukupuolten moninaisuus?

Miksi seksuaalinen suuntautuminen on kenellekään mikään "juttu"?

Minusta olisi aika hienoa jos Kouvola olisi sateenkaarikaupunki.

Rakas Kouvola

Muutimme Kouvolaan kun olin yksitoistavuotias. Vihasin kaupunkia koko varhaisteini-ikäisen varmuudellani. Kavereiden jättäminen oli hirveintä mitä ihmiselle saattoi tapahtua ja muutto osui lamavuosiin. Vanhalla luokallani oli 17 oppilasta, uudessa luokassa oli 33 oppilasta. Sopeutuminen oli vaikeaa.

Asuin Kouvolassa teinivuodet. En ikinä tuntenut itseäni kouvolalaiseksi. Sopeuduin Kouvolaan, mutta en oppinut pitämään kaupungista. Minulle oli aina itsestään selvää, että en jää Kouvolaan. Minusta oli käsittämätöntä, että monet luokkalaisistani päättivät jäädä.

Päädyin toiseen pikkukaupunkiin, susirajalle Joensuuhun. Pidin kaupungista paljon ja kotiuduin helposti. Yliopisto teki kaupungista elävän. Vietin Joensuussa enemmän tai vähemmän tehokkaasti opiskellen liki kymmenen vuotta. Opiskelin  myös välillä Budapestissa ja olin siellä töissäkin. Kauniissa itäeurooppalaisessa suurkaupungissa oli ihanaa asua. Budapestiin kaipaan varmasti aina.

Valmistuin opettajaksi. Tiesin jo hakuvaiheessa, että historian opettajan paikat ovat kiven alla. Hain kaikkia avoinna olevia paikkoja Lappia myöten. En päässyt edes haastatteluihin. Usein tuntui, että paikka etukäteen oli sovittu jollekin.

Kouvolassa etsittiin iltalukioon opettajaa melko harvinaisella aineyhdistelmällä historia, yhteiskuntaoppi ja elämänkatsomustieto. Minulla oli juuri se pätevyys. Lisäksi olin opiskellut aikuiskasvatustiedettä. Paikka tuntui minulle tehdyltä. Ja se olikin, sillä sain sen.

Muutimme puolisoni kanssa Kouvolaan ja aikuisen silmin kaupunki alkoi vaikuttaa mainoslauseensa mukaisesti ihmeen hyvältä. Ostimme talon hinnalla, jota pääkaupunkiseudulla asuvat kadehtivat.

Aina kun haluan pyörähtää oopperassa, matkustan junalla Helsinkiin tunnissa ja vartissa (toistaiseksi tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta ehkä se kuuluu tulevaan keski-ikäiseen opettajaidentiteettiini). Vantaan perukoilta ei oopperaan pääse paljoa nopeammin.

Kouvolalaisten lapsiperheiden käytössä on 148 leikkipaikkaa ja kolme perhepuistoa loistavine henkilökuntineen. Kymijoki, Repovesi, uimahallit, pururadat, Tykkimäki, Verla ja muut ovat tulleet uudelleen tutuiksi. Ja tällä toisella kerralla olen kotiutunut. Minusta Kouvolassa on oikeasti hyvä asua ja kasvattaa lapsia. Tunnen kotiutuneeni niin vahvasti, että haluan olla mukana vaikuttamassa tulevaisuuden Kouvolaan.

Uskon, että seuraavina neljänä vuotena Kouvolassa tehdään ikäviä päätöksiä. Palveluita karsitaan, veroja nostetaan ja palvelumaksuja korotetaan. Minä haluan itsekkäästi ajaa omaa asiaani. Säästöjä ja leikkauksia ei saa tehdä lapsiperheiden ja koulutuksen kustannuksella.

Olin Kouvolan Sanomien nuorten postin haastateltavana. Haastattelijoina toimi kolme lukiolaista. Heidän jutuissaan kuulin tutun kuuloisen Kouvola-ahdistuksen. Nuoret halusivat muuttaa pois heti kun mahdollista ja paluulippua ei ollut tarkoitus hankkia. He eivät voi kuvitella palaavansa.

Varokaa vaan Mimmi ja pojat, saatatte hyvinkin palata. Ja silloin olette aivan tyytyväisiä uuteen vanhaan kotikaupunkiinne. Säilytämme lapsiperheiden palvelut ja turvaamme koulutuksen. Teidän on hyvä palata!

Takinkääntäjät

Pahinta, mistä poliitikkoa voidaan syyttää, on takinkääntäminen. Jos muuttaa mielipidettään poliitikkona, on takinkääntäjä. Siis: kun esittää mielipiteen, tulee pysyä siinä elämänsä loppuun asti. Aamen.

Jutta Urpilainen on sisäistänyt tämän ajatuksen. Kun hän jotain esittää, pitää hän siitä kiinni. Eduskuntavaalien surulliseksi kynnyskysymykseksi nousi Kreikalta ja muilta kriisimailta vaadittavat vakuudet. Vaalien jälkeen nämä vaadittiin väkipakolla, viis euromaiden yhtenäisyydestä, Suomen maineesta tai vakuiden tuottamasta taloudellisesta hyödystä. Seurauksilla ei ole väliä, kunhan vain ei saa takinkääntäjän mainetta.

Milloin mielipiteen muuttumisesta tuli kirosana? Miksi on hyveellistä hirttäytyä vanhoihin sanomisiin? Eikö maailman muuttuessa ole vain ja ainoastaan viisasta muuttaa myös mielipidettään olosuhteita vastaavaksi?

Näitä mietin vaalikonekysymyksiin vastatessani. Mitä jos minut vaaditaan näistä vastauksista tilille? Kun klikkaan "samaa mieltä", saanko enää muuttaa mielipidettäni? Kerron nyt julkisesti, että voin hyvin muuttaa mieltäni. Haluan kuunnella, mitä eri osapuolilla on sanottavana ennen kuin teen lopullisen päätöksen. Tilanteen muuttuessa harkitsen kantani asiaan uudestaan. Minusta se on viisautta.

Arvot eivät kuitenkaan muutu. Aion puolustaa minulle tärkeitä arvoja tilanteesta riippumatta. Näitä ovat laadukkaiden koulutus-, sosiaali- ja liikuntapalveluiden kannattaminen ja lapsiperheiden puolustaminen. Uskon vakaasti ennaltaehkäisyn järkevyyteen ja sen mukanaan tuomiin säästöihin.

Pidä huolta!

Kerran rikki mennyttä lapsuutta on vaikea korjata. Siksi Kouvolan on huolehdittava hyvän lapsuuden edellytyksistä myös vaikeina aikoina. Lasten tervettä ja turvallista kasvua voidaan edistää ongelmien ennaltaehkäisyllä ja varhaisella tuella.

Neuvolat, päivähoito ja koulu tavoittavat koko ikäluokan. Tällöin syrjäytymisvaarassa olevat lapset on mahdollista tunnistaa erityistukea varten. Kouvolan taloustilanne on heikko ja heikkenee tulevaisuudessa entisestään.

Ei tehdä samaa virhettä kuin 90-luvulla. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista säästettiin, lisääntyi kalliimpi erityisen tuen palveluiden tarve. Väärä säästö tulee kalliiksi ja aiheuttaa turhaa inhimillistä kärsimystä.

Panostetaan lapsi- ja perhepalveluihin! Satsaus ennaltaehkäiseviin palveluihin tuo tulevaisuuden säästöjä.

Perheen lasten ensimmäisten elinvuosien aikana saama tuki on kaikkein vaikuttavinta. Neuvoloissa tulee kiinnittää huomiota suunnitelmallisesti koko perheen hyvinvointiin ja tarvittaessa ohjata perheet erityispalveluihin.

Kehitetään kotipalveluita. Kotipalvelut ehkäisevät tehokkaasti perheiden ongelmia. Sen kautta ongelmiin tartutaan niiden ollessa ratkaistavissa. Päivähoidon on tapahduttava riittävän pienissä ryhmissä, lähellä kotia ja työntekijöiden on oltava ammattitaitoisia.

