Äiti töihin, lapsi hoitoon

Kunnan ja valtion taloutta ollaan parantamassa komentamalla äidit hoitovapaalta töihin. Hallituksen keino tähän on ajatus kotihoidon tuen leikkaamisesta. Kotihoidon tuki on nyt huikaisevat 327,46 euroa kuukaudessa. Kouvolassa tätä valtion reilua kädenojennusta nauttiville vanhemmille on lisäksi maksettu Kouvola-lisää 150 euroa kuukaudessa. Kouvola-lisä on pieni, mutta kun tulotkin ovat pienet, muodostaa se suuren osan kuukausittaisesta tilistä. On loistojuttu, että kaupungin kurjassakin taloustilanteessa päätettiin Kouvola-lisä säilyttää.

Suomessa on perinteisesti hoidettu lapset pitkään kotona. Siskoni hoitaa pientä tytärtään kotonaan Tanskassa ja hän joutuu selvittämään jokaiselle puolitutullekin, miksi hieman yli yksivuotias on vielä kotona äitinsä hoidossa. "Etkö koskaan enää aio mennä töihin?", ottivat naapurit asiakseen hämmästellä. Pohjoismaissa ja Hollannissa lapset lapset aloittavat päivähoidon tavallisimmin reilusti  alle vuoden ikäisenä. Puolisoni kotimaassa Saksassa päiväkotipaikat ovat kiven alla ja subjektiivinen päivähoito-oikeus vasta alkutaipaleella. Kun päiväkotipaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille, jäävät jotkut äidit vastentahtoisesti kotiin. Britanniassa päivähoitoa saavat vain ne, joilla siihen on varaa. Äidin saama palkka ei välttämättä riitä kahden lapsen päiväkotimaksuihin.

Järjestelmiä on monta. Suomen päivähoitojärjestelmässä parasta on aito valinnanmahdollisuus. Jokainen perhe voi valita omaan elämäntilanteeseensa sopivimman vaihtoehdon. Tätä ollaan nyt kaventamassa. On totta, että suomalaiset äidit ovat kotona kauemmin kuin kanssasisarensa Ruotsissa. Meillä osa-aikatyö liitetään lähinnä opiskelijoihin, ei pienten lasten äiteihin. Osa-aikatyöstä maksetuilla veroilla ei kuitenkaan maksella kahden lapsen päivähoidon todellisia kustannuksia, jotka ovat liki tuhat euroa per lapsi. Täytyy olla aika hulppea osa-aikatyö, jotta siitä maksetaan veroa vaikkapa 1500 euroa kuukaudessa.


Jos naiset kuitenkin halutaan aikaisemmin töihin, mitä voidaan tehdä?

• Muuttaa työmarkkinoita joustavammiksi. Osa-aikatyötä tulee olla tarjolla muuallakin kuin kaupan kassalla tai puhelinmyynnissä. Tämä on ammattiyhdistysliikkeen ja hallituksen välistä yhteistoimintaa.
• Työnantajan lupaus osa-aikatyön muuttamisesta kokoaikaiseksi perheen tilanteen sen salliessa tekisi työn vastaanottamisen mielekkääksi.
• Järjestää päivähoito joustavaksi. Kouvolassa päiväkotipaikka on liki mahdoton saada toivottuun päiväkotiin, jos ei hae haku-aikana eli varhain keväällä. Jos Kaunisnurmella asuvalle autottomalle perheelle osoitetaan päiväkotipaikka Lehtomäestä, luopuu äiti helposti töihinpaluusta. Vaikka päiväkotia voisi vuoden kuluttua vaihtaa, on pienten lasten päiväkodin vaihto on ikävää ja raskasta. Vanhemmat eivät mielellään ryhdy siihen.
• Päiväkodeissa tulee myös järjestää joustavasti mahdollisuuksia eri mittaisiin hoitopäiviin ja tarvittavaan hoitopäivämäärään kuukaudessa.
• Alle kolmivuotiaiden ryhmiin kaivataan enemmän sylejä, vaipanvaihtajia, haalarin pukijoita, leikittäjiä ja riitojen ratkojia. Vanhempien tulee voida luottaa siihen, että heidän ollessaan töissä, lapsi saa kaiken tarvitsemansa huomion. Enemmän henkilökuntaa pienten ryhmiin!

Meidän perheelle sopii järjestely, jossa kolmevuotias on puolipäivähoidossa päiväkodissa ja yksivuotias vielä toistaiseksi kotona isänsä kanssa. Minä käyn töissä. Emme ole oikeutettuja Kouvola-lisään. Näin me olemme asian järjestäneet, joku toinen järjestäisi asiat toisin ja hyvä niin. Olemme tyytyväisiä, sillä olemme saaneet valita.

Itsenäisyydestä

Mitä tarkoittaa, että Suomi on itsenäinen, kysyivät maahanmuuttajaoppilaat koulussa. Selitin itsenäisyyden tarkoittavan sitä, että maan kansalaiset voivat itse päättää omista asioistaan ja järjestää elämänsä haluamallaan tavalla. Että meidän puolestamme ei päätä Ruotsin kuningas eikä Venäjän keisari. Itsenäisyys on loistojuttu.

Parhaat itsenäisyyspäiväjuhlat:
Vuonna 2003. Katujuhlat, täynnä valoja, elämää ja ihmisiä. Paljon naurua ja hyvää ruokaa paperilautasilta, viiniä muovikupeista. Juhlittiin Ranskan kansallispäivää Budapestissa.

Itsenäisyyspäiväjuhlat 6.12.2012:
Sotilasparaati, vakavia ihmisiä mustissaan. Veteraanien kunnioittamista. Seurasimme Hornetien lentoa kotimme yllä. Kuin Pohjois-Koreasta, ajattelin.

Itsenäisyys on iloinen asia. Ehkä se voisi olla sitä myös Suomessa.

Maahanmuuttajista, kunnan työntekijöistä ja Ratamosta: luulen mutta tiedänkö?

Luulemisesta. Opetan lukiossa yhteiskuntaoppia. Vaikka heti ensimmäisenä lukiovuonna tarjotaan rautaisannos tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, eniten keskustelua syntyy yleensä maahanmuutosta. Miltei joka ryhmässä on muutama, joka varmasti tietää jonkun hienolla mersulla ajavan työttömän maahanmuuttajan. Kaikilla on myös varmaa tietoa maahanmuuttajien saamista valtavista valtion tai kunnan maksamista tuista.

Tietämisestä. Suurin osa maahanmuuttajista tulee toimeen omalla työllään. Työtön maahanmuuttaja saa samat sosiaalituet samoin ehdoin kuin suomalainen. Turvapaikanhakija on henkilö, joka tarvitsee suojelua ja anoo turvapaikkaa vieraasta maasta. Hän asuu vastaanottokeskuksessa. Aikuinen turvapaikanhakija saa 291,16 euroa kuukaudessa, mutta mikäli hän saa vastaanottokeskuksessa ruoan, saa hän 85,34 euroa kuukaudessa. Asuminen on ilmaista. Ketään ei hyysätä, eikä kukaan kylve ainakaan valtiolta tulevissa rahoissa.

Luuleminen ei ole tietämistä. Ihmisten mieliin jää asioita, joilla ei ole totuuspohjaa. Vetävät jutut kerrotaan mieluusti eteenpäin, ja näin syntyy mersujuttuja ja muita tarinoita, joilla lietsotaan vääriä luuloja.

Kouvolan Sanomien yleisönosasto on paikka, jonka kirjoittajien toivoisi pitävän luuleminen ja tietäminen visusti erillään. Kun joku kirjoittaa jutun, jossa hän "tietää", että kunnan palveluksessa on 1000 ylimääräistä työntekijää, alkaa juttu elää omaa elämäänsä. Kukaan ei piittaa siitä, että kirjottaja ei kerro, miten hän päätyi näin suureen ylimääräisten työntekijöiden joukkoon.

Tulevaisuuden sairaala on kaikkien salaliittoteoreetikkojen lempilapsi. Mistään ei liiku niin paljon erilaisia totuuksia kuin Ratamosta. Kenen totuus on oikea totuus? Ratamossa näkyy surullisella tavalla Kouvolan hajanaisuus. Emme tavoittele yhteistä hyvää Kouvolalle, vaan jokainen pyrkii kaikin keinoin vetämään kotiin päin. Omat poliittiset pikavoitot tai oma kaupunginosan hyvinvointi on tärkeämpää kuin kaupungin tulevaisuus.

Uuden sairaalan paikasta riidellään verissä päin, vaikka valtuusto on jo päättänyt sijoittaa Ratamon Kotiharjuun. Yhtäkkiä huomattavan suurella joukolla kouvolalaisista yleisönosastolla ja napakoissa kirjoittavista on rakennusteknistä asiantuntemusta, jolla otetaan kantaa sairaalan paikkaan. Minä en osaa sanoa asiaan mitään, ennen kuin perehdyn perusteellisesti kaikkeen siihen aineistoon, jonka tuella valtuusto on päätöksensä tehnyt.

