Äitiä pelottaa

Yli kymmenen vuotta sitten Maija Vilkkumaa lauloi biisissään "Ei" tytöstä, joka halusi lähteä kavereiden kanssa, mutta äiti ei antanut lupaa mä sanon viimeisen sanani ja se on ei. Laulu oli sellainen, että sitä oli pakko laulaa kovaa mukana, mutta suuremmin en sitä ajatellut. Tänä syksynä satuin kuulemaan kappaleen uudestaan ja laulun äidin huoli tytöstään ja pelko tämän puolesta hätkähdytti.

Äitiydessä on monta yllätystä. Moni yllätys on ihana, kuten vaikka kirjelappu, jossa lukee äti iltapla on val. Sitten on ylläreitä, joihin ei ollut ennen lasten saamista osannut yhtään varautua, kuten ällöt lastensairaudet, päiväkodin täivaarat ja puoli vuotta räkää valuva nenä. Näistä selviää. Kaikkein kummallisin asia äitiydessä on pelko lapsen puolesta. Tämä on myös hankalin selättää.

Aivan täysipäinen läheinen lähetti minulle monta perättäistä kiehuvanraivokasta fb-viestiä. Keskustelupalstalla oli käyty kiivasta keskustelua lasten hyväksikäyttäjän syyllistyttyä uudelleen samaan tekoon pian vapautumisensa jälkeen. Viesteissä, jotka sain, raivottiin estoitta vihreäksi oletetun kansanedustajan puolustettua hyväksikäyttäjää, ja vaadittiin tälle pakkosterilisointia. Tosiasiassa läheiseni oli tulkinnut tilanteen väärin, mutta sillä ei ole merkitystä. Hän raivostui, koska hän on kolme vuotiaan tytön äiti. Ja häntä pelottaa tyttönsä puolesta hirveästi. Pelko on niin suuri, että se saa korkeastikoulutetun länsimaisen nuoren ihmisen vaatimaan tekijälle rangaistusta, joka kuuluu tuhansien vuosien taakse Hammurabin lakiin. Miksi olemme valmiit heittämään tuhansien vuosien sivistyksen, kehityksen ja länsimaisen oikeusjärjestyksen romukoppaan? Pelkäämme hillittömästi mitä lapsillemme voisi tapahtua.

Olen rakastanut John Irwingin kirjoja teini-ikäisestä. Irwingin kirjojen kestoteema on isän pelko lastensa puolesta, huomaan sen vasta nyt. Garpin maailman esipuheessa hän kirjoittaa pelostaan: In my imagination, I lose my children every day. Minun pelkoni ei ole aivan samassa mitassa, silti pelko siitä, mitä lapselle voi käydä, on raastavaa.

Politiikan myötä minulle on kehittynyt pelko lapsen puolesta potenssiin kaksi. Olen lukenut liikaakin Kouvolan ja Suomen karseasta taloustilanteesta, siitä miten uudistuksia ei kyetä tekemään ja lisätään velan määrää tulevien pienempien sukupolvien maksettavaksi. Eläkeuudistuksen tekeminen takkuaa. Miten vielä vuonna 2014 voi olla niin lyhytnäköisiä ihmisiä, että he halvan energian luulossa haluavat lisää ydinvoimaa ja ovat valmiita heivaamaan ydinjätteet kymmenien ja kymmenien seuraavien sukupolvien huoleksi? Suututtaa. Pelottaa lasteni tulevaisuuden puolesta. Miten me voimme jättää heille maailman, jonka olemme päästäneet näin rempalleen?

Tässä on pääsyy siihen, miksi ryhdyn eduskuntavaaliehdokkaaksi. Teen sen siksi, että pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta. Äitiä pelottaa.

Oksasgate

Onko ihan nilkkimäistä ajojahtia urputtaa tuosta toimitilajohtaja Timo Oksasen tapauksesta? Siis siitä, että Kouvolan tiloista vastaava johtaja hoiti sopimallaan hinnalla kaupungin asunnon tyttärelleen. Eli pitääkö tästä nyt ottaa pultit ja hermostua? En ihan tiedä, mutta muutamia juttuja asiaan liittyen olen mietiskellyt.

1.       Timo Oksanen on hirmu kiva, reilun tuntuinen ja työnsä osaava. Pitäisikö jättää koko homma kaivamatta, kun kyseessä on selvästi niin mukava mies? Enkä usko, että olen ainoa, joka tätä on ajatellut.

