Rakas Kouvola

Muutimme Kouvolaan kun olin yksitoistavuotias. Vihasin kaupunkia koko varhaisteini-ikäisen varmuudellani. Kavereiden jättäminen oli hirveintä mitä ihmiselle saattoi tapahtua ja muutto osui lamavuosiin. Vanhalla luokallani oli 17 oppilasta, uudessa luokassa oli 33 oppilasta. Sopeutuminen oli vaikeaa.

Asuin Kouvolassa teinivuodet. En ikinä tuntenut itseäni kouvolalaiseksi. Sopeuduin Kouvolaan, mutta en oppinut pitämään kaupungista. Minulle oli aina itsestään selvää, että en jää Kouvolaan. Minusta oli käsittämätöntä, että monet luokkalaisistani päättivät jäädä.

Päädyin toiseen pikkukaupunkiin, susirajalle Joensuuhun. Pidin kaupungista paljon ja kotiuduin helposti. Yliopisto teki kaupungista elävän. Vietin Joensuussa enemmän tai vähemmän tehokkaasti opiskellen liki kymmenen vuotta. Opiskelin  myös välillä Budapestissa ja olin siellä töissäkin. Kauniissa itäeurooppalaisessa suurkaupungissa oli ihanaa asua. Budapestiin kaipaan varmasti aina.

Valmistuin opettajaksi. Tiesin jo hakuvaiheessa, että historian opettajan paikat ovat kiven alla. Hain kaikkia avoinna olevia paikkoja Lappia myöten. En päässyt edes haastatteluihin. Usein tuntui, että paikka etukäteen oli sovittu jollekin.

Kouvolassa etsittiin iltalukioon opettajaa melko harvinaisella aineyhdistelmällä historia, yhteiskuntaoppi ja elämänkatsomustieto. Minulla oli juuri se pätevyys. Lisäksi olin opiskellut aikuiskasvatustiedettä. Paikka tuntui minulle tehdyltä. Ja se olikin, sillä sain sen.

Muutimme puolisoni kanssa Kouvolaan ja aikuisen silmin kaupunki alkoi vaikuttaa mainoslauseensa mukaisesti ihmeen hyvältä. Ostimme talon hinnalla, jota pääkaupunkiseudulla asuvat kadehtivat.

Aina kun haluan pyörähtää oopperassa, matkustan junalla Helsinkiin tunnissa ja vartissa (toistaiseksi tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta ehkä se kuuluu tulevaan keski-ikäiseen opettajaidentiteettiini). Vantaan perukoilta ei oopperaan pääse paljoa nopeammin.

Kouvolalaisten lapsiperheiden käytössä on 148 leikkipaikkaa ja kolme perhepuistoa loistavine henkilökuntineen. Kymijoki, Repovesi, uimahallit, pururadat, Tykkimäki, Verla ja muut ovat tulleet uudelleen tutuiksi. Ja tällä toisella kerralla olen kotiutunut. Minusta Kouvolassa on oikeasti hyvä asua ja kasvattaa lapsia. Tunnen kotiutuneeni niin vahvasti, että haluan olla mukana vaikuttamassa tulevaisuuden Kouvolaan.

Uskon, että seuraavina neljänä vuotena Kouvolassa tehdään ikäviä päätöksiä. Palveluita karsitaan, veroja nostetaan ja palvelumaksuja korotetaan. Minä haluan itsekkäästi ajaa omaa asiaani. Säästöjä ja leikkauksia ei saa tehdä lapsiperheiden ja koulutuksen kustannuksella.

Olin Kouvolan Sanomien nuorten postin haastateltavana. Haastattelijoina toimi kolme lukiolaista. Heidän jutuissaan kuulin tutun kuuloisen Kouvola-ahdistuksen. Nuoret halusivat muuttaa pois heti kun mahdollista ja paluulippua ei ollut tarkoitus hankkia. He eivät voi kuvitella palaavansa.

Varokaa vaan Mimmi ja pojat, saatatte hyvinkin palata. Ja silloin olette aivan tyytyväisiä uuteen vanhaan kotikaupunkiinne. Säilytämme lapsiperheiden palvelut ja turvaamme koulutuksen. Teidän on hyvä palata!