Kouluterveydenhuollolla on oltava aikaa lapsen kuuntelemiseen ja koulujen psykologipalveluiden täytyy olla riittävät. Kun lapsella on elämässään ongelmia, hän ei voi odottaa. Pitkät jonotusajat vaikuttavat lapsiin erityisen kielteisesti.

Ei anneta lapsuuden mennä rikki vaan huolehditaan hyvän lapsuuden edellytyksistä Kouvolassa.

Kauppaa keskuksessa vai keskustassa?

Jäin miettimään vaalikoneessakin esitettyä kysymystä siitä, näivettävätkö kauppakeskukset Kouvolan ja Kuusankosken keskustat. On totta, että ainakin Kouvolan keskustassa on näinä syksyisinä viikkoina ollut hiljaista ja tyhjiä liiketiloja on paljon. Ihmiset ovat hypänneet autoihinsa ja karauttaneet uuteen, uljaaseen kauppakeskus Veturiin.

Kävin Veturissa lasten kanssa. Kolmevuotias poikani rakasti paikkaa. "Äiti, tullaanhan tänne ensi viikonloppunakin. Täällä on niin ihanaa." Ei tulla. Mennään vaikka torille, ajattelin. Pienen onni kauppakeskuksessa tuntui hämmentävältä. On surullista, että kaupoissa ravaaminen, kahvila ja pari leikkitelinettä tuottavat niin suuren ilon.

Samanlainen hämmentävä tunne tuli kun hain poikaa päiväkodista ja lapset leikkivät yhdessä ABC:tä, siis huoltoasemaa. Leikkisivät edes maatilatoria, mietin. Kaikilla lapsilla tuntui olevan kokemus ABC-vierailusta: leikkipaikasta, hesestä, kaupoista ja kahviloista. Ja nyt sitä leikittiin syksyisellä päiväkodin pihalla.

En olisi hätäisesti julistamassa keskustaa näivettyneeksi. On selvä, että Veturi vetää ihmisiä aikansa. Keskustan tyhjät liikehuoneistot täyttynevät hiljakseen ja tuovat mukanaan uutta elämää keskustaan. Kävelykatua ei tarvitse kattaa eikä suuria parkkihalleja rakentaa. Keskustasta ei saa tehdä ostoskeskuksen kloonia. Keskustan vahvuus on toisaalla.

Keski-Euroopassa rakennettiin kauppakeskuksia keskustan ulkopuolelle jo kolme-neljäkymmentä vuotta sitten ja ihmiset olivat huolissaan kaupunkien keskustojen näivettymisestä. Yleisesti huolet osoittautuivat turhiksi, keskustat vetävät edelleen väkeä. Havaittiin, että kauppakeskus ei korvaa keskustaa.

Minulle keskusta on
     kirjasto
     puistot ja leikkikentät ulkona vaikka vähän sataisi
     tori ja kauppahalli
     juna-asema
     lounasravintolat viikolla ja lauantain kahvilakäynti
     vaatekaupat, kukkakaupat, suutari ja kangaskauppa sekä
     ihmisen kokoiset ruokakaupat.

Enkä minä usko, että mikään kauppakeskus ikinä korvaisi keskustan.

Kampanjointia

Avoimempi Kouvola luo kestävää hyvinvointia.
Valittamalla asiat eivät muut.
Niihin on tartuttava.

Kuukauden aivoponnistuksen jälkeen tästä tuli tunnuslauseeni vaaleihin. Sen kehittely oli kovan työn ja tuskan takana.

Vaalinumerot arvotaan tänään. Huomenna lähetän painolle esitetiedostot ja saan 1000 kappaletta kasvoillani koristettua korttia. Olen tilannut vihreän kampanjatakin, jonka selässä lukee "Kaisa" ja 100 heijastinta.

Lastenvaunuihin kiinnitettävä viiri unohtui tilauksesta, pitää muistaa hankkia se erikseen.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

Vaalikone-allergia

Olen viime päivinä täyttänyt vaalikoneita.

MTV3n koneelle selvitin suhdettani Jumalaan (ei ole) ja lavatanssikokemustani (ei ole). Päätin, että en usko ydinperheeseen, mutta olen samaa mieltä vaalikoneen kanssa siitä, että todellisuuden hallinta on muuttunut hitusen aiempaa hankalammaksi.

Animalian vaalikoneelle kannatin kasvispainotteisen ruokavalion lisäämistä kunnallisessa palvelutuotannossa, mutta en rohjennut vaatia erikoiskoulutettua eläinhoitajaa löytöeläimille.

Ylen vaalikone oli työläin. Kolmekymmentäkolme kysymystä tiukkaa faktaa eikä mitään lavatanssimisesta. Päädyin jakamaan rahaa vanhusten sijasta lapsiperheille, ja valitsin puoleni syrjäkylät vai keskusta -kiistassa (keskusta). En ajatellut myydä KSS Energiaa, sen sijaan vanhuspalveluiden yksityistämisen selvittämistä kannatin. Kankaan koulun lakkautuspäätös pitäköön puolestani, mutta ylimääräistä rahaa ei laiteta teiden kunnossapitoon.

Ja viimeisenä  mukaan vaalikoneiden taisteluun ilmoittautui Kouvolan Sanomat. "Suuret kauppakeskukset näivettävät Kouvolan ja Kuusankosken keskustan." En tiedä näivettymisestä eikä pirullisessa koneessa ole "en tiedä" vaihtoehtoa. "Kaksi suurlukiota riittää Kouvolassa." Vähän liian rajua. Vaikka saksalaisen puolisoni mielestä esimerkiksi 800 opiskelijan suurlukio Jyväskylässä olisi ihan tavallisen kokoinen saksalainen lukio. "Kaupungin pitäisi rakentaa kunnon jalkapallokenttä Kouvolan keskustaan Myllykosken Pallolle." Millä rahalla ja mille tontille? Kuka näitä oikein keksii? 

Saan näppylöitä ja ihottumaa. Yskäkin yltyy. Olen selvästi allerginen vaalikoneille. Kouvolan Sanomien kysymysten pitäisi olla täytettynä huomiseen mennessä ja minulla on vielä puolet kysymyksistä perustelematta. Kutittaa.

Leikkipuistossa

Kun olen lasten kanssa leikkipuistossa näen

     karkkipapereita, hampurilaisten kääreitä, tupakan tumppeja ja kaljatölkkejä
     ja roskiksen joka pursuaa yli äyräiden.
     tylsistyneitä teinejä tupakalla kiipeilytelineessä.
     talvella lumen valtaaman kentän, jonne ei ole vaunuilla asiaa ja missä pieni kävelijä
     itkee turhautuneena nietoksissa.
     tussilla joka leikkitelineeseen sutattuja sukupuolielinten kuvia.
     "Anu on huora", "Janni ja Laura on lesboja", "haistakaa kaikki vittu" -tekstejä.
     harvoin muita lapsia.

Monet Kouvolan leikkipuistoista ovat surullisia paikkoja. Jostain syystä puistot ovat teinien illanviettopaikkoja. Puistoissa ryypätään ja kännipäissä paikkoja hajotetaan ja sotketaan.

Kaipaan yhteisvastuuta puistossa käyviltä vanhemmilta ja lähellä asujilta. Sotkijoita täytyy ojentaa eikä kääntyä pois. Piirtelijä siivotkoon töherryksensä ja roskaaja korjatkoon roskansa.

Opetin lukiossa viime viikolla abiryhmää. Eräs kaivoi kesken oppitunnin paksun tussin käteensä ja piirsi pulpettiin. 18-vuotias töhertäjä vietti seuraavan tunnin jynssäten siivoojan ohjeistuksella sotkuaan pois. En usko hänen enää piirtelevän. Sen sijaan toivon että joku olisi laittanut hänet jynssäämään jo kymmenen vuotta nuorempana. Herra ties montako sotkua hän on kaupunkiin töhrinyt.

Usein teinit kuuntelevat aikuista, kun asian perustelee heille rauhallisesti. En ole ikinä kohdannut haistattelua. Tepsivä uhkauskeino on myös sanoa menevänsä lähikoulun opettajanhuoneeseen ja etsivät töhertäjät/sotkijat luokkakuvista.

Kouvola ei ikinä tule olemaan niin rikas, että sillä olisi varaa noukkia kaikki roskat. Sen sijaan voimme kasvattaa lapsia viemään roskansa roskikseen. Voimme opettaa nuoret tuntemaan vastuuta yhteisestä omaisuudesta ja kohtelemaan sitä kunnioittavasti.

Kunnan tehtävänä on varmistaa, että roskiksia on riittävästi ja että ne tyhjennetään säännöllisesti. Puistoja voisi myös aurata talvella lumesta, niin että pieni kävelijä pääsisi laskemaan liukumäkeä ja keinumaan. Jos puistoissa olisi viihtyisämpää, ehkä sinne myös tulisi enemmän lapsia ja vanhemmat saisivat vertaistukea toisistaan.

Putkesta pudonneet

Viime keväänä Kouvolassa peruskoulun päätti 1062 oppilasta. Valtaosa hyväksyttiin opiskelemaan syksyllä alkaviin opintoihin. 111 nuorta jäi ilman opiskelupaikkaa. Heistä 71 löysi tiensä kymppiluokille tai ammattistarttiin. Kouvolan Sanomien (11.9.) tietojen mukaan 40 nuorta vaikuttasi olevan hukassa. Missä he ovat? Mitä he aikovat?

Jos nuori jää ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen, hänellä on suuri riski jäädä ajelehtimaan. Koulutus olisi paras turva pärjäämiseen. Kouvolassa on Etsivä työ - työpari, joka etsii putoamisuhan alla olevia nuoria ja auttaa heitä löytämään oman tiensä elämässä. Näiden kahden ihmisen vastuulla ovat kaikki 16-25-vuotiaat kouvolalaiset, joita siis pelkästään tänä syksynä jäi kotisohville 40.

Työsarka tuntuu valtaisalta. Etsivän työn tukeminen voisi olla ennaltaehkäisevää toimintaa, joka toisi lisäsäästöjä tulevaisuudessa. Nuoren syrjäytyminen yhteiskunnasta on ensisijaisesti inhimillinen tragedia. Toissijaisesti se on taloudellinen ongelma. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa (Taloussanomat 18.4.2011). Miten paljon ennaltaehkäisevää työtä voitaisiinkaan rahoittaa vain pelastamalla vaikka vain yksi putkesta pudonnut nuori?

Apinan raivolla

Kouvolan menot ovat kasvaneet nopeammin kuin verotulot ja valtionosuudet. Siksi Kouvolan taloudellinen tilanne on heikentynyt.

Kouvola tarvitsee kipeästi lisää rahaa. Se voi kerätä rahaa nostamalla kunnallisveroprosenttia tai palvelumaksujaan, ottamalla lainaa, irtisanomalla tai lomauttamalla henkilöstöään, myymällä omaisuuttaan tai vähentämällä tuottamiaan palveluita. Valtuusto päättää mitä tehdään.

Siksi minä haluan mukaan valtuustoon. Uskon, että seuraavan neljän vuoden aikana Kouvolassa joudutaan tekemään nippu ikäviä päätöksiä. Kunnallisveroa tullaan nostamaan, mutta se on vasta alkusoittoa. Lisäksi säästökohteita aletaan etsiä kunnan tuottamista palveluista. 

Valtuustossa ryhdytään apinan raivolla taistelemaan vähenevistä rahoista.  Näistä minä en säästäisi:

Kunta ei saa säästää palveluista, joissa säästöt aiheuttavat enemmän kustannuksia tulevaisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi päihde-, mielenterveys- ja kouluterveydenhuolto.

Ennaltaehkäisy on järkevää. Tulevaisuuden säästöt saadaan satsaamalla tänään ennaltaehkäisyyn vaikkapa opetuksessa, terveyspalveluissa, sosiaalipalveluissa ja liikuntapalveluissa.

Heikoimmassa asemassa olevilta ei saa säästää. Palveluita on oltava saatavilla ihmisryhmille, jotka eivät välttämättä itse saa ääntään kuuluviin. Näitä ovat esimerkiksi lapset, syrjäytyneet ja maahanmuuttajat.