2.       Esteellisyyskysymys on selvä ja siitä hän on saanut varoituksen. Onko tapauksessa kuitenkin mukana vielä suurempi ongelma, nimittäin se, että asunto on vuokrattu tyttärelle varovaisestikin arvioiden edulliseen hintaan.

3.       Miksi hintaan ei ole puututtu? Eikö Kouvolan Sanomat osannut kysyä tästä, sehän on aivan olennainen osa juttua? Oksasen esimieskään ei vuokran määrää tiennyt. Selvitin sen sisäisestä valvonnasta ja se on: 300€/kk sisältäen veden ja sähkön. Kasarminmäellä olevasta asunnosta.

4.       Miksi Kouvolan kaupunki tiedottaa asiasta tipottain, niin että asiat pitää kaivaa esiin? Eikö ole Oksasenkin etu, että asiat selvitetään suoraan, jotta faktat eivät matkalla muutu?

Huoh. Onhan varmaan aivan rötösherrajahtia kaivella näitä aivan kuin Kouvolassa ei olisi julmetun paljon suurempiakin ongelmia. Mieleen tulee lähtemättömästi Hannu Karpo pienen ihmisen asialla karvahattuineen ja mikrofoneineen. Minun karpoiluni jää nyt kuitenkin tämän asian kanssa tähän. Piste. Karvahattuakaan en aio ostaa.

Jos jollekin tuli ikävä Karpoa niin:

https://www.youtube.com/watch?v=r9rz0vRWKfU

Työttömän oikeus terveystarkastukseen ei toteudu Kouvolassa

Kolme vuotta sitten voimaan tullut laki velvoitti kunnat järjestämään terveydenhuollon palveluita työttömille, jotka olivat työterveyshuollon palveluiden ulkopuolella. Kouvolassa terveystarkastukset eivät toteudu eivätkä kaupunki sekä TE-keskus ole kyenneet sopimaan yhteistä mallia, jonka mukaan työttömät ohjattaisiin terveyspalveluihin, joihin heillä on lakisääteinen oikeus.

Terveystarkastusten tarkoituksena on edistää työttömän terveyttä ja ylläpitää työkykyä. Tällä halutaan ennaltaehkäistä mahdollisten terveysongelmien syntyä sekä pitää huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Kyseessä on tärkeä ennaltaehkäisevä palvelu. Koska terveystarkastukset ovat lakisääteisiä, emme edes voi valita haluammeko toteuttaa ne vai emme. Kun laki on ollut voimassa jo kolmisen vuotta, tulisi asian olla jo kunnossa, mutta viimeistään nyt täytyy luoda järjestelmä, jonka perusteella asiakkaat tuntevat oikeutensa ja saavat helposti tarvitsemansa terveyspalvelut.

Tällä hetkellä Kouvolan terveyspalveluissa ei aina tunnuta tietävän, kenelle työttömien terveystarkastukset kuuluvat. Kysellessäni terveystarkastusten perään sain joukon epätietoisia vastauksia, asiasta ei tiedetty eikä osattu ohjata eteenpäin. Lähetin lopuksi asiasta viestin vt. terveysjohtaja Kari Kristerille, joka myönsi, että asia ei vaikuta olevan kunnossa ja lupasi selvittää asiaa. Odottelen mielenkiinnolla miten asian suhteen edetään.

Kouvolassa tarvitaan lähete, jolla TE-toimisto voisi lähettää asiakkaan työttömien terveystarkastukseen. TE-toimistossa kaivataan yhdyshenkilöä kaupungilta, jonka luo asiakkaat lähetteellä ohjattaisiin. On kiistämättä palaverin paikka ja tarve sopia selkeä järjestelmä yhdessä TE-keskuksen sekä Kouvolan kaupungin kanssa. Työttömällä on oikeus terveystarkastuksiin. Kouvolan kaupungissa täytyy selvittää miten ne hoidetaan asiallisesti ja lainmukaisesti.

