Pahinta, mistä poliitikkoa voidaan syyttää, on takinkääntäminen. Jos muuttaa mielipidettään poliitikkona, on takinkääntäjä. Siis: kun esittää mielipiteen, tulee pysyä siinä elämänsä loppuun asti. Aamen.
Jutta Urpilainen on sisäistänyt tämän ajatuksen. Kun hän jotain esittää, pitää hän siitä kiinni. Eduskuntavaalien surulliseksi kynnyskysymykseksi nousi Kreikalta ja muilta kriisimailta vaadittavat vakuudet. Vaalien jälkeen nämä vaadittiin väkipakolla, viis euromaiden yhtenäisyydestä, Suomen maineesta tai vakuiden tuottamasta taloudellisesta hyödystä. Seurauksilla ei ole väliä, kunhan vain ei saa takinkääntäjän mainetta.
Milloin mielipiteen muuttumisesta tuli kirosana? Miksi on hyveellistä hirttäytyä vanhoihin sanomisiin? Eikö maailman muuttuessa ole vain ja ainoastaan viisasta muuttaa myös mielipidettään olosuhteita vastaavaksi?
Näitä mietin vaalikonekysymyksiin vastatessani. Mitä jos minut vaaditaan näistä vastauksista tilille? Kun klikkaan "samaa mieltä", saanko enää muuttaa mielipidettäni? Kerron nyt julkisesti, että voin hyvin muuttaa mieltäni. Haluan kuunnella, mitä eri osapuolilla on sanottavana ennen kuin teen lopullisen päätöksen. Tilanteen muuttuessa harkitsen kantani asiaan uudestaan. Minusta se on viisautta.
Arvot eivät kuitenkaan muutu. Aion puolustaa minulle tärkeitä arvoja tilanteesta riippumatta. Näitä ovat laadukkaiden koulutus-, sosiaali- ja liikuntapalveluiden kannattaminen ja lapsiperheiden puolustaminen. Uskon vakaasti ennaltaehkäisyn järkevyyteen ja sen mukanaan tuomiin säästöihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti