Kouvolassa mietitään tällä hetkellä kuinka monta lukiota kaupunkiin jää. Uuden kunnan vuoksi meillä on reilusti enemmän lukioita kuin muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa. Mielenkiintoista on myös, että kouvolalaisnuoret eivät suuremmin hingu lukioon. Nuorista vain 39 prosenttia valitsee lukion, loput menevät ammattiopistoon. Valtakunnallinen tavoite on että lukioon hakisi 50 prosenttia ikäluokasta.
Olin mukana kaupunginhallituksen iltakoulussa evästämässä virkamiehiä lukioverkon suhteen. Toiset näkevät lukion lähipalveluna, jolloin jokaisella pitäisi olla lukio liki kävelymatkan päässä. Minusta lukion ei tarvitse olla lähipalvelu, eihän ammattiopistokaan ole sellainen. Nuoret liikkuvat sujuvasti kimppakyydeillä, busseilla, pyörillä, mopoilla ja kuka milläkin. Jostain syystä vain mopoauto on nolo. Olen jutellut matkustamisesta ammattiopistolaisten kanssa eikä kukaan ole valittanut. Keskustaan tullaan mielellään.
Lukioverkossa(kin) näkyy Kouvolan rikkonaisuus. Jokainen vetää kotiinpäin. Elimäkeläiset pitävät kynsin ja hampain kiinni lukiostaan, samoin kaikki muut omistaan. Päättäjät ajattelevat vain ja ainoastaan oman kaupunginosan etua, viis siitä, että oman kylän nuoret eivät halua oman kylän lukioon. Lukioista on tullut aluepolitiikkaa. Vain keskustan lukioihin on riittävästi hakijoita, myös Valkealan lukioon riittää halukkaita. Harva ajattelee lukiokoulutuksen tai koko Kouvolan etua.
Tulevaisuuden lukio ei ole sadan opiskelijan oppilaitos. Lukiossa pitäisi olla ainakin 250 opiskelijaa, jotta se toimisi täydellä teholla ja opiskelijoille voitaisiin tarjota riittävästi soveltavia opintoja. Opiskelijan etu ei ole pikkulukio joka niemen notkossa. Opiskelijan etu on pari kolme vahvaa, laadukasta lukiota.
Hallituksen iltakoulun argumentointi oli melko köykäistä. Lukioverkkoesitykseen ei oltu aidosti paneuduttu ehkä hallituksen puheenjohtaja Jari Larikkaa lukuun ottamatta. Monen kanta oli jo valmiiksi kiveen hakattu: omaa lukiota on puolustettava viimeiseen hengenvetoon asti. Virkamiesraporttiin ei luotu silmäystä enempää. Toisaalta tämä vähentää suorituspaineitani tulevaisuudessa. Eipähän tarvitse ottaa hirmuista stressiä asioista vaan voi reippaasti ottaa kantaa, vaikka ei kokisikaan olevansa aiheen asiantuntija.
Lukioverkkoesitys päätettiin haudata virkamiesten pöydälle vuodeksi. Koin, että asiasta olivat sopineet etukäteen Kokoomus ja Sdp, mutta voin olla väärässä. Mielestäni vuoden jatkoaika ei muuta mitään. Kipeäkin päätös on joka tapauksessa tehtävä. Vuoden vetkuttelu maksaa Kouvolalle miljoona euroa. Tämä on päättämättömyyden hinta.
lauantai 9. helmikuuta 2013
tiistai 5. helmikuuta 2013
Perheen tukena
Vihreät uskovat hartaasti ennaltaehkäisyn järkevyyteen. Ajattelemme, että on järkevää tarttua ongelmiin niiden ollessa pieniä. Tämä on ensisijaisesti ihmisten hyvinvoinnin turvaavaa ja toissijaisesti säästöjä tuovaa toimintaa. Ennaltaehkäisyä haluan erityisesti tukea valtuuttettuna.