-          

Aika luovuttaa

Joskus kuntapolitiikassa tulee eteen tilanne, jolloin tajuaa, että on parempi luovuttaa kuin jatkaa asian viemistä eteenpäin. Minulle on tullut aika luovuttaa operaatiossa pikkuneuvoloiden puolesta. Tämä ei tarkoita, ettenkö edelleen uskoisi vakaasti, että Kouvolassa pitäisi olla pieniä neuvoloita lähellä kuntalaisia, paikkoja, joihin olisi helppo mennä, jossa olisi tuttu neuvolatäti ja jossa voitaisiin tarttua lapsiperheiden ongelmiin niiden ollessa pieniä sekä tehdä mittauksia ja muita yksinkertaisia terveydenhuollon toimia myös aikuisille lähialueen asukkaille. Minusta pikkuneuvolat pitää säilyttää, mutta koska en saa muita ajattelemaan samoin, luovutan.

Koko kevättalvi ja kevät olen vasemmistoliiton Tiina Saavalaisen kanssa yrittänyt aikaansaada keskustelua ja kannatusta pienille neuvoloille Tuohikotissa, Vuohijärvellä, Jaalassa ja Utissa. Neuvolat on päätetty lakkauttaa. Lakkauttamista aikaansaadut säästöt olisivat marginaalisen pienet, vain noin 100 000 euroa, josta suurin osa on sisäisiä (90 000€) vuokria.

Olemme Tiinan kanssa käyneet noissa pikkuneuvoloissa, tavanneet loistavia, työlleen omistautuneita ja alueensa tuntevia terveydenhoitajia. Olemme kuulleet alueiden ongelmista ja perheiden tuen sekä yhteisöllisyyden tarpeesta. Tapasimme neuvolatoiminnasta vastaavan viranhaltijan sekä hänen esimiehensä. Keskustelussa ajatuksemme eivät kohdanneet. Hallinnon puolella suuret neuvolat nähdään hoidon laadun takaajina, joissa sijainen löytyy helposti ja ammatillista tukea on tarjolla. Minun ja Tiinan mielestä neuvolasta saatava tuki on jo nyt laadukasta, käyttäjät ymmärtävät sairastapauksen aiheuttamat pienet katkokset ja kollegiaalista tukea saa myös aktiivinen pienessä neuvolassa työskentelevä. Mielestämme laatua on neuvolan sijainti lähellä käyttäjiään. Joskus ajatukset vain ovat niin kaukana toisistaan, että keskustelu ei etene, näin kävi meille neuvoloiden viranhaltijoiden kanssa.

Otimme yhteyttä hyvinvointipalveluista vastaavaan apulaiskaupunginjohtajaan, joka oli alaistensa kanssa samoissa ajatuksissa. Kirjoitimme Kouvolan Sanomien yleisönosastolle ja yritimme tavoitella maaseudun äitejä Facebookissa. Kansanliikettä ei syntynyt pienten neuvoloiden puolesta, sen sijaan se syntyi maaseudun eläinlääkärien puolesta. 

Nyt siis luovutan. En saa tätä asiaa muutettua ilman tukea, silti uskon, että olen oikeassa. En halua olla se, joka vääntää jokaisen keskustelun koskemaan pikkuneuvoloiden jatkoa, kuten jotkut valtuutetut liittävät kaiken valtuuston käsittelemän koskemaan Ratamokeskusta ja sen vastustamista. En halua inttää, siksi lopetan ajoissa. Silti harmittaa.

Ydinvoima - riskibisnes

Kouvolan kaupunginhallitus saa tänään iltapäivällä käsiteltäväkseen KSS Energian selvityksen siitä, miten se varautuu ydinvoimahankkeen riskeihin. Selvityksen perusteella riskeihin ei juuri ole varauduttu.

Fennovoima on rakentamassa Pyhäjoelle ydinvoimalaa. Mukana on Kouvolan kaupunki KSS Energian omistajana. Kouvola on nousukaudella, energian hinnan noustessa, lähtenyt mukaan hankkeeseen tavoitteenaan tuottaa itselleen edullista sähköä. 

Ydinvoimalahankkeilla on yleisesti kolme suurta riskiä: kustannusten nousu, rakentamisen viivästyminen ja ydinjätteen loppusijoituksen puuttuminen. Näiden kautta hankkeesta muodostuu arvaamaton ja erittäin riskialtis. Rakentamiskustannukset nousevat yleisesti kymmeniä prosentteja arvioidusta, rakentaminen viivästyy vuosikausia ja loppusijoitus tulee maksamaan miljardeja.

Ydinvoimayhtiöt toimivat Mankala-periaatteella, mikä tarkoittaa, että yhtiössä maksaja ja omistaja kantaa riskit. Omistaja sitoutuu vastaamaan yhtiön lainojen lyhennyksistä ja koroista, jos voimalayhtiö ei tähän pysty. Mankala-periaatteen vuoksi Kouvola sitoutuu KSS:n omistajana kantamaan osaltaan Fennovoiman riskialttiin hankkeen, jolloin ongelmatilanteessa ydinvoimayhtiöön joudutaan investoimaan enemmän kuin vain yhtiöön sijoitettava osakepääoma. 

Kouvolan kaupunginhallitus pyysi KSS Energialta selvityksen hankkeen riskeistä ja riskeihin varautumisesta. KSS ei kannanotossaan ota kantaa riskeihin eikä kerro niihin varautumisesta, vaikka kaupunginhallitus nimenomaisesti pyysi tietoa näistä. Tulkitsen asian niin, että KSS:ssä riskeihin ei ole varauduttu. 

Kuntalain mukaan kunnan tulee pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Osallistuminen Fennovoiman riskialttiiseen ydinvoimahankkeeseen ei tue tätä. KSS:n  mukanaolo Fennovoimassa on liian suuri taloudellinen riski, on uskaltauduttava irrottautua Fennovoimasta.

Kuplatodellisuutta

On helppo elää todellisuuskuplassa. Kuplassa kerää ympärilleen samantaustaisen ja samanmielisen joukon, jonka kanssa oletetaan, että kaikki muutkin ovat samaa mieltä maailman menosta, ihmisyydestä tai mistä milloinkin. Todellisuuskuplassa kohistaan Twitterissä oman euroehdokkaan puolesta ja kuvitellaan, että nyt on tulossa tosi jytky, kun ihan kaikki kannattavat meidän ehdokasta. Kun äänet lasketaan, huomataan, että kannattajia on ollut vain pari tuhatta samanmielistä twitter-seuraajaa. Tämä on kuplatodellisuutta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on luonut oman todellisuuskuplansa, jossa toistellaan mantrana sanoja: suomalainen työ, työpaikat ja valtion työllistämistoimet. Rinne ja samanmieliset kuplakaverit tuntuvat olettavan, että kansantalous on yksisilmäisesti vain teollisuustyöpaikkoja ja vanhanaikaisia valtion työllistämistemppuja. Jos minulla olisi neula, haluaisin kovasti puhkaista Rinteen kuplan ja saada hänet näkemään todellisuuden ja kansantalouden laajemmin. Tämä olisi hyväksi sekä sosiaalidemokraateille että koko Suomelle.

Vihreänä kuntapoliitikkona on myös vaarassa upota omaan kuplaansa. Vihreässä kuplassa ollaan hivenen nenä pystyssä, arvotetaan omat arvot muiden arvoja paremmiksi ja toistellaan taikasanoja: ilmasto, avoimuus, tasa-arvo ja demokratia. Ystäväni ja tuttavani jakavat kuplan kanssani. Olemme suurelta osin korkeasti koulutettuja ja vihertävästi ajattelevia. Harva meistä on viettänyt koko elämäänsä samassa kaupungissa, suuri osa elänyt ulkomailla ja monella on ulkomaalainen puoliso tai vähintään useita ulkomaalaisia ystäviä. Identiteetti asettuu monella jonnekin suomalaisuuden ja eurooppalaisuuden välimaastoon.

Kuntapolitiikan myötä olen tajunnut, että kuplani edustaa todella pientä osaa kouvolalaisista. Mikäli haluan vaikuttaa kotikuntani asioihin valtuutettuna, täytyy minun päästä pois kuplasta ja löytää yhteisiä kuplan aineksia erikuplaisten kanssa. Jotkut poliitikkotuttavat muista kaupungeista ovat kertoneet, että eivät tee yhteistyötä tiettyjen puolueiden kanssa. Minulla ei ole tähän varaa eikä haluakaan. Asiat ratkaisevat ja vaikuttaa voi vain yhteistyöllä. En ole pitänyt itseäni mitenkään vasemmistolaisena, mutta olen tehnyt paljon yhteistyötä vasemmistoliiton valtuutettujen kanssa viranhaltijoiden halutessa lakkauttaa maaseudun pikkuneuvolat. Perussuomalaisten valtuutettujen kanssa on löytynyt yllättäen yhteistä säveltä energia-asioissa ja kokoomuksen kanssa lukioverkossa. Kuplatodellisuuteni on muuttumassa, olen pyrkimässä ulos kuplasta moniääniseen ja -arvoiseen todellisuuteen.

