Valtuustossa päätettiin maanantaina kahden Kouvolan
suosituimman lukion yhdistämisestä ja puolityhjien maaseutulukioiden
säilyttämisestä. Päätös ei perustunut asiantuntijatietoon eikä lukiomaailman
tuntemukseen. Päätös oli kerrassaan pöljä.
Valtuuston kokouksen jälkeen lähdimme mökille ja täällä olen
istuskellut laiturilla ja miettinyt, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Miksi
parhaat argumentit eivät maanantaina riittäneet?
Valmistauduin lukioverkkopäätökseen hyvissä ajoin talvella.
Kuulostelin valtuutettujen henkilökohtaisia kantoja, jotka moni auliisti
kertoi. Tällöin asia tuntui menevän hyvin, olin useiden kanssa samoilla
linjoilla. Hallituksen iltakoulussa helmikuussa kuului ensi kertaa vahvoja
soraääniä, mutta koska yhdistin ne lähinnä keskustaan ja perussuomalaisiin, en
ajatellut niiden koskaan pääsevän enemmistöön.
Valtuuston koulutuksessa maaliskuun hujakoilla kuulin kahvitaukokeskustelussa
persujen, vasemmiston ja keskustan kehittävän omaa lukiomalliaan. Pyysin saada
tietooni heidän keskustelujaan ja olinkin alussa mukana
sähköpostikeskustelussa. Saatuani tietooni heidän alustavan linjauksensa, eli keskustalukioiden
yhdistämisen, pidin sitä niin – jälleen paremman sanan puuttuessa – erikoisena että
en voinut ikinä kuvitella sille mitään elämisen mahdollisuuksia.
Tässä vaiheessa kirjoitin vihreiden lukiolinjauksen ja
tarkistutin sen virkamiehillä (kiitos kiltti Veikko Niemi, joka olet vastannut
lukuisiin lukiokysymyksiini ja toimittanut hurjan määrän tilastotietoa). Tiedotin
vihreiden lukiokannan persuille, vasemmistolle ja keskustalle ja toivoin heidän
järkiintyvän.
Toukokuussa kävin henkilökohtaisia keskusteluja ja viestien
vaihtoja monien valtuutettujen kanssa. Tarkoitukseni oli alusta pitäen
argumentoida vain tilastoilla, koulumaailman tuntemuksella ja asiantuntijatiedolla.
Kuulin monia kummallisia argumentteja, joita pyrin kumoamaan faktoihin
perustuen ja mihin en osannut vastata hain lisätietoa virkamiehiltä. Tässä
vaiheessa alkoi tuntua, että moni valtuutettu oli päättänyt kantansa, eikä se
ollut muutettavissa millään argumentilla. Kävimme laajaa sähköpostikeskustelua
lautakunnan-, hallituksen- ja muutamien valtuuston jäsenten välillä. Asiaan ei
enää suhtauduttu lukioratkaisuna vaan päätöksestä oli tullut aluepoliittinen.
Lautakunnan lukioverkkopäätös oli yllätys, vaikka tiesinkin
perus+vas+kepu-linjauksesta. Päätöksen jälkeen kävi ilmi, että linjausta oli
valmisteltu salassa ja monelle puolueelle se tuli aivan puun takaa. Tämä herätti
närää ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa toukokuussa ja keskusteltiin laajasti
toimintatavoista.
Voin vain kuvitella millainen yllätys lautakunnan päätös oli
virkamiehille. He saivat eteensä täysin valmistautumattomina aivan
odottamattoman lukioratkaisun, johon heidän piti toimittaa laskelmat ja
vaikutusten arvioinnit kahdessa hätäisessä viikossa. Olikohan keskustalukion
yhdistämistä tavoitelleiden ajatuksenakin pitää mallinsa salassa, jotta
virkamiehet eivät ehtisi laskea kunnolla se seurauksia? Miksi he muuten
olisivat olleet asiasta pari kuukautta aika hissukseen?
Ryhmäpäätöksien kanssa viivyteltiin viime metreille asti ja
lukioverkko jäi kiinni demarien kannasta. Demarit tekivät asiasta tiukan
ryhmäpäätöksen: kaikki kannattavat keskustalukioiden yhdistämistä. Hieman
hämmästelin tiukkaa kantaa, kun pari viikkoa sitten päätettäessä 115 miljoonan
sairaalainvestoinnista, ryhmäpäätöstä ei tehty.
SDP:n Ryhmäpäätös oli ratkaiseva ja valtuuston kokous
pelkkää marttakerhoa. Keskustelimme viisi ja puolituntia ja minä pidin
ryhmäpuheenvuoromme mallia kuusi. Olin kirjoittanut ensi tosi kiukkuisen ja
halveksivan puheenvuoron, sitten lievensin sitä vaihe vaiheelta, kunnes sain
aikaiseksi puheen joka perustui faktoihin ja diplomaattisuuteen. Mikään ei
kuitenkaan auttanut. Äänestyksen jälkeen päätettiin yhdistää keskustalukiot.
Ja tätä sitten mietin nyt laiturilla: mitä olisi pitänyt
tehdä toisin? Ja tunnen riittämättömyyttä ja harmittelen keskustalukioitten
puolesta. Pari päivää annan vielä ajatusten kiertää lukioissa, sitten lopetan
ja mietin vaikka uusia perunoita, uimista, hiekkakakkuja ja autan lasta
uittamaan venettä järvellä.