Perhetyö on mainio esimerkki ennaltaehkäisevästä palvelusta. Perhetyöntekijä tulee kotiin kun perheen arki tökkii: kun pienten lasten äiti on unenpuutteesta sekapäinen, tukiverkkoja ei ole tai muuten elämä kolhii. Pyysin virkamiestapaamista kuullakseni perhetyön tilanteesta
Kouvolassa ja sen mahdollisista kehityssuunnitelmista.
Ilokseni voin kertoa, että perhetyöllä menee suhteellisen hyvin Kouvolassa. Meillä on motivoituneita perhetyöntekijöitä. He ovat kiireisiä, mutta kun vaikkapa neuvolassa herää huoli perheestä, saadaan tukea nopeasti. Perhetyöntekijä tulee kotiin ja kuuntelee, auttaa ja opastaa. Hän ei ole siivooja tai ruuanlaittaja, mutta voi auttaa perhettä askareissa. Unenpuutteesta sekapäisen äidin lapset hän vie ulos, jotta äiti pääsee nukahtamaan. Vasta levänneenä voidaan miettiä mikä kiikastaa. On hienoa, että meillä on tämänkaltaisia palveluita!
Imatralla on otettu käyttöön malli, jossa jokainen odottava äiti tapaa neuvolassa perhetyöntekijän- Lapsen syntymän jälkeen perhetyöntekijä piipahtaa jokaisen kotona ja tulee tarvittaessa vielä toiste. Imatran mallia on pidetty erinomaisena ja sitä kautta on saatu säästöjä esimerkiksi lastensuojelun menoissa. Kouvolan ja Imatran eroina on lähinnä se, että Imatralla perhetyöntekijän tapaa jokainen, Kouvolassa vain kun joku päiväkodissa, neuvolassa tai koulussa huolestuu.
Kouvolassa ei tällä hetkellä nähdä tarvetta Imatran mallin kaltaiselle ratkaisulle. Mielestäni sitä ei kuitenkaan kannata unohtaa. Ollaan iloisia, että perhetyö toimii, mutta mietitään miten se voisi toimia vielä paremmin.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Huoltosuhde keep it simple
Näin tutkija Ritva Pihlajan esityksessä (2.2.2013) loistavan yksinkertaistetun esityksen siitä, miksi huoltosuhde tulee olemaan tosi kinkkinen Suomelle tulevaisuudessa.
Tässä on Suomen kuntatalouden tulevaisuuden haaste:
Tässä on Suomen kuntatalouden tulevaisuuden haaste:
Paras argumentti voittaa
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin mukaan paras argumentti voittaa aina. Jos haluan muuttaa maailmaa, minulla täytyy olla parhaat perustelut asialleni ja kas, maailma muuttuu. Jos paras argumentti ei voita, on kyseessä mielivaltainen vallankäyttö. Parhain perustelu tulee kuitenkin voittamaan - siihen vain voi mennä aikaa.
Mielestäni Saurin ajatus on kiehtova. Jos siis esitykseni ei mene läpi, en ole perustellut sitä riittävän hyvin. Tämä on vain hyvä, sillä joku on argumentoinut minua paremmin eli jollain on minua parempi ajatus. Toinen vaihtoehto on, että muut puolueet ovat tehneet lehmänkauppoja, mutta koska minä olen perustellut parhaiten, tulee minun esitykseni toteutumaan joskus tulevaisuudessa.
Jostain syystä tämä ajatus lohduttaa minua hetkinä jolloin tuntuu, että en kahden hengen valtuustoryhmällämme voi saada mitään merkittävää aikaan. Huono perehtyminen asiaan näkyy aina. Valtuustotyössä ei siis ole kyse kummemmasta kuin kotiläksyjen tekemisestä.
Mielestäni Saurin ajatus on kiehtova. Jos siis esitykseni ei mene läpi, en ole perustellut sitä riittävän hyvin. Tämä on vain hyvä, sillä joku on argumentoinut minua paremmin eli jollain on minua parempi ajatus. Toinen vaihtoehto on, että muut puolueet ovat tehneet lehmänkauppoja, mutta koska minä olen perustellut parhaiten, tulee minun esitykseni toteutumaan joskus tulevaisuudessa.
