Sivusto on muuttanut osoitteeseen kaisaspies.fi. Sinut ohjataan uuteen osoitteeseen automaattisesti hetken kuluttua.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kun koulu palaa

Kouvolassa paloi koulu ja jäljelle jäi...


Väsyneen näköinen, vastuun painama rehtori, joka hoiti tilanteen täydellisesti.

Ryhmä opettajia heti palon jälkeen, jotka silmin nähden järkyttyneinä soittelivat oppilaitaan ja varmistivat, että kaikilla on asiat kunnossa. Kun kysyin, pärjäävätkö he itse, he vannoivat yhteishengen nimeen.

Hillittömäksi paisunut fb-kampanja koulun musikaalin pelastamiseksi. Kaikki halusivat auttaa - ja musikaali päästiin esittämään!

Wanhat saivat tanssinsa ja abit penkkarinsa.

Jotenkin kaikille oppilaille ja opiskelijoille löytyi paikka ja koulutyö jatkui. Parasta terapiaa niin opettajille kuin oppilaillekin.

Tehokas tiedotus. Twitteriin päivittivät tietoja niin kaupunki, uutispalvelut kuin ohikulkijatkin.

Kuolleen näköinen, puoliksi palanut koulurakennus keskellä kaupunkia.

Politikointia: Rakennetaanko uusi? Mitä palo merkitsee lukioverkolle?

Yhteishenki koko kaupungissa. Palomiehet saivat sämpylöitä ravintolan omistajalta. Lähiasukkaat toivat ulkona paleleville oppilaille peittoja. Kaikki auttoivat ja olivat yhtä järkyttyneitä. Pelko yhdisti - eihän kenellekään vaan käynyt mitään? Onneksi kaikki pelastuivat. En jaksa välittää savuhaittoja kärsineistä takeista tai palaneista oppikirjoista.

Tyylitön nettikeskustelu, jossa esitettiin epämääräisiä vääriä tietoja palomiesten ja koulun johdon toiminnasta.

Sovitaan ja sovitellaan. Lyseon talossa toimii nyt kolme lukiota: yhtäri, lyseo ja iltalukio.  Tuodaan lisää läppäreitä opettajille. Talo täyttyy opiskelijoista ja lyön vetoa, että sosiaalinen kuhina on heistä aika kiinnostavaa. Tutustumisen aikaa. Opettajat tutustuvat järkkäämällä bileet.

Uusi kiinnostuksen kohde: paloturvallisuus.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Maahanmuutosta

Maahanmuuttajista sanotaan, että...

     ... he tulevat Suomeen vain tukien perässä eivätkä halua tehdä työtä.
     ... he vievät työpaikat suomalaisilta.
     ... he tekevät suhteessa määräänsä huomattavan paljon rikoksia.
     ... aiheuttavat yhteiskunnalle kuluja.
     ... tuovat mukanaan radikaalin islamin.
     ... alistavat naisia.

Unohdinko jotain?

Maahanmuuttaja on Kouvolassa asuva ...

     ... raksalla työskentelevä virolainen rakennusmies.
     ... terveyskeskuksessa työskentelevä venäläinen lääkäri.
     ... thaimaalainen puoliso.
     ... Kongon yli 20-vuotista sisällissotaa paennut kristitty. Kongon sisällissota muuten on verisin
     konflikti sitten toisen maailmansodan.
     ... Kosovosta 90-luvulla serbien väkivaltaisia etnisiä puhdistuksia Suomeen paennut jalkapalloilija.
     ... nepalilaista ravintolaa pyörittävä yrittäjä.
     ... Somaliasta Suomeen ryöstelyitä, sisällissotaa ja kaikkialla rehottavaa huumekauppaa paennut                    pakolainen.

Paljon muitakin tarinoita varmasti on, sillä maahanmuuttajat ovat erittäin sekalainen joukko ulkomailta Suomeen muuttaneita ihmisiä. Toiset ovat tulleet vapaaehtoisesti, toisten on ollut pakko jättää kotimaansa. Sekalaisuudesta johtuen voi hyvin pitää paikkansa, että joukossa on joitain, jotka alistavat naisia. Facebookista löytää helposti myös ihan suomalaisten tekemiä naisiin kohdistuvia vihasivuja. Naisviha ei ole mitenkään yhden uskonnon tai kulttuuriryhmän yksinoikeus vaikka olisi kovin helppo yksinkertaistaa asia näin.

"Maahanmuuttajat/pakolaiset tulevat Suomeen korkeiden tukien perässä eivätkä tee töitä." "Maahanmuuttajat/pakolaiset vievät työt suomalaisilta." Olen aika usein kuullut nämä kaksi vastakkaista perustetta samasta suusta: lukiolaiselta, valtuutetulta tai tuttavalta. Kumpi se nyt sitten on? Tehdäänkö töitä vai ei? Minun kokemusteni mukaan kaikki tapaamani maahanmuuttajat ainakin haluaisivat tehdä töitä. Työn saaminen Suomesta on kuitenkin kiven alla jos koulutustausta on vuosi koulua pakolaisleirillä ja luku- ja kirjoitustaidon alkeet omalla äidinkielellä.

Tunnen paljon Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia nuoria, jotka tekevät hurjasti työtä pärjätäkseen Suomessa, hankkiakseen kielitaidon, päästäkseen opiskelemaan ja haaveammattiin. Tunnen toki myös muutamia maahanmuuttajia, jotka haluaisivat töihin, mutta motivaatio ja ehkä itsekuri ei riitä opiskeluun. Ihan samanlaisia tapauksia ovat suomalaiset lukiolaiseni. Toiset kunnianhimoisia, toiset vähemmän ja sitten vielä muutama, joka ei masennuksen tai nuoruuden kasvukipujen vuoksi kykene käymään koulua vaan uupuu kotisohvalle. Kuitenkin väitän, että ylivoimaisesti suurin osa maahanmuuttajista haluaa tehdä töitä.

Viime sunnuntain hesarissa (16.2.14) ruotsalainen asianajaja ja menestyskirjailija Jens Lapidus pohti maahanmuuttoa valtaväestön asenteiden kautta: "Vierailin juuti Minnesotassa, jossa on paljon somalialaisia maahanmuuttajia. He menestyvät todella hyvin, työttömyys on vähäistä, ja moni somalinuori opiskelee yliopistossa. Ruotsissa somaleilla menee paljon huonommin. He ovat ikuisesti vieraita, vaikka puhuisivat täydellistä ruotsia. Uskon, että selitys piilee tässä: ei maahanmuutossa vaan siinä, miten me maahanmuuttajat näemme."

Suomessa ja Kouvolassa on melko paljon rasismia. Lukioikä on varsin mustavalkoista aikaa ja monen mielipiteet kärkeviä. Lukiolaisten lempiargumentti pakolaisia vastaan on, että heillä on liian hienot kännykät, eikä sellaisia pitäisi olla. Valtuustokollega levitti Facebookissa vuosien takaista sanomalehti Karjalaisen nettiartikkelia, jonka mukaan valtio maksaa autokoulut ja ajo-opetukseen tulkin. Hän ei kuitenkaan levittänyt juttua, jossa Karjalainen kumosi artikkelin tiedot paikkansapitämättöminä oikaisulla seuraavana päivänä.

Väitän, että työn hakeminen somalina tai vaikkapa kongolaisena ei ole helppoa. Varsinkin pakolaistaustaisista liki jokaisella tapaamallani on kokemusta rasismista. Suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen kävisi kivuttomammin jos me suomalaiset auttaisimme siinä ja miettisimme, miten maahanmuuttajat näemme. Kun ei pääse osaksi yhteiskuntaa, töihin tai opintoihin, vieraantuu. Vieraantuminen lisää rikollisuutta ja mahdollisuutta radikalisoitua.

Yleisesti ajatellaan, että pakolaiset saavat jotain mystisiä erityistukia ja siten enemmän rahaa kuin samassa asemassa olevat suomalaiset. Tämä ei pidä paikkansa, sen voi tarkastaa vaikka vain soittamalla Kelaan. "Täytyyhän heidän saada paljon rahaa, kun kaikki niin sanovat", selitti eräs lukiolainen minulle hämmentyneenä muutama vuosi sitten. Kuka sitten maksaa vaikka pakolaisen autokoulun tai sen komean kännykän? Tiesitkö, selitin, että moniin kulttuureihin kuuluu paljon vahvempi yhteisöllisyys, kuin suomalaiseen kulttuuriin? Usein esimerkiksi lähiyhteisö tai oman uskontokunnan jäsenet keräävät rahaa, että yksi heistä pääsisi vaikkapa autokouluun. Siitä, että tummaihoisella nuorella on älykännykkä kädessä ei vain voi vetää kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Minä kannatan maahanmuuttoa ja mielestäni Kouvolankin tulee ottaa pakolaisia, vaikka ymmärrän liiankin selvästi taloustilanteen kurjuuden. Minua ja maahanmuuttokritikoita yhdistää se, että kovin mielellämme perustelisimme kantaamme taloudellisilla seikoilla. Minä haluaisin osoittaa kriitikoille, että maahanmuuttajista on taloudellista hyötyä ja kriitikot haluaisivat osoittaa meille kukkahattuihmisille, että maahanmuuttajat tulevat tälle maalle kalliiksi. On hirmuisen harmillista, että kumpikaan osapuoli ei voi käyttää taloudellisia argumentteja, sillä maahanmuuton kustannuksia ja hyötyä ei pystytä laskemaan. Vastustajat tosin ajattelevat, että sitä ei vain haluta laskea.

On mahdotonta laskea, kuinka paljon maahanmuuttaja tuottaa maalle tai kuinka paljon hän kuluttaa yhteiskunnan varoja. Verrokkiryhmää kun ei ole. Ei voida katsoa maahanmuuttajien työttömyysprosenttia ja vetää siitä yksioikoisia johtopäätöksiä. On varmasti aivan totta, että maahanmuuttajien tai ainakin pakolaisina maahan tulleiden joukossa on enemmän työttömyyttä kuin kantasuomalaisten joukossa. Moni myös tarvitsee erityspalveluita, tulkkeja ja kieliopetusta ja tämä tietysti maksaa. On kaksi aikakautta ihmisen elämässä, jolloin ihminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Näitä ovat lapsuus ja vanhuus. Pakolaisista moni tulee maahan näiden ikäkausien välissä, joten voidaan ajatella, että joku muu valtio on vastannut lapsuuden kustannuksista. Moni tulee myös maahan vähintään jotenkin koulutettuna, joten joku toinen maa on hoitanut senkin puolen kustannukset.

Sen verran yleisesti tiedetään, että vaikkapa pakolaisen kolmen ensimmäisen vuoden kustannukset maksaa valtio, ne eivät jää kunnan maksettaviksi. Kaupungin tulisikin siis ylläpitää niin tehokkaat kotouttamispalvelut, että tuon kolmen vuoden jälkeen mahdollisimman moni on työkykyinen ja -kuntoinen. Tämä olisi taloudellisesti järkevää.

Varmasti tiedetään myös, että Suomen väestö vanhenee ja nuorten määrä on liian vähäinen. Tulevaisuudessa, enkä nyt tarkoita seuraavaa paria vuotta, vaan paljon pidempää ajanjaksoa, tarvitaan lisää veronmaksajia, jotta voidaan taata kaikkien työelämän ulkopuolella olevien palveluiden säilyminen. Vaikka jokainen eläkkeelle jäävä on maksanut työuransa aikana eläkemaksuja, on näistä suurin osa käytetty edellisten (ja määrällisesti paljon pienempien) sukupolvien eläkkeiden maksuun ja vain osa säästetty. Nykyisten pienten sukupolvien on siis maksettava suurten sukupolvien eläkkeet. Erityisesti Kouvolan väestötilastot ovat karmeaa luettavaa. Väestön väheneminen on tosiasia.

Monet esittävät, että pakolaisten ottamisen sijaan, meidän tulisi panostaa kaikkemme kriisien ratkaisemiseen paikan päällä. Afganistanin sota on kestänyt yli 30 vuotta. Somaliassa on sodittu yli 20 vuotta. On tietysti hyvä, että kriisejä yritetään ratkoa, näin pitääkin tehdä. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että meillä on kansainvälisten sopimusten nojalla velvollisuuksia kaikkia maailman ihmisiä kohtaan. Olemme ratifioineet YK:n ihmioikeuksien julistuksen. Siinä lupaamme turvata ihmisille oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Kouvolalla on Suomen kymmenenneksi suurimpana kaupunkina velvollisuus osallistua ihmisoikeuksien toteutumiseen.



torstai 23. tammikuuta 2014

Työpäivän jälkeen

Minä olen sellainen tossu, että työpäivän jälkeen haluaisin jäädä kotiin ja olla vaan. Voisi vaikka lukea lehdet ja lapsille jotain kivaa kirjaa, sitten piirrellä tai rakentaa majan, katsella ikkunasta ulos ja ajatella, että onpas kylmää. Viikonloppuna voisi olla rauhassa piiiitkään aamulla, käydä puistossa, kaupassa ja tehdä hyvää ruokaa. Tämä minulle niin sopiva hitaan rauhaisa rytmi ei kuitenkaan sovi lapsille, sillä lapsi ei opi siinä riittävästi.

Tuomio perustuu vertailevaan tutkimukseen, jota olen toteuttanut tuttavapiirin lasten parissa. Joka ainoa kasvatusopas muistuttaa jo pikkuisen vauvan vanhempia, että omaa lasta ei saa verrata muihin. Silti sitä tehdään aina ja kaikkialla, ihan jokainen vanhempi tekee niin. Samoin tekee neuvolan täti ja muistuttaa ystävällisesti kaikesta siitä moninaisesta virikkeellisestä toiminnasta, mitä lasten kanssa pitäisi puuhata.

Neljävuotiaan kanssa pitäisi ainakin

  • hiihtää
  • käydä uimahallissa
  • pulkkailla
  • heitellä palloa
  • käydä teatterissa
  • mennä elokuviin
  • tehdä yhdessä ruokaa ("ota lapset mukaan ruuanlaittoon", sanotaan, mutta ei kerrota hillittömästä sotkusta mikä siitä seuraa)
  • luistella
  • maalata
  • piirtää
  • laulaa
  • tehdä teatteriesityksiä
  • muovailla 
  • tehdä pieniä puutöitä
  • lukea
  • siivota
  • lorutella
Rullaan listaa päässäni ja teen siihen mentaalisia tarkistusmerkkejä: check - käyty elokuvissa. Lista siis ei ole tieteellinen, täydellinen eikä perustu mihinkään muuhun kuin omaan kuvitteelliseen ajatukseeni siitä, mitä neljävuotiaan muka pitäisi osata. Listan asiat ovat tavallisia juttuja, joista monia tehdään ihan normaalissa lapsiperhearjessa. Silti jotenkin onnistun saamaan tästä listasta stressin itselleni ja ajattelen, että jos jotain kohtaa ei ole tehty tai ei tehdä tarpeeksi usein, niin siitä seuraa jotain ikävää. Niin kuin vaikka, että lapsi ei opi hiihtämän, jos hän ei nyt juuri tänä ensin märkänä ja sitten jäätävänä talvena sitä opi. Toiset lapset innostuvat hiihtämisestä, luistelusta ja palloleikeistä, meillä siihen täytyy houkutella ja johdatella ja siksi kai se on vanhemmalle vähän tylsää.

Harrastusjutuissa minulla on yksi tiukkka periaate. En halua ryhtyä kuljettamaan lapsia harrastuksiin. Minusta ei ole yhtään kiva ajatus, että kun perheessä on useita lapsia, joku vanhemmista viettää iltapäivänsä heidän käytössään autonkuljettajana. Tiedän, että monista äideistä ja isistä on ihan mukavaa osallistua lasten harrastuksiin ja viettää aikaa kentän reunalla ja hallissa. Minä en sitä kuitenkaan halua.

Ja sitten tulee se hetki työpäivän jälkeen, jolloin haluaisin ihan vain olla, mutta pieni ääni naputtaa päässäni, että "heittele palloa", "hanki viimein nappulalle luistimet ja raahaudu jäälle" tai "milloin viimeksi lauloit?" Silloin mietin synkkänä niitä tuttavaperheitä, joissa uskotaan vakaasti, että 4v lapsi tarvitsee harrastuksia ja iloiten kuljetetaan vuorotellen lapsia harrastuksiin ja rikotaan näin viikonlopun taivaallinen rauha ja täydellinen tekemättömyys.

Minä luulen, että vielä vähän aikaa vaalin tätä tekemättömyyttä. En ryntää vielä ilmoittamaan lasta luistelukouluun tai koripalloon enkä myöskään pakota häntä oppimaan uusia taitoja vaan sen takia, että joku muu sen on jo samanikäisenä oppinut. Ja sitten kun tulee harrastusten aika, muistutan, että äiti ei kuljeta harrastamaan. Musiikkiopisto on parinsadan metrin päässä. Jos musiikin soittaminen kiinnostaa, kannattaa siis valita haitarin sijaan vaikka poikkihuilu. Partiotalo ja kivikerho ovat ihan siinä vieressä. Partioon pääsee kuusivuotiaana, sen olen jo selvittänyt. Urheilukenttäkin on ihan kivenheiton päässä.


lauantai 18. tammikuuta 2014

Pieni uutispommi Kouvolan kuntapolitiikassa

Kouvolan kuntapolitiikassa rytisi eilen oikein kunnolla, kun kuusi demarien valtuutettua ilmoitti perustavansa oman valtuustoryhmän. Aivan puun takaa uutinen ei tullut, sillä tyytymättömyys ryhmän toimintaan on kyllä tullut varsin selvästi ilmi, mutta en silti arvannut, että tyytymättömyys oli noin laajaa. Kouvolan suurin valtuustoryhmä onkin nyt vasta neljänneksi suurin.

Demarien mahtimiehet haluavat nähdä eron syynä Antti Koiviston syrjäyttämisen SDP:n piirin puheenjohtajan paikalta. Heidän tuntuu olevan hankala ymmärtää, että lähtijöiden syyt ovat varsinaisesti muualla, suurimmalta osin SDP:n ryhmän toimintatavoissa. Minä en ole demarien kokouksissa ollut mukana, mutta olen kuullut autoritäärisyydesta, päätösten nuijimisesta pienessä ydinporukassa ja toisin ajattelevien vaientamisesta välillä rumastikin. Minulle on tullut vaikutelma, että puolueen linjan määrittelee muutama vahva mies ja muilta pulinat pois. On täysin epädemokraattista, jos pitää paikkansa, että muutama johtohenkilö pitää kaupungin suurinta puoluetta ja sen kaikkia valtuutettuja hallussaan. Kouvolan Sanomissa (KS 18.1.) yksi lähtijöistä, Antti Koivisto, sanoo ryhmän olevan "toimintakyvytön ja ryhmän ilmapiiri myrkyttynyt".

Rohkeita olette. Lähteminen omasta valtuustoryhmästä ei varmasti ole ollut helppo ratkaisu, mutta kun päätös kerran on tehty ja tuotu julkisuuteen, voin vain kuvitella miten helpottavalta tuntuu. Uskon, että nyt lähtijöiden on helpompi jatkaa ja tehdä omien arvojensa mukaista kuntapolitiikkaa. Uuden poliittisen ryhmän synty ei luo hajaannusta Kouvolan kuntapolitiikkaan, vaan mahdollistaa aikaisempaa demokraattisemman päätöksenteon.

Suomen kuvalehden pääkirjoituksessa (10.1.14) pohdittiin kansalaisten luottamusta yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin. Tutkimuksen mukaan kansalaiset luottavat melko lujasti esimerkiksi presidenttiin ja mediaan. Jopa eduskuntaan luotetaan kohtuullisesti. Sen sijaan vain 36% suomalaisista luottaa kotikunnan päättäjiin. Kääntäen: yli 60% ei luota oman kuntansa valtuutettuihin. Karmaiseva tulos.

Toivon, että kuuden rohkean demarin lähtö ryhmästään lisäisi kouvolalaisten luottamusta päättäjiimme. Että huomaisimme, että meillä on rohkeita ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään vaikean ja ikävän päätöksen, jotta voisivat olla mukana päätöksenteossa arvojensa mukaan. Meillä on paljon valtuutettuja, jotka haluavat tehdä parhaansa kuntalaisten eteen. Minusta jokainen kunnallisvaaleissa saatu ääni on mielettömän suuri kunnianosoitus ja lunastaakseen tuon kunnian, täytyy tehdä lujasti työtä sekä arvojensa mukaisia päätöksiä.

Minun luottamukseni kuntapolitiikkaan horjuu niinä hetkinä kun näen valtuustosalissa kokoustauolla, miten ryhmä viisi-kuusikymppisiä eri puolueiden napamiehiä kokoontuu yhteen päättämään miten asiat tässä kaupungissa tehdään. Seuraavalla kerralla taidan piruuttani kärppänä hyökätä tuon ukkopiirin sekaan. Naiset ja nuoremmat valtuutetut ajetaan sivuun, tämän kaupungin päätöksenteko on K50 - kielletty alle 50-vuotiailta (ja kaikilta naisilta). Tämän täytyy nyt muuttua.






sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Vuosiraportti 2013

Vihreiden kuntavaltuutetuille tarkoitetussa viestissä oli kehoitus laatia vuosiraportti ja tehdä sitä kautta valtuutetun työtä näkyväksi.

Tammikuu
Eka kerta valtuustossa. Jännitti, vaikka kokous oli lähinnä seremoniallinen. Ihmiset vaikuttivat mukavilta, mutta koko touhu aika jäykältä.
Helmikuu
Helmikuuta leimasi kova into ryhtyä työhön ja oppia uutta. Vihreät järjestivät viikonlopun mittaisen kuntakoulutuksen Heurekassa. Pyysin perhetyöstä vastaavien viranhaltijoiden tapaamista keskustellakseni Imatran mallin tuomisesta Kouvolaan.
Maaliskuu
Minua pyydettiin mukaan kirjoittamaan blogia Kuntalehteen. Vuoden mittaan olen kirjoitellut useita juttuja kuntapolitiikasta ja Kouvolan tapahtumista.
Minua kiinnostavat eniten lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiat. Näihin halusin perehtyä myös valtuutettuna. Maaliskuussa pyysin audienssin Myllykoskelle nuorten pajalle.
Huhtikuu
Perehtyminen lasten ja nuorten palveluihin jatkui. Kävin jututtamassa etsivän nuorisotyön työntekijöitä sekä tapaamassa lapsiperheitä perhepuistossa.
Toukokuu
Tein ensimmäisen valtuustoaloitteeni valtuuston kokousten videoimisesta. Aloite sai kaupunginjohtajan kannatuksen ja sen myötä kaupunginhallituksen siunauksen hankkeelle. Valtuuston kokousten videointi aloitetaan helmikuussa 2014.
Kesäkuu
Kesäkuun valtuuston kokouksessa käytiin tuntikausien keskustelu lukioverkosta eli siitä, mitä lukioita kaupungista lakkautetaan. Oikeastaan koko kevät oli kulunut vaikuttamisessa tähän kokoukseen, mutta turhaan. Valtuusto päätti sulkea kaupungin menestyneimmän lukion.
Heinäkuu – elokuu
Lomailua ja toipumista lukioverkkopäätöksestä.
Elokuussa alkoi kaupunkistrategian hiominen. Minulla oli tavoitteena parantaa kaupunkistretegian kielellistä ymmärrettävyyttä sekä sitä kautta tehdä se tutummaksi kuntalaisille ja lisätä tekstiin ennaltaehkäisevien palveluiden korostaminen. Mielestäni molemmat näkyvät lopullisessa tekstissä.
Syyskuu - lokakuu
Syksy oli kuntatalouden opettelun aikaa. Luin perusopuksia siitä, miten taloutta olisi pyöritettävä kaupungissa ja perehdyin Kouvolan tilinpäätökseen. Kävin talous- ja rahoitusjohtajan juttusilla kyselemässä ja saamassa opastusta kaupungin taloustilanteen saloihin.

Syksy on ollut organisaatiomuutoksen ja YT-menettelyn aikaa. On iso ja tärkeä asia, millaisella organisaatiolla Kouvolan kaupunki haluaa tulevaisuudessa toimia. Humanistille on ollut kivinen tie oppia ymmärtämään organisaatiokieltä, mutta nyt voin ilolla kertoa uskovani vakaasti prosessijohtamiseen ja siihen, miten hyvinvointipalveluita, eli reilun 500 miljoonan euron kakkua, Kouvolassa johdetaan apulaiskaupunginjohtaja Annikki Niirasen alaisuudessa. Toivon, että hänen rakentamaansa hyvää ei mennä tuhoamaan kun organisaatiota ollaan muuttamassa ja johtajia potkimassa pois silmittömässä vimmassa.

Marraskuu
Fennovoimakuukausi. Yhdessä paikallisyhdistyksen vihreiden kanssa mietimme, miten olisi paras vaikuttaa Kouvolan osallistuessa Fennovoimaan KSS energian omistajina. Vihreiden aloitteesta tehtiin kuntalaisadressi Fennovoimaa vastaan. Valtuustossa teimme valtuutetun kysymyksen ja järjestettiin kyselytunti, jossa KSS Energian toimitusjohtaja Kyösti Jääskeläinen vastasi kysymyksiin Fennovoima-hankkeen järkevyydestä.
http://kaisankouvola.blogspot.fi/2013/10/kouvola-mukana-ydinvoimahankkeessa-onko.html

Kirjoitin aloitteen koulujen ylijäämäruuan jakamisesta lähiseudun asukkaille, mutta vasta kokouksessa kuulin, että lautakunnassa oli jo jätetty samanlainen vasemmistoliiton kirjoittama aloite. Vedin aloitteeni pois kokouksen aikana. Pääasia on tietysti, että asia etenee, aivan sama kenen aloitteesta.

Joulukuu
Joululaulujen raikuessa ja kulkusten helistessä käsiteltiin ensi vuoden budjettia. Yritimme yhdessä parin muun valtuutetun kanssa saada Lehtomäen kirjaston, perhepuistot ja pienet maaseudun neuvolat pois leikkauslistalta. Yritys oli hyvä. Hyvästä pohjatyöstä huolimatta emme saaneet ajatuksiamme läpi, mutta vielä jouluillallisella vakuutimme toisillemme: ”tämä ei jää tähän”. Tämä ei todellakaan jää tähän. Jollain ilveellä perhepuistot ja pikkuneuvolat täytyy saada säilymään. Palataan tähän ensi vuonna.


Näiden asioiden lisäksi valtuutetun luottamustoimeen liittyy paljon papereiden lukemista ja yleistä asioihin perehtymistä. Paperinivaska, joka tupsahtaa postilaatikkoon ennen valtuuston kokousta, on ihan kunnioitettavan kokoinen ja sen läpikäyminen vaatii ainakin näin aloittelijalta paljon aikaa. Yhteyttä on pidettävä sekä muihin valtuutettuihin että viranhaltijoihin. Kuntalaisilta on tullut jonkin verran palautetta ja minua on pyydetty selvittelemään erilaisia asioita. Pyydettäessä olen näin tehnytkin. Lisäksi olen kirjoitellut muutamia juttuja Kouvolan Sanomien yleisönosastolle, vaikka en ole aivan varma, onko se vaikutuskanavana paras mahdollinen vai herättääkö se enemmän ärsytystä.

Kaksi yötä jouluun! Meillä on joulukuusi jo koristeltu, sen tekivät 2- ja 4-vuotias. Koska olen kai jonkin verran kontrollifriikki, aion nyt heidän nukkuessaan mennä korjailemaan koristeita vähän parempiin paikkoihin. Joululahjat on ostettu, mutta paketoimatta ja kinkku odottaa (toivottavasti, muuten olen pulassa) Hasun lihakaupassa. En ole suuri joulusiivousihminen, mutta tänä vuonna tarkoitukseni oli siivota keittiön kaapit. Alakaapit on siivottu, mutta saattaa hyvin olla, että yläkaapit jäävät odottamaan ensi joulua.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vuosi valtuutettuna

Vuosi alkaa tulla täyteen valtuutettuna. Hurjasti olen oppinