Miten lukioverkkopäätös meni niinkuin meni?

Viime aikoina olen tuntenut – paremman sanan puuttuessa – riittämättömyyttä. En ota henkilökohtaisena tappiona lukioratkaisua, se olisi naurettavaa, mutta olen äärimmäisen pahoillani kummankin keskustalukion puolesta. Lisäksi koko Kouvolan lukiokoulutuksen tulevaisuus mietityttää.

Valtuustossa päätettiin maanantaina kahden Kouvolan suosituimman lukion yhdistämisestä ja puolityhjien maaseutulukioiden säilyttämisestä. Päätös ei perustunut asiantuntijatietoon eikä lukiomaailman tuntemukseen. Päätös oli kerrassaan pöljä.

Valtuuston kokouksen jälkeen lähdimme mökille ja täällä olen istuskellut laiturilla ja miettinyt, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Miksi parhaat argumentit eivät maanantaina riittäneet?

Valmistauduin lukioverkkopäätökseen hyvissä ajoin talvella. Kuulostelin valtuutettujen henkilökohtaisia kantoja, jotka moni auliisti kertoi. Tällöin asia tuntui menevän hyvin, olin useiden kanssa samoilla linjoilla. Hallituksen iltakoulussa helmikuussa kuului ensi kertaa vahvoja soraääniä, mutta koska yhdistin ne lähinnä keskustaan ja perussuomalaisiin, en ajatellut niiden koskaan pääsevän enemmistöön.

Valtuuston koulutuksessa maaliskuun hujakoilla kuulin kahvitaukokeskustelussa persujen, vasemmiston ja keskustan kehittävän omaa lukiomalliaan. Pyysin saada tietooni heidän keskustelujaan ja olinkin alussa mukana sähköpostikeskustelussa. Saatuani tietooni heidän alustavan linjauksensa, eli keskustalukioiden yhdistämisen, pidin sitä niin – jälleen paremman sanan puuttuessa – erikoisena että en voinut ikinä kuvitella sille mitään elämisen mahdollisuuksia.

Tässä vaiheessa kirjoitin vihreiden lukiolinjauksen ja tarkistutin sen virkamiehillä (kiitos kiltti Veikko Niemi, joka olet vastannut lukuisiin lukiokysymyksiini ja toimittanut hurjan määrän tilastotietoa). Tiedotin vihreiden lukiokannan persuille, vasemmistolle ja keskustalle ja toivoin heidän järkiintyvän.

Toukokuussa kävin henkilökohtaisia keskusteluja ja viestien vaihtoja monien valtuutettujen kanssa. Tarkoitukseni oli alusta pitäen argumentoida vain tilastoilla, koulumaailman tuntemuksella ja asiantuntijatiedolla. Kuulin monia kummallisia argumentteja, joita pyrin kumoamaan faktoihin perustuen ja mihin en osannut vastata hain lisätietoa virkamiehiltä. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että moni valtuutettu oli päättänyt kantansa, eikä se ollut muutettavissa millään argumentilla. Kävimme laajaa sähköpostikeskustelua lautakunnan-, hallituksen- ja muutamien valtuuston jäsenten välillä. Asiaan ei enää suhtauduttu lukioratkaisuna vaan päätöksestä oli tullut aluepoliittinen.

Lautakunnan lukioverkkopäätös oli yllätys, vaikka tiesinkin perus+vas+kepu-linjauksesta. Päätöksen jälkeen kävi ilmi, että linjausta oli valmisteltu salassa ja monelle puolueelle se tuli aivan puun takaa. Tämä herätti närää ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa toukokuussa ja keskusteltiin laajasti toimintatavoista.

Voin vain kuvitella millainen yllätys lautakunnan päätös oli virkamiehille. He saivat eteensä täysin valmistautumattomina aivan odottamattoman lukioratkaisun, johon heidän piti toimittaa laskelmat ja vaikutusten arvioinnit kahdessa hätäisessä viikossa. Olikohan keskustalukion yhdistämistä tavoitelleiden ajatuksenakin pitää mallinsa salassa, jotta virkamiehet eivät ehtisi laskea kunnolla se seurauksia? Miksi he muuten olisivat olleet asiasta pari kuukautta aika hissukseen?

Ryhmäpäätöksien kanssa viivyteltiin viime metreille asti ja lukioverkko jäi kiinni demarien kannasta. Demarit tekivät asiasta tiukan ryhmäpäätöksen: kaikki kannattavat keskustalukioiden yhdistämistä. Hieman hämmästelin tiukkaa kantaa, kun pari viikkoa sitten päätettäessä 115 miljoonan sairaalainvestoinnista, ryhmäpäätöstä ei tehty.

SDP:n Ryhmäpäätös oli ratkaiseva ja valtuuston kokous pelkkää marttakerhoa. Keskustelimme viisi ja puolituntia ja minä pidin ryhmäpuheenvuoromme mallia kuusi. Olin kirjoittanut ensi tosi kiukkuisen ja halveksivan puheenvuoron, sitten lievensin sitä vaihe vaiheelta, kunnes sain aikaiseksi puheen joka perustui faktoihin ja diplomaattisuuteen. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Äänestyksen jälkeen päätettiin yhdistää keskustalukiot.

Ja tätä sitten mietin nyt laiturilla: mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ja tunnen riittämättömyyttä ja harmittelen keskustalukioitten puolesta. Pari päivää annan vielä ajatusten kiertää lukioissa, sitten lopetan ja mietin vaikka uusia perunoita, uimista, hiekkakakkuja ja autan lasta uittamaan venettä järvellä.

Kouvolan lukioiden puolesta

Kouvolassa kuusi kuntaa muodosti uuden kaupungin vuonna 2009 aikana, jolloin talous ei ollut vielä aivan nykyisen kaltaisessa karmeassa kunnossa. Paperitehtaiden sulkemiset ovat muuttaneet Kymenlaakson yhdestä Suomen rikkaimmista maakunnista keppikerjäläisten joukkoon. Lisäksi valtio leikkaa kunnille maksettavia valtionosuuksia. Asukkaat eivät ymmärrä, että kunnan talous on romahtamassa, vaan syyttävät palvelujen supistuksista Kouvolan keskustan hillitöntä halua keskittää kaikki toiminnot ydinkeskustaan.

Totuus on yksinkertainen: meillä ei ole varaa muuhun. Meillä ei ole rahaa! Kun palveluita on vähennettävä, ne on keskitettävä yhteen paikkaan. Keskusta on luontevin paikka ja logistisesti parhaiten kaikkien kuntalaisten tavoitettavissa.

Ajalta ennen kuntayhdistymistä on peräisin turhan laaja ja kallis lukioverkkomme. Virkamiestyönä valmisteltiin laaja lukioverkkoselvitys, jossa on useita mahdollisia lukioverkkomalleja. Lasten ja nuorten lautakunta teki täysin oman päätöksensä, kuuntelematta ketään virkamiestä tai lukiokoulutuksen asiantuntijaa. Heidän mukaansa lukiopaikkoja vähennetään vain ja ainoastaan keskustasta, kahdesta suosituimmasta ja vetovoimaisimmasta lukiostamme. Ne lukiot, joihin oman kylänkään nuoret eivät halua saavat jatkaa toimintaansa. Kaupunginhallitus siunasi päätöksen

Päätös on asiantuntematon. Minua hämmästyttää, miten luottamushenkilöt voivat tehdä näin törkeän ratkaisun, viisveisata asiantuntijoiden näkemyksistä ja polkea nuorten tulevaisuutta. Päätös perustuu hillittömään idealismiin ja katteettomaan toiveikkuuteen. Luottamushenkilöt päättävät, että maaseutulukioiden "vetovoimaa kasvatetaan". Esitetään naiivin yksinkertaistettuja ajatuksia etäopetuksesta kaiken mahdollistajana, yliopistoyhteistyöstä ja muista taikatempuista ja ajatellaan, että opiskelijat kirmaavat äkkiä täyttämään maaseudun lukiot.

Koska kaupungilla ei tule olemaan antaa yhtään ylimääräistä rahaa lukiokoulutukselle ja tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä menetetään liki miljoona euroa vuosittain lukioden saamaa valtionosuus-rahoitusta, joutuu koko lukioverkkomme todella ikävään tilanteeseen. Kaikki lukiolaiset kärsivät sen vuoksi, että halutaan kynsin ja hampain pitää yllä pienen pieniä lukioita. Lukio, jossa saadaan kasaan yksi aloittava ryhmä vuosittain, on kallis, tehoton ja syö koko kaupungin lukiokoulutuksen resurseja. Tämä ei ole sen arvoista.

Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä keskustalukioiden yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika eikä sillä ratkaista lukioverkon tehottomuutta. Suljetaan siis Anjalankosken ja Elimäen lukiot nyt. Tehdään jatkoratkaisut kun on niiden aika.

Pyydän keskustalukioiden yhdistymistä kannattavia vielä miettimään kantaansa. Kuunnelkaa asiantuntijoita. Lukekaa saamanne lukioverkko-paperit huolellisesti. Ajatelkaa yhden pienen lukion sijaan koko kaupungin lukiokoulutusta. Olemme tekemässä isoa ratkaisua.

Minne rakennetaan Ratamo? Montako lukiota?

Mellan hägg och syrén, sanovat ruotsalaiset. Vuoden pakahduttavin aika, tuomen kukinnan ja sireenin kukinnan välillä. Lyhyt ohikiitävä hetki, jolloin kesä on juuri alkamassa on minusta ihanin aika vuodessa. Tämä ihmeellinen hetki on juuri nyt.

Tämä vuonna tähän pieneen hetkeen liittyy kaksi vaikeaa päätöstä. Maanantaina päätetään Ratamon, uuden sairaalamme paikasta. Parisen viikkoa myöhemmin päätetään lukioiden määrästä.

Ratamosta:

On ollut hurja työ perehtyä vuosikausia suunniteltuun sairaalaprojektiin. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä sen huolellisesti. Maanantaina käsitellään hankesuunnitelmaa, yksityiskohtaista suunnitelmaa Ratamon rakentamisesta. Lyhykäisyydessään suunnitelma sisältää kolmikerroksisen keskuksen, jossa yhdistyvät sairaala, terveyskeskukset, hammaslääkärit, osa sosiaalityöstä ja vaikka mitä muuta. Hintalappu on 115 miljoonaa euroa. Rakennuksen valmistuttua kaupunki säästää sosiaali- ja terveysmenoissa 13 miljoonaa euroa vuodessa.

Hankesuunnitelma on mielestäni hyvä ja säästö vaikuttava. Hankesuunnitelmassa rakennus on suunniteltu Kotiharjuun. 13 miljoonan vuosisäästöt tulevat vain tässä paikassa, ei Sairaalamäellä. Kotiharju ei varmasti ole mikään autuaaksi tekevä paikka, mutta ei ole Sairaalamäkikään. Kummallakin paikalla on ongelmansa, suuremmat säästöt saadaan pitkällä aikavälillä Kotiharjusta. Siellä se myös palvelee tehokkaimmin suurinta määrää kuntalaisia, siksi kannatan Kotiharjua Ratamo-keskuksen rakennuspaikaksi.

Lukioista:

Tuntuu huonolta ajatukselta kannattaa julkisesti lukioiden lakkauttamista. Olisi paljon helpompaa tukea useiden puolueiden kannattamaa linjausta yhdistää keskustan Lyseo ja Yhteiskoulu ja jättää muu lukioverkko ennalleen. Jos halutaan tehdä helppo päätös, tämä on juuri sellainen: kivuton ja siisti. Voidaan vielä todeta, että päätettiinpäs jotain. Minä kannatan kuitenkin lukioverkon supistamista.

Kouvolan talous on sekaisin. Kaupunki tekee syömävelkaa eli elää yli varojensa. Meillä ei ole varaa ylläpitää nykyisiä palveluita ilman kunnallisveron korotusta. Vaikka veroa korotettaisiin, täytyisi silti säästää kaikessa missä voidaan.

Lukioverkossa voidaan säästää. Kouvolan lukiokustannukset ovat huomattavasti verrokkikaupunkeja korkeammat. Meillä on paljon pieniä lukioita, jotka käyvät puoliteholla opiskelijamäärän vähyyden vuoksi. Lisäksi nuorten määrä kaupungissa vähenee tulevaisuudessa. Puolityhjät lukiomme ovat myöhemmin vielä tyhjempiä.

Tulisi käydä keskustelua siitä, mitkä palvelut ovat lähipalveluita. Mielestäni esimerkiksi peruskoulun ja tiettyjen perusterveydenhuollon palveluiden täytyy sijaita riittävän lähellä kaikkia kuntalaisia. Lukio ei kuitenkaan ole lähipalvelu. 15–18-vuotiaat nuoret voivat aivan hyvin kulkea julkisilla liikenne välineillä lukioon vähän kauemmaksikin. Aivan kuten he kulkevat ammattiopistoonkin.

Lukion sulkemisen pelätään autioittavan maaseutua. On aika hurja ajatus kaataa opiskelijoiden niskoille velvoite elävöittää maaseutua. Lukio-opiskelijoiden ainoa tehtävä on hankkia itselleen parhaaksi katsomansa opiskelupaikka ja sen myötä lukion tarjoamat parhaat mahdolliset tiedot ja taidot. Opiskelijat haluavat keskustaan. Kunnioitetaan sitä. 

Mielestäni siis:

Suljetaan Elimäen ja Anjalankosken lukiot.

Yhdistetään keskustalukiot myöhemmin.

Näin Kouvolaan jää riittävästi lukiopaikkoja kaikille halukkaille, mutta ei puolityhjiä luokkia.

Tämä on tylsä ja tyly päätös. Toinen vaihtoehto on kuitenkin ikävämpi: jos kipeää päätöstä ei kyetä tekemään Kouvolan lukioissa ei ole yhtään koulukohtaisia kursseja. Ei siis liikunnan tai kuviksen erityiskursseja eikä ylimääräisiä kieliä tai montaa muuta kurssia. Tämä päätös kurjistaisi kaupungin koko lukio-opetuksen. 

Selkärankaista, selkärangatonta

Viime aikoina olen törmännyt selkärankaisiin ja selkärangattomiin liittyvään ongelmaan, ei kuitenkaan biologisessa vaan poliittisessa mielessä. Kävin liki viikon kestäneen sähköpostivaihdon erään valtuutetun kanssa asiasta ja samankaltainen ongelma pulpahti Kouvolan Sanomien jutun kautta yleiseksi puheenaiheeksi.

Mikä siis on selkärankaista ja mikä selkärangatonta politiikantekoa? Kuvitellaan poliitikko, kutsutaan häntä vaikka nimellä Pekka. Pekka ei kannata johtajien palkankorotuksia. Pekka on julkisesti ollut tätä mieltä ja pitänyt kovaa haloota asiasta. Pekka kuuluu kaupunginhallitukseen, joka saa käsiteltäväkseen kaupunginjohtajan johtajasopimuksen, johon on tehty 200 euron korotus autoetuun sekä pidennetty irtisanomisaikaa huomattavasti. Palkankorotusta ei oltu tekemässä, autoedun korotuskin oli osa kokonaispalkkaa. Pekka nostaa kuitenkin äläkän asiasta kaupunginhallituksessa, joka yksimielisesti vaientaa hänet. Pekka vie asian lehtien palstoille ja pian kaupunginhallituksen jäsenet ovat tukkanuottasilla julkisuudessa ja varmaan yksityisestikin. Onko Pekka selkärankainen poliitikko?

Poloista Pekkaa syytetään nyt joka taholta: omasta puolueesta, kaupunginhallituksesta, muista puolueista, lehtien palstoilta. Pekalla on periaatteita. Hän haluaa puolustaa tärkeitä asioita viimeiseen hengenvetoon asti. Tappiin asti hän  myös vastustaa huonona pitämiään asioita. Kaupunginjohtajan sopimuksesta syntynyt soppa ei ollut ensimmäinen. Vaikka valtuustokausi on nuori, samanlainen sotku on ehtinyt tapahtua jo useita kertoja.

Toimiko Pekka kunniakkaasti? Onhan tärkeää vastustaa huonona pitämiään asioita. Tavallaan kunnioitan Pekan ehdottomuutta ja valmiutta puolustaa asiaansa muista välittämättä.

Ongelmana on, että Pekka ajaa itsensä nurkaan: hänen vaikutusmahdollisuutensa kapenevat, hänestä tulee ikuinen jarrumies. Pienen asian vuoksi ei välttämättä kannata polttaa siltoja, kun politiikkaa tehdään aina yhteistyössä. Yksinäinen poliitikko saa aikaan vain hyvin vähän.

Diktatuuri on varmasti tehokas tapa päättää asioita, esimerkiksi Stalin tai Mao tekivät sujuvasti ja nopeasti suuriakin päätöksiä.  Demokratiaan kuuluvat jarrumiehet. Tämä olisi hyvä kaupunginhallituksen muistaa. Demokratiaan kuuluvat myös huonot päätökset. Päätös on demokraattinen, kun sen on enemmistön päättämä.  Tämä tulisi Pekan pitää mielessä.

Siedetään toisiamme. Siedetään jarrumiehiä ja huonoja(kin) päätöksiä.





... Pekka on melkein vain ei ihan keksitty henkilö...

Valtuusto-SWOT

Opetin yhteiskuntaopin tunnilla yritysten liiketoimintasuunnitelmien arviointia SWOT-analyysin keinoin. Samaa menetelmää voisi soveltaa valtuustotyöskentelyni analysointiin. Tässä siis Kaisan valtuusto-SWOT.

Vahvuudet (nykyhetki):

Yhteistyökyky ja -halu, asioihin perehtyminen. Ilo, into ja tarmo. Maailmanparantamishalu.

Heikkoudet (nykyhetki):

Vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus. Päätökset tunnutaan tehtävän pienessä piirissä etukäteen. Piiri on niin pieni, että siihen eivät kuulu edes kaikki kaupunginhallituksen jäsenet. Tämä todella korpeaa.

 

Mahdollisuudet (tulevaisuus):

Vaikutusvallan ja asiantuntemuksen kasvu. Jotain ihmeen kautta pitää tunkea mukaan sisäpiiriin tai olla sen arvoinen, että huolitaan mukaan.

Uhat (tulevaisuus):

Kyynistyminen. Tätä en halua ja kyynikkoja on tässä maailmassa ja kaupungissa jo ihan tarpeeksi.
Katkeroituminen. Iiiik. Toivottavasti älyän lopettaa ajoissa. Potkikaa minut pois valtuustosta jos alan vaikuttaa katkeralta ämmältä.

Eka valtuustoaloite

Olen kirjoittanut ensimmäisen valtuustoaloitteeni ja jätän sen valtuuston toukokuun kokouksessa.
Tällainen siitä tuli.

Valtuustoaloite Kouvolan kaupunginvaltuuston kokousten videoimiseksi ja esittämiseksi internetissä

Kuntalaisten kiinnostusta kunnallista päätöksentekoa kohtaan on tärkeä lisätä. Valtuuston kokousten videolähetykset internetissä voivat lisätä monien, erityisesti nuorten mielenkiintoa yhteisten asioiden hoitoa kohtaan. Kokouksia tulisi voida seurata suorina lähetyksinä, lisäksi kokousvideot tulisi liittää kaupungin kotisivuille.

Kouvolan äänestysprosentti vuoden 2012 kuntavaaleissa oli huikaisevan alhainen 57,2. Valtuuston toiminta on monelle etäistä ja vierasta. Alkaneella valtuustokaudella joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä. Videoinnin kautta tieto meneillään olevista asioista on oikeampaa ja päätöksenteon perustelut tulevat paremmin julki.

Valtuuston kokouksia videoidaan tällä hetkellä hyvin erilaisissa kaupungeissa, muun muassa Helsingissä, Lappeenrannassa, Iisalmessa, Kuopiossa, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Kempeleellä. Lahdessa kokouksia voi kuunnella netin kautta. Lisäksi monessa kaupungissa, esimerkiksi Imatralla, harkitaan videointia. Kaupunginvaltuuston kokousten videointi on parin viime vuoden aikana laajalti yleistynyt ja vaikuttaa olevan vakiintumassa oleva toimintamalli.

Helsingissä kolme prosenttia kuntalaisista katsoo videoidut valtuuston kokoukset. Espoossa ja Oulussa katsojia on kaksi prosenttia ja Kuopiossa yksi prosentti. Mikäli yksi prosentti kouvolalaisista katsoo videoidut valtuustokokoukset, tämä tarkoittaa, että 880 kuntalaista seuraa jokaista valtuuston kokousta. Se on paljon verrattuna nykytilanteeseen, jossa lehterillä istuu muutama katsoja.

Valtuuston kokousten videoiminen lisää päätöksenteon avoimuutta, parantaa demokratiaa ja lisää politiikan läpinäkyvyyttä. Tämä on kaikkien puolueiden, kuntalaisten ja koko kaupungin etu.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että kaupunki selvittää kustannukset ja mahdollisuudet videoida kaupunginvaltuuston kokouksia, esittää ne suorina lähetyksinä netissä ja tallentaa ne kaupungin kotisivuille kaikkien kuntalaisten seurattavaksi. 

Kun kuudesta tulee yksi

Minulla on kaksi pikkusiskoa. Vaadimme lapsina kaikessa ehdotonta tasapuolisuutta. Jos joku sai tikkarin, kaikkien piti saada tikkari. Kun täti toi lahjaksi pussillisen karkkia, se jaettiin äärimmäisen tarkasti kolmeen eri kuppiin. Jokainen sai saman verran merkkareita, nallekarkkeja, aakkosia tai suklaarusinoita. Joku oli jakaja ja hän sai viimeisen kupin. Jos yksi sai uudet talvikengät, muut itkivät raivosta, koska mielestämme yhtä meistä selvästi suosittiin.

Vuonna 2009 kuusi kuntaa pani hynttyyt yhteen ja syntyi uusi Kouvola. Samanlaista on elämä uudessa Kouvolassa. Kaikki haluavat saman, mitä muutkin saavat. Asiat jaetaan tarkasti ja jos joku saa enemmän kuin muut, siitä vedetään hillitön raivari. Kuusi sisarusta ei osaa etsiä yhteistä hyvää koko perheelle.

Ymmärrän että lapsena en osannut ajatella saavani uudet talvikengät sitten seuraavana talvena. Kouvolan eri osien tulisi kuitenkin olla kypsempiä.  Jos joku saa enemmän, ajatellaan helposti, että se on muilta pois. Yhteisen hyvän käsite ja tavoittelu on monelle hankalaa.

Uusi valtuusto on kokoontunut kolme kertaa. Ryhmänjohtajat esiintyvät korostetun samanmielisinä ja valtuustossakin yhtenäisyyttä tavoitellaan juhlapuheiden tasolla. Erimielisyys kuplii pinnan alla. Kun pintaa vähän raaputtaa, totuus kuitenkin paljastuu. Meillä ei ole 59 Kouvolan kaupunginvaltuutettua. Sen sijaan meillä on valtuuttuja Jaalasta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta, Valkealasta, Elimäeltä ja vanhasta Kouvolasta.

Hirmuinen harmi. Kouvola ansaitsee ja tarvitsee enemmän.