Poliitikkojen lisäksi myös kuntien viranhaltijoilla on vaara jäädä oman kuplatodellisuutensa vangiksi. Näin käy, kun todellisuutta alkaa määrittää kuntalaisen hyvinvoinnin sijaan kaupungintalon näkökulma. Palvelut halutaan viranhaltijakuplassa järjestää tehokkaasti ja yksinkertaisesti, sillä se on byrokratian näkökulmasta parasta. Kuntalaisten moninainen todellisuus ei kuitenkaan ole yksinkertaista, ei varsinkaan laajassa kuntaliitoskunnassa Kouvolassa, jossa etäisyydet ovat suuret ja kaupungin muoto vaihtelee kaupunkialueesta, lähitaajamaan, kyliin ja maaseutuun. Minä arvostan suuresti Kouvolan viranhaltijoita, he tekevät mielestäni loistotyötä, mutta olen ollut havaitsevinani kaupungintalokuplaa, jossa kaupungin kirjava todellisuus unohtuu.

Mitä kuplalle tapahtuu kun se törmää toiseen kuplaan? Jos kupla on vahva ja siitä pitää järkähtämättä kiinni, jää oma kupla ehjäksi ja itse voi jatkaa elämäänsä omassa todellisuuskuplassaan. Jännittävämpää on kuitenkin kuplien törmäys, jossa molemmat kuplat hajoavat. Tällöin syntyy jotain uutta, parempaa ja todellisempaa.

Kouvola ei tuhlaa eurovaaleihin

Eurovaaleissa äänestetään vajaan kolmen viikon kuluttua. Kouvolan keskusvaalilautakunta on tehnyt päätöksen, jonka mukaan kaupunki ei pystytä julistetelineitä puolueiden mainoksille. Kaupungilta saadun tiedon mukaan ehdokkaat näkyvät joka tapauksessa niin paljon mediassa, että telineiden pystyttäminen olisi järjetöntä rahan haaskausta.

Viisi vuotta sitten 38,6% suomalaisista äänesti europarlamenttivaaleissa. Euroopan unionin parlamentti on monelle suomalaiselle merkityksetön, tuntematon ja ärsyttävä instituutio, joka suoltaa käsittämättömiä elämäämme rajoittavia säädöksiä kuten esimerkiksi kurkun käyryyttä säätelevän direktiivin. On miltei kansanhuvia ilkamoida europarlamentin säätämillä kummallisuuksilla.

Kaikesta huolimatta Suomi on liittynyt Euroopan unioniin ja siirtänyt toimivaltaa EU:lle muun muassa talous- maatalous- ja ympäristöasioissa, kauppapolitiikassa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tämän seurauksena myös melkoinen osa Suomen lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista. Euroopan unioni vaikuttaa elämäämme Suomessa ja Kouvolassa. On totta, että EU on puuttunut moneen liian pieneen asiaan ja säätänyt kummallisia asetuksia ja direktiivejä. Tämänkin vuoksi on tärkeää, ketkä ovat Suomen edustajina europarlamentissa. Koska EU on instituutiona vieras, on monen myös hankala löytää sopivaa ehdokasta ja äänestämisinto lopahtaa.

On merkityksellistä äänestää europarlamenttivaaleissa. Myös kaupungin kannattaa on tehdä europarlamenttivaaleja tunnetuksi. Jo valmiiden julistetelineuden vieminen paikoilleen ei voi olla kovin kallis operaatio, sillä puolueet hoitavat itse julisteiden ripustamisen.

Lakisääteistä velvollisuutta vaalimainonnan järjestämisessä kaupungilla ei ole. Yhdenmukaistamisen, ympäristön siisteyden ja kaupunkikuvallisten syiden vuoksi kunnat ovat tukeneet vaalimainontaa pystyttämällä julistetelineitä 70-luvulta lähtien. Kuntaliiton mukaan vaalimainonnasta on muodostunut perinne, jolla katsotaan olevan tiedotusarvoa. Julistetelineiden pystyttäminen ei ole tuhlausta vaan demokraattisen päätöksenteon tukemista.