Jostain syystä tämä ajatus lohduttaa minua hetkinä jolloin tuntuu, että en kahden hengen valtuustoryhmällämme voi saada mitään merkittävää aikaan. Huono perehtyminen asiaan näkyy aina. Valtuustotyössä ei siis ole kyse kummemmasta kuin kotiläksyjen tekemisestä.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Eka kerta
Ensimmäinen valtuustokokous oli viime maanantaina. Jännitti, mutta hyvällä tavalla.
Valtuuston kokous alkaa kahvittelulla, joka on paitsi viimeisten taistelusuunnitelmien hiomisen myös sosiaalisen seuranpidon areena. Tapasin ihmisiä, kättelin, hymyilin, kättelin, hymyilin ja juttelin. Taivasteltiin Veturin kahvilan vesilasillisen hintaa. Kuuntelin lievästi pikkutuhmia juttuja, joihin tyydyin vain hymyilemään vähän vaivaantuneena. Mukavia ihmisiä, mielenkiintoisiakin ja ystävällisiä. Menin kyllä vähän sekaisin yli kuusikymppisissä miehissä, heitä oli paljon.
Kouvolan kaupungintalo on oikeastaan tosi hieno, ajattelin. On mukava kokoustaa kaupungintalon juhlavissa puitteissa. Valtuustossa on 59 kaupunginvaltuutettua ja jokaisella on oma nimikoitu paikkansa valtuustosalissa. Paikkajärjestys tuntuu olevan monelle mysteeri, mutta jonkinmoisena yleissääntönä on, että pienet puolueet on viskattu takapenkkiin. Siellä istun minäkin. Eduskunnassa kokeneemmat istuvat edempänä, mutta Kouvolan valtuustoon tämä ei tunnu pätevän.
Ihastuttava Ensio Töttö piti vanhimpana valtuutettuna avauspuheen ja johti puhetta valtuuston puheenjohtajan valitsemiseen asti. Jokaisen paikalla on mikrofoni ja systeemi, jossa on muutama äänestykseen sekä puheenvuorojen pyytämiseen tarvittava nappula. Keskityin kovin nappuloiden logiikan ymmärtämiseen ja luulenkin päässeeni niistä perille.
Ritva kiristi minut puhumaan ensimmäisessä kokouksessa, mikä oli varmasti ihan hyvä. Esitin ehdokasta Kymenlaakson liiton edustajainkokoukseen. Ritva itse aloitti vauhdikkaasti: hän oli kannustamanani kirjoittanut aloitteen Kuusankosken teatterin vuokrien tarkistamiseksi ja kyseli asioista muutenkin aktiivisesti. Minä tyydyin seurailemaan tilannetta, mutta päätin, että seuraavalla kerralla tapahtuu enemmän.
Kokous oli enemmänkin seremoniallinen ja vahvisti aiemmin sovittuja asioita. Seuraavalla kerralla ryhdytään tositoimiin. Minulla on pari ajatusta hautumassa kokousta varten. Yksi liittyy Imatralla käytössä olevaan neuvolamalliin, jossa perhetyöntekijöitä lisäämällä on saatu vähennettyä lastensuojelun menoja. Olisi aika huippua soveltaa samaa mallia Kouvolaan. Katsotaan miten käy!
Valtuuston kokous alkaa kahvittelulla, joka on paitsi viimeisten taistelusuunnitelmien hiomisen myös sosiaalisen seuranpidon areena. Tapasin ihmisiä, kättelin, hymyilin, kättelin, hymyilin ja juttelin. Taivasteltiin Veturin kahvilan vesilasillisen hintaa. Kuuntelin lievästi pikkutuhmia juttuja, joihin tyydyin vain hymyilemään vähän vaivaantuneena. Mukavia ihmisiä, mielenkiintoisiakin ja ystävällisiä. Menin kyllä vähän sekaisin yli kuusikymppisissä miehissä, heitä oli paljon.