Luulla voin, mutta vielä en tiedä. Kerron sitten kun tiedän.

Kymmenen vuotta yliopistossa historiaa opiskellen opetti ainakin sen, että kaikkien kirjoittamisten ja sanomisten takana pitää olla faktatietoa. Historian tutkijoille opetetaan, että totuuden esiin kaivamiseksi ei riitä yksi lähde, tarvitaan vähintään kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Ehkä sama pätee nykyisyyden totuuteenkin.

Iloa, hämmennystä ja vastuuta

Kaikkia näitä olen tuntenut viime sunnuntain kuntavaalien äänestyksen selvittyä. Puoliso iloitsi suuresti ja kännykkä piippasi onnitteluita. Minäkin olin iloinen, mutta ehkä vielä enemmän hämmentynyt. Mikä valtava vastuu tehdä viisaita päätöksiä kaikkien parhaaksi.

Jääkö aikaa perheelle? Tätä on varmasti moni miettynyt, mutta ainoastaan naapurin tyttö uskaltanut kysyä. Mietin sitä itsekin. Kyllä jää, päätin. Minulla on illat aikaa paneutua kuntapolitiikan koukeroihin. Hyvästi rakkaat ystäväni Greyn anatomia, Unelmien poikamiestyttö ja muut TV-ohjelmat, ajalleni on tullut tärkeämpää käyttöä.

Ole iloisempi Vihreä! Komensi Kouvolan Sanomien valokuvaaja kuvatessaan minua ja kahta muuta vaaleissa hyvin menestynyttä kaupungin talon portailla. Virittelin valtaisan onnellisen hymyn kasvoilleni ja nostin peukalot pystyyn. Halusin osoittaa lehdelle yhteistyöhalukkuuteni. Olin kuitenkin melko kiusaantunut kaulaillessani tuntemattomien ääniharavien kanssa valtuustosalissa.

Kouvolan vaikuttajanaisille oli sähköpostin otsikko. Aluksi hihitytti. Miten minusta on vaipan vaihdon välissä tullut Kouvolan vaikuttajanainen? Kertoessani viestistä puolisolle myöhemmin tunsin jo vähän ylpeyttä asiasta.

Vedin aamukahvin väärään kurkkuun kun huomasin Kouvolan Sanomien julkaisseen tuloni viime vuodelta. Palkan kertominen ei ole minulle samanlainen tabu kuin se saattaa olla vanhemmille ihmisille, mutta tuntui kummalliselta nähdä oma palkka graafin vihreässä pallukassa. Minusta on tullut julkisempi.

Ritva on vihreiden toinen valtuutettu. Olen niin iloinen Ritvan mukanaolosta. Uskon saavani hänestä hyvä tuen ja paljon oppia. Olemme myös sen verran eri elämäntilanteissa, että hyödymme siitä molemmat saamalla erilaisen näkökulman asioihin.

Lobbaus alkoi heti. Käytäväpolitikointi ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta tuntuu tapahtuvan aina vähän huonona hetkenä. Tapaan mielelläni etujärjestöjen ihmisiä ja kuulen heidän mielipiteitään, mutta tekisin sen mielummin sovittuna aikana.

Miten tästä eteenpäin? Tätä ovat monet kysyneet. Tänään käydään puolueiden välisiä neuvotteluja hallitus- ja lautakuntapaikoista. Vihreiden kesken on laskeskeltu erilaisia mahdollisuuksia ja laadittu strategioita. Meillä on hyvät neuvottelijat. Valtuustokausi alkaa 1.1.2013.

Kiitos!

187 ääntä on huikaisevan paljon. Olen erittäin hämmentynyt mutta hurjan iloinen. Ryhdyn innolla valtuustotyöhön ja kirjoittelen kuulumisia tänne blogiin. Toivon, että olette minuun yhteydessä ja kerrotte, missä asioissa voin kouvolalaisia auttaa.

Täytyy vielä vähän jäsennellä ajatuksia.

Kiitos teille kaikille!

Äänestetään!

Sunnuntai on vaalipäivä. Liput salkoon ja uurnille!

Oletko sitä mieltä, että on hyvä ajatus...

• sulkea Haanojan uimahalli?
• lakkauttaa kolme kirjastoa?
• muuttaa lasten ja nuorten salivuorot maksullisiksi?
• tarjota kirjastoissa terveysneuvontaa? (mitä kummaa???)
• sulkea kolme neuvolaa ja yksi terveysasema?
• rakennuttaa päiväkoteja leasing-rahoituksella (joku toinen omistaa päiväkodit ja kaupunki vuokraa ne)?
• luopua kotonaan lasta hoitavien saamasta Kouvola-lisästä (150 euroa)? Vertailun vuoksi: jos lapsi siirtyy päiväkotiin, hänen hoiton maksaa kunnalle keskimäärin tuhat euroa kuukaudessa lasta kohden (Taloussanomat 19.5.2010)
• vähentää lukioita kuudesta kolmeen?
• kiristää ikääntyneiden kotiin annettavien palveluiden kriteerejä? Eli vanhus saa todennäköisesti vähemmän apua kotiinsa, vaikka juuri kotona oleminen on ihmiselle inhimillisempää ja kunnalle halvempaa hoitoa. 

Tämä on kaupunginjohtajan talousarvioesitys vuodelle 2013.

Uusi valtuusto päättää mitkä palvelut säilytetään ja mitä ei. Sinä päätät keitä valtuustossa on. Käytä ääntäsi viisaasti. Äänestä!

Talous kuntoon ja kestävämmäksi

Viimeaikaisista kommenteista päätellen Kouvolan talouden parantaminen tuntuu mahdottomalta. Kukaan ei ole valmis tinkimään palveluista eikä veroja ei saa korottaa. Korkeintaan katuvalot voi sammuttaa hieman aikaisemmin. 

Reipasotteinen kaupunginjohtaja räväytti pakan sekaisin ja esitti muun muassa seuraavia toimia: uimahallin sulkeminen, useiden neuvoloiden ja terveysasemien lakkauttaminen, maksulliset harjoitusvuorot nuorille, Kouvola-lisästä luopuminen, kahden kirjaston sulkeminen ja niin edelleen. Onko talouden tasapainottaminen mahdotonta ilman näin dramaattisia palvelujen leikkauksia? Mitä muuta voidaan tehdä?

Viime vuosikymmenen aikana suuryritykset ovat vähentäneet väkeään kaikkialla Suomessa. Henkilöstömääräänsä ovat kasvattaneet pk-yritykset. Hyväksytään tämä. Suurhankkeiden sijaan tulee elinkeinopolitiikassa keskittyä pohtimaan, miten pk-yritykset työllistäisivät lisää ihmisiä Kouvolassa.

Kouvolan yritysilmapiiri on erilaisissa tutkimuksissa todettu heikoksi. Lisätään yrittäjien ja kuntapäättäjien välistä yhteydenpitoa. Kunnan täytyy tietää, mitä yrittäjät ajattelevat ja yrittäjien tulee olla perillä kaupungin päätöksenteosta jo päätösten ollessa suunnitteluasteella. Tiivis yhteydenpito ei maksa mitään, tarvitaan vain viitseliäisyyttä. 

Säästetään, mutta järkevästi. Ei säästetä palveluista, joissa säästöt aiheuttavat enemmän kustannuksia tulevaisuudessa. Jos koulutuspuolella säästetään miljoona, mutta nuorten lisääntynyt pahoinvointi nostaa kustannuksia sosiaalipuolella kahdella miljoonalla, ei ole säästetty yhtään. On vain lisätty inhimillistä kärsimystä.  Mietitään seurauksia loppuun asti ennen jokaista säästöpäätöstä.

Panostetaan ennaltaehkäisyyn.  Jos tuetaan perheitä ja kuunnellaan lapsia silloin kun ongelmat ovat pieniä, säästetään kalliissa erityisen tuen palveluissa. Ennaltaehkäisevää työtä tekevät neuvolat, koulut ja päiväkodit. Ei tingitä niistä.

Ei päästetä yhtään nuorta putoamaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kuten kaikki ennaltaehkäisevä työ, tämä on ensisijaisesti inhimillistä toimintaa ja vasta toissijaisesti taloudellisesti järkevää. Syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Kuinka paljon ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan rahoittaa pelastamalla vaikka vain yksi nuori?

Me kuntalaiset haluamme palvelumme. Ollaan siis valmiita maksamaan niistä. Viime hädässä kunnallisveron korottaminen on kestävämpää taloudenpitoa kuin lainanotto peruspalveluiden maksamiseksi. 

Kuntataloutta voi kohentaa myös jokainen kuntalainen. Ostetaan aina ensisijaisesti paikallisten yrittäjien tuotteita. Näin rahat jäävät omaan kuntaan työllistämään kuntalaisia. Tämä osataan Pohjanmaalla. Miksei sitä osattaisi myös täällä?