Miten lukioverkkopäätös meni niinkuin meni?

Viime aikoina olen tuntenut – paremman sanan puuttuessa – riittämättömyyttä. En ota henkilökohtaisena tappiona lukioratkaisua, se olisi naurettavaa, mutta olen äärimmäisen pahoillani kummankin keskustalukion puolesta. Lisäksi koko Kouvolan lukiokoulutuksen tulevaisuus mietityttää.

Valtuustossa päätettiin maanantaina kahden Kouvolan suosituimman lukion yhdistämisestä ja puolityhjien maaseutulukioiden säilyttämisestä. Päätös ei perustunut asiantuntijatietoon eikä lukiomaailman tuntemukseen. Päätös oli kerrassaan pöljä.

Valtuuston kokouksen jälkeen lähdimme mökille ja täällä olen istuskellut laiturilla ja miettinyt, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Miksi parhaat argumentit eivät maanantaina riittäneet?

Valmistauduin lukioverkkopäätökseen hyvissä ajoin talvella. Kuulostelin valtuutettujen henkilökohtaisia kantoja, jotka moni auliisti kertoi. Tällöin asia tuntui menevän hyvin, olin useiden kanssa samoilla linjoilla. Hallituksen iltakoulussa helmikuussa kuului ensi kertaa vahvoja soraääniä, mutta koska yhdistin ne lähinnä keskustaan ja perussuomalaisiin, en ajatellut niiden koskaan pääsevän enemmistöön.

Valtuuston koulutuksessa maaliskuun hujakoilla kuulin kahvitaukokeskustelussa persujen, vasemmiston ja keskustan kehittävän omaa lukiomalliaan. Pyysin saada tietooni heidän keskustelujaan ja olinkin alussa mukana sähköpostikeskustelussa. Saatuani tietooni heidän alustavan linjauksensa, eli keskustalukioiden yhdistämisen, pidin sitä niin – jälleen paremman sanan puuttuessa – erikoisena että en voinut ikinä kuvitella sille mitään elämisen mahdollisuuksia.

Tässä vaiheessa kirjoitin vihreiden lukiolinjauksen ja tarkistutin sen virkamiehillä (kiitos kiltti Veikko Niemi, joka olet vastannut lukuisiin lukiokysymyksiini ja toimittanut hurjan määrän tilastotietoa). Tiedotin vihreiden lukiokannan persuille, vasemmistolle ja keskustalle ja toivoin heidän järkiintyvän.

Toukokuussa kävin henkilökohtaisia keskusteluja ja viestien vaihtoja monien valtuutettujen kanssa. Tarkoitukseni oli alusta pitäen argumentoida vain tilastoilla, koulumaailman tuntemuksella ja asiantuntijatiedolla. Kuulin monia kummallisia argumentteja, joita pyrin kumoamaan faktoihin perustuen ja mihin en osannut vastata hain lisätietoa virkamiehiltä. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että moni valtuutettu oli päättänyt kantansa, eikä se ollut muutettavissa millään argumentilla. Kävimme laajaa sähköpostikeskustelua lautakunnan-, hallituksen- ja muutamien valtuuston jäsenten välillä. Asiaan ei enää suhtauduttu lukioratkaisuna vaan päätöksestä oli tullut aluepoliittinen.

Lautakunnan lukioverkkopäätös oli yllätys, vaikka tiesinkin perus+vas+kepu-linjauksesta. Päätöksen jälkeen kävi ilmi, että linjausta oli valmisteltu salassa ja monelle puolueelle se tuli aivan puun takaa. Tämä herätti närää ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa toukokuussa ja keskusteltiin laajasti toimintatavoista.

Voin vain kuvitella millainen yllätys lautakunnan päätös oli virkamiehille. He saivat eteensä täysin valmistautumattomina aivan odottamattoman lukioratkaisun, johon heidän piti toimittaa laskelmat ja vaikutusten arvioinnit kahdessa hätäisessä viikossa. Olikohan keskustalukion yhdistämistä tavoitelleiden ajatuksenakin pitää mallinsa salassa, jotta virkamiehet eivät ehtisi laskea kunnolla se seurauksia? Miksi he muuten olisivat olleet asiasta pari kuukautta aika hissukseen?

Ryhmäpäätöksien kanssa viivyteltiin viime metreille asti ja lukioverkko jäi kiinni demarien kannasta. Demarit tekivät asiasta tiukan ryhmäpäätöksen: kaikki kannattavat keskustalukioiden yhdistämistä. Hieman hämmästelin tiukkaa kantaa, kun pari viikkoa sitten päätettäessä 115 miljoonan sairaalainvestoinnista, ryhmäpäätöstä ei tehty.

SDP:n Ryhmäpäätös oli ratkaiseva ja valtuuston kokous pelkkää marttakerhoa. Keskustelimme viisi ja puolituntia ja minä pidin ryhmäpuheenvuoromme mallia kuusi. Olin kirjoittanut ensi tosi kiukkuisen ja halveksivan puheenvuoron, sitten lievensin sitä vaihe vaiheelta, kunnes sain aikaiseksi puheen joka perustui faktoihin ja diplomaattisuuteen. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Äänestyksen jälkeen päätettiin yhdistää keskustalukiot.

Ja tätä sitten mietin nyt laiturilla: mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ja tunnen riittämättömyyttä ja harmittelen keskustalukioitten puolesta. Pari päivää annan vielä ajatusten kiertää lukioissa, sitten lopetan ja mietin vaikka uusia perunoita, uimista, hiekkakakkuja ja autan lasta uittamaan venettä järvellä.

Kouvolan lukioiden puolesta

Kouvolassa kuusi kuntaa muodosti uuden kaupungin vuonna 2009 aikana, jolloin talous ei ollut vielä aivan nykyisen kaltaisessa karmeassa kunnossa. Paperitehtaiden sulkemiset ovat muuttaneet Kymenlaakson yhdestä Suomen rikkaimmista maakunnista keppikerjäläisten joukkoon. Lisäksi valtio leikkaa kunnille maksettavia valtionosuuksia. Asukkaat eivät ymmärrä, että kunnan talous on romahtamassa, vaan syyttävät palvelujen supistuksista Kouvolan keskustan hillitöntä halua keskittää kaikki toiminnot ydinkeskustaan.

Totuus on yksinkertainen: meillä ei ole varaa muuhun. Meillä ei ole rahaa! Kun palveluita on vähennettävä, ne on keskitettävä yhteen paikkaan. Keskusta on luontevin paikka ja logistisesti parhaiten kaikkien kuntalaisten tavoitettavissa.

Ajalta ennen kuntayhdistymistä on peräisin turhan laaja ja kallis lukioverkkomme. Virkamiestyönä valmisteltiin laaja lukioverkkoselvitys, jossa on useita mahdollisia lukioverkkomalleja. Lasten ja nuorten lautakunta teki täysin oman päätöksensä, kuuntelematta ketään virkamiestä tai lukiokoulutuksen asiantuntijaa. Heidän mukaansa lukiopaikkoja vähennetään vain ja ainoastaan keskustasta, kahdesta suosituimmasta ja vetovoimaisimmasta lukiostamme. Ne lukiot, joihin oman kylänkään nuoret eivät halua saavat jatkaa toimintaansa. Kaupunginhallitus siunasi päätöksen

Päätös on asiantuntematon. Minua hämmästyttää, miten luottamushenkilöt voivat tehdä näin törkeän ratkaisun, viisveisata asiantuntijoiden näkemyksistä ja polkea nuorten tulevaisuutta. Päätös perustuu hillittömään idealismiin ja katteettomaan toiveikkuuteen. Luottamushenkilöt päättävät, että maaseutulukioiden "vetovoimaa kasvatetaan". Esitetään naiivin yksinkertaistettuja ajatuksia etäopetuksesta kaiken mahdollistajana, yliopistoyhteistyöstä ja muista taikatempuista ja ajatellaan, että opiskelijat kirmaavat äkkiä täyttämään maaseudun lukiot.

Koska kaupungilla ei tule olemaan antaa yhtään ylimääräistä rahaa lukiokoulutukselle ja tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä menetetään liki miljoona euroa vuosittain lukioden saamaa valtionosuus-rahoitusta, joutuu koko lukioverkkomme todella ikävään tilanteeseen. Kaikki lukiolaiset kärsivät sen vuoksi, että halutaan kynsin ja hampain pitää yllä pienen pieniä lukioita. Lukio, jossa saadaan kasaan yksi aloittava ryhmä vuosittain, on kallis, tehoton ja syö koko kaupungin lukiokoulutuksen resurseja. Tämä ei ole sen arvoista.

Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä keskustalukioiden yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika eikä sillä ratkaista lukioverkon tehottomuutta. Suljetaan siis Anjalankosken ja Elimäen lukiot nyt. Tehdään jatkoratkaisut kun on niiden aika.

Pyydän keskustalukioiden yhdistymistä kannattavia vielä miettimään kantaansa. Kuunnelkaa asiantuntijoita. Lukekaa saamanne lukioverkko-paperit huolellisesti. Ajatelkaa yhden pienen lukion sijaan koko kaupungin lukiokoulutusta. Olemme tekemässä isoa ratkaisua.