Kouvolan kaupungintalo on oikeastaan tosi hieno, ajattelin. On mukava kokoustaa kaupungintalon juhlavissa puitteissa. Valtuustossa on 59 kaupunginvaltuutettua ja jokaisella on oma nimikoitu paikkansa valtuustosalissa. Paikkajärjestys tuntuu olevan monelle mysteeri, mutta jonkinmoisena yleissääntönä on, että pienet puolueet on viskattu takapenkkiin. Siellä istun minäkin. Eduskunnassa kokeneemmat istuvat edempänä, mutta Kouvolan valtuustoon tämä ei tunnu pätevän.
Ihastuttava Ensio Töttö piti vanhimpana valtuutettuna avauspuheen ja johti puhetta valtuuston puheenjohtajan valitsemiseen asti. Jokaisen paikalla on mikrofoni ja systeemi, jossa on muutama äänestykseen sekä puheenvuorojen pyytämiseen tarvittava nappula. Keskityin kovin nappuloiden logiikan ymmärtämiseen ja luulenkin päässeeni niistä perille.
Ritva kiristi minut puhumaan ensimmäisessä kokouksessa, mikä oli varmasti ihan hyvä. Esitin ehdokasta Kymenlaakson liiton edustajainkokoukseen. Ritva itse aloitti vauhdikkaasti: hän oli kannustamanani kirjoittanut aloitteen Kuusankosken teatterin vuokrien tarkistamiseksi ja kyseli asioista muutenkin aktiivisesti. Minä tyydyin seurailemaan tilannetta, mutta päätin, että seuraavalla kerralla tapahtuu enemmän.
Kokous oli enemmänkin seremoniallinen ja vahvisti aiemmin sovittuja asioita. Seuraavalla kerralla ryhdytään tositoimiin. Minulla on pari ajatusta hautumassa kokousta varten. Yksi liittyy Imatralla käytössä olevaan neuvolamalliin, jossa perhetyöntekijöitä lisäämällä on saatu vähennettyä lastensuojelun menoja. Olisi aika huippua soveltaa samaa mallia Kouvolaan. Katsotaan miten käy!
lauantai 12. tammikuuta 2013
Vaikutan
Minut on äänestetty valtuustoon. Minä voin vaikuttaa Kouvolan tulevaisuuteen, mutta miten teen sen? Tätä olen pähkäillyt kuntavaalituloksen selvittyä. Kaiken kokenut Vihreä neuvoi: mene mukaan kun pyydetään.
Tein niin. Lupauduin mukaan Ekholmintien päiväkodin Vihreä Lippu- hankkeeseen sekä Putkiradiomuseon säätiön hallitukseen. Steinerpäiväkotien kannatusyhdistyksen rahastonhoitajana olen toiminut vuoden verran. Olen Kouvolan Vihreiden paikallisyhdistyksen hallituksessa ja haluan mielelläni osallistua Vihreiden suunnitteleman Kouvolan politiikkaryhmän toimintaan.
Toinen Vihreiden vanha konkari antoi ohjeeksi: pidä yhteyttä virkamiehiin, muiden puolueiden valtuutettuihin sekä äänestäjiin. Tämä on kinkkisempää, mutta mielestäni ohje on erinomainen.
Mikään puolue ei voi yksin muuttaa asioita, puolueiden välinen yhteistyö on välttämätöntä. Olen virittelemässä yhteistyötä muiden nuorehkojen valtuutettujen kanssa. Olemme pohtineet alustavasti alle 45-vuotiaitten valtuutettujen kokoontumisia. Vähän hurjalta tuntuu, että Kouvolan 59 valtuutetusta vain 13 on alle 45-vuotiaita. Meidän nuorempien on luontevaa tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen.
Yhteydenpito virkamiehiin on minulle tällä hetkellä täysin mystinen juttu ja asiaan täytyy oikeasti saada muutos. Jos ja kun haluan vaikuttaa asioihin, on se parasta tehdä asioiden ollessa virkamiesvalmistelussa. Rimputtele virkamiehille ja kysy asioista, neuvoi toisen puolueen kokenut valtuutettu. Virkamiesten tehtävä on selvittää asioita meille valtuutetuille. Ei siis pidä ajatella, että häiritsen soittelemalla, vaan tulee ajatella että virkamiehen työ on selittää asioita minulle oman alansa asiantuntijana.
Yhteydenpito äänestäjiin on miltei päivittäistä. Kirjoitan tätä blogia, teen pian ryhtiliikkeen ja liityn Facebookiin, mutta Twitteriin en taivu. En millään koe Twitteriä luontevaksi tavaksi vaikuttaa.
Monen kanssa olen kasvokkain jutellut lomautuksista ja lukioiden lakkautussuunnitelmista. Enemmänkin haluaisin tavata ihmisiä. Tulisin mielelläni keskustelemaan erilaisten yhdistysten kokoontumisiin, ikääntyvien kohtauspaikalle tai perhepuistoon.
Voin parhaiten vaikuttaa vasta, kun tiedän mitä ihmiset ajattelevat. Minä en ole vanhus, joten kokemukseni Kouvolan vanhuspalveluista ovat valitettavan vähäisiä. Minun on siis kuultava asiantuntijoita, vanhuksia itseään. Sama pätee vaikkapa maaseudun palveluihin, vammaisten tilanteeseen ja moniin muihin asioihin.
Tein niin. Lupauduin mukaan Ekholmintien päiväkodin Vihreä Lippu- hankkeeseen sekä Putkiradiomuseon säätiön hallitukseen. Steinerpäiväkotien kannatusyhdistyksen rahastonhoitajana olen toiminut vuoden verran. Olen Kouvolan Vihreiden paikallisyhdistyksen hallituksessa ja haluan mielelläni osallistua Vihreiden suunnitteleman Kouvolan politiikkaryhmän toimintaan.
Toinen Vihreiden vanha konkari antoi ohjeeksi: pidä yhteyttä virkamiehiin, muiden puolueiden valtuutettuihin sekä äänestäjiin. Tämä on kinkkisempää, mutta mielestäni ohje on erinomainen.
Mikään puolue ei voi yksin muuttaa asioita, puolueiden välinen yhteistyö on välttämätöntä. Olen virittelemässä yhteistyötä muiden nuorehkojen valtuutettujen kanssa. Olemme pohtineet alustavasti alle 45-vuotiaitten valtuutettujen kokoontumisia. Vähän hurjalta tuntuu, että Kouvolan 59 valtuutetusta vain 13 on alle 45-vuotiaita. Meidän nuorempien on luontevaa tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen.
Yhteydenpito virkamiehiin on minulle tällä hetkellä täysin mystinen juttu ja asiaan täytyy oikeasti saada muutos. Jos ja kun haluan vaikuttaa asioihin, on se parasta tehdä asioiden ollessa virkamiesvalmistelussa. Rimputtele virkamiehille ja kysy asioista, neuvoi toisen puolueen kokenut valtuutettu. Virkamiesten tehtävä on selvittää asioita meille valtuutetuille. Ei siis pidä ajatella, että häiritsen soittelemalla, vaan tulee ajatella että virkamiehen työ on selittää asioita minulle oman alansa asiantuntijana.
Yhteydenpito äänestäjiin on miltei päivittäistä. Kirjoitan tätä blogia, teen pian ryhtiliikkeen ja liityn Facebookiin, mutta Twitteriin en taivu. En millään koe Twitteriä luontevaksi tavaksi vaikuttaa.
Monen kanssa olen kasvokkain jutellut lomautuksista ja lukioiden lakkautussuunnitelmista. Enemmänkin haluaisin tavata ihmisiä. Tulisin mielelläni keskustelemaan erilaisten yhdistysten kokoontumisiin, ikääntyvien kohtauspaikalle tai perhepuistoon.
Voin parhaiten vaikuttaa vasta, kun tiedän mitä ihmiset ajattelevat. Minä en ole vanhus, joten kokemukseni Kouvolan vanhuspalveluista ovat valitettavan vähäisiä. Minun on siis kuultava asiantuntijoita, vanhuksia itseään. Sama pätee vaikkapa maaseudun palveluihin, vammaisten tilanteeseen ja moniin muihin asioihin.
perjantai 4. tammikuuta 2013
2, 3 vai 4 lukiota? Lobbaa minua!
Kaupunginhallitus saa pohdittavakseen lukiokoulutuksen palveluverkkoselvityksen. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kaupunginhallitus pähkäilee virkamiesten valmistelevaa paperinivaskaa, jossa pohditaan kuinka monta lukiota Kouvolaan jää. Lopullisen päätöksen siitä, mitkä lukiot jatkavat, tekee valtuusto.
Tällä hetkellä Kouvolan lukiot maksavat kaupungille reilusti enemmän kuin lukiot muissa vastaavankokoisissa kaupungeissa. Meillä on myös runsaasti tyhjiä aloituspaikkoja: nuoret haluavat lukion sijaan ammattikouluun ja tämän lisäksi ikäluokat pienenevät. Kun yhtälöön lisätään vielä kaupungin talousongelmat, minusta on selvää, että lukioiden määrää tulee vähentää.
Kouvolassa on kuusi päivälukiota: keskustan Lyseo ja Yhteiskoulu, Kuusankosken ja Valkealan lukiot sekä laajan kaupungin eteläosan lukiokoulutuksesta huolehtivat Elimäen ja Anjalankosken lukiot. Mitkä lukiot saavat jatkaa?
Asiaa valmistelleen työryhmän ehdotus on, että Elimäki, Anjalankoski ja Valkeala lakkautetaan. Keskustan kaksi lukiota sekä Kuusankosken lukio saavat jatkaa.
Minulla on asiassa oma lehmä ojassa. Opetan Kouvolan iltalukiossa, joka toimii Lyseon lukion kanssa samassa rakennuksessa ja asun Kouvolan keskusta-alueella. Minun näkökulmani asiaan on keskustalähtöinen, mutta haluaisin asiaan laajemman näkemyksen. Lobatkaa siis minua! Miksi lukiokoulutusta tulisi olla keskustan ja Kuusankosken ulkopuolellakin?
Tällä hetkellä Kouvolan lukiot maksavat kaupungille reilusti enemmän kuin lukiot muissa vastaavankokoisissa kaupungeissa. Meillä on myös runsaasti tyhjiä aloituspaikkoja: nuoret haluavat lukion sijaan ammattikouluun ja tämän lisäksi ikäluokat pienenevät. Kun yhtälöön lisätään vielä kaupungin talousongelmat, minusta on selvää, että lukioiden määrää tulee vähentää.
Kouvolassa on kuusi päivälukiota: keskustan Lyseo ja Yhteiskoulu, Kuusankosken ja Valkealan lukiot sekä laajan kaupungin eteläosan lukiokoulutuksesta huolehtivat Elimäen ja Anjalankosken lukiot. Mitkä lukiot saavat jatkaa?
Asiaa valmistelleen työryhmän ehdotus on, että Elimäki, Anjalankoski ja Valkeala lakkautetaan. Keskustan kaksi lukiota sekä Kuusankosken lukio saavat jatkaa.
Minulla on asiassa oma lehmä ojassa. Opetan Kouvolan iltalukiossa, joka toimii Lyseon lukion kanssa samassa rakennuksessa ja asun Kouvolan keskusta-alueella. Minun näkökulmani asiaan on keskustalähtöinen, mutta haluaisin asiaan laajemman näkemyksen. Lobatkaa siis minua! Miksi lukiokoulutusta tulisi olla keskustan ja Kuusankosken ulkopuolellakin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)