Maahanmuuttajista, kunnan työntekijöistä ja Ratamosta: luulen mutta tiedänkö?

Luulemisesta. Opetan lukiossa yhteiskuntaoppia. Vaikka heti ensimmäisenä lukiovuonna tarjotaan rautaisannos tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, eniten keskustelua syntyy yleensä maahanmuutosta. Miltei joka ryhmässä on muutama, joka varmasti tietää jonkun hienolla mersulla ajavan työttömän maahanmuuttajan. Kaikilla on myös varmaa tietoa maahanmuuttajien saamista valtavista valtion tai kunnan maksamista tuista.

Tietämisestä. Suurin osa maahanmuuttajista tulee toimeen omalla työllään. Työtön maahanmuuttaja saa samat sosiaalituet samoin ehdoin kuin suomalainen. Turvapaikanhakija on henkilö, joka tarvitsee suojelua ja anoo turvapaikkaa vieraasta maasta. Hän asuu vastaanottokeskuksessa. Aikuinen turvapaikanhakija saa 291,16 euroa kuukaudessa, mutta mikäli hän saa vastaanottokeskuksessa ruoan, saa hän 85,34 euroa kuukaudessa. Asuminen on ilmaista. Ketään ei hyysätä, eikä kukaan kylve ainakaan valtiolta tulevissa rahoissa.

Luuleminen ei ole tietämistä. Ihmisten mieliin jää asioita, joilla ei ole totuuspohjaa. Vetävät jutut kerrotaan mieluusti eteenpäin, ja näin syntyy mersujuttuja ja muita tarinoita, joilla lietsotaan vääriä luuloja.

Kouvolan Sanomien yleisönosasto on paikka, jonka kirjoittajien toivoisi pitävän luuleminen ja tietäminen visusti erillään. Kun joku kirjoittaa jutun, jossa hän "tietää", että kunnan palveluksessa on 1000 ylimääräistä työntekijää, alkaa juttu elää omaa elämäänsä. Kukaan ei piittaa siitä, että kirjottaja ei kerro, miten hän päätyi näin suureen ylimääräisten työntekijöiden joukkoon.

Tulevaisuuden sairaala on kaikkien salaliittoteoreetikkojen lempilapsi. Mistään ei liiku niin paljon erilaisia totuuksia kuin Ratamosta. Kenen totuus on oikea totuus? Ratamossa näkyy surullisella tavalla Kouvolan hajanaisuus. Emme tavoittele yhteistä hyvää Kouvolalle, vaan jokainen pyrkii kaikin keinoin vetämään kotiin päin. Omat poliittiset pikavoitot tai oma kaupunginosan hyvinvointi on tärkeämpää kuin kaupungin tulevaisuus.

Uuden sairaalan paikasta riidellään verissä päin, vaikka valtuusto on jo päättänyt sijoittaa Ratamon Kotiharjuun. Yhtäkkiä huomattavan suurella joukolla kouvolalaisista yleisönosastolla ja napakoissa kirjoittavista on rakennusteknistä asiantuntemusta, jolla otetaan kantaa sairaalan paikkaan. Minä en osaa sanoa asiaan mitään, ennen kuin perehdyn perusteellisesti kaikkeen siihen aineistoon, jonka tuella valtuusto on päätöksensä tehnyt.

Luulla voin, mutta vielä en tiedä. Kerron sitten kun tiedän.

Kymmenen vuotta yliopistossa historiaa opiskellen opetti ainakin sen, että kaikkien kirjoittamisten ja sanomisten takana pitää olla faktatietoa. Historian tutkijoille opetetaan, että totuuden esiin kaivamiseksi ei riitä yksi lähde, tarvitaan vähintään kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Ehkä sama pätee nykyisyyden totuuteenkin.

Iloa, hämmennystä ja vastuuta

Kaikkia näitä olen tuntenut viime sunnuntain kuntavaalien äänestyksen selvittyä. Puoliso iloitsi suuresti ja kännykkä piippasi onnitteluita. Minäkin olin iloinen, mutta ehkä vielä enemmän hämmentynyt. Mikä valtava vastuu tehdä viisaita päätöksiä kaikkien parhaaksi.

Jääkö aikaa perheelle? Tätä on varmasti moni miettynyt, mutta ainoastaan naapurin tyttö uskaltanut kysyä. Mietin sitä itsekin. Kyllä jää, päätin. Minulla on illat aikaa paneutua kuntapolitiikan koukeroihin. Hyvästi rakkaat ystäväni Greyn anatomia, Unelmien poikamiestyttö ja muut TV-ohjelmat, ajalleni on tullut tärkeämpää käyttöä.

Ole iloisempi Vihreä! Komensi Kouvolan Sanomien valokuvaaja kuvatessaan minua ja kahta muuta vaaleissa hyvin menestynyttä kaupungin talon portailla. Virittelin valtaisan onnellisen hymyn kasvoilleni ja nostin peukalot pystyyn. Halusin osoittaa lehdelle yhteistyöhalukkuuteni. Olin kuitenkin melko kiusaantunut kaulaillessani tuntemattomien ääniharavien kanssa valtuustosalissa.

Kouvolan vaikuttajanaisille oli sähköpostin otsikko. Aluksi hihitytti. Miten minusta on vaipan vaihdon välissä tullut Kouvolan vaikuttajanainen? Kertoessani viestistä puolisolle myöhemmin tunsin jo vähän ylpeyttä asiasta.

Vedin aamukahvin väärään kurkkuun kun huomasin Kouvolan Sanomien julkaisseen tuloni viime vuodelta. Palkan kertominen ei ole minulle samanlainen tabu kuin se saattaa olla vanhemmille ihmisille, mutta tuntui kummalliselta nähdä oma palkka graafin vihreässä pallukassa. Minusta on tullut julkisempi.

Ritva on vihreiden toinen valtuutettu. Olen niin iloinen Ritvan mukanaolosta. Uskon saavani hänestä hyvä tuen ja paljon oppia. Olemme myös sen verran eri elämäntilanteissa, että hyödymme siitä molemmat saamalla erilaisen näkökulman asioihin.

Lobbaus alkoi heti. Käytäväpolitikointi ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta tuntuu tapahtuvan aina vähän huonona hetkenä. Tapaan mielelläni etujärjestöjen ihmisiä ja kuulen heidän mielipiteitään, mutta tekisin sen mielummin sovittuna aikana.

Miten tästä eteenpäin? Tätä ovat monet kysyneet. Tänään käydään puolueiden välisiä neuvotteluja hallitus- ja lautakuntapaikoista. Vihreiden kesken on laskeskeltu erilaisia mahdollisuuksia ja laadittu strategioita. Meillä on hyvät neuvottelijat. Valtuustokausi alkaa 1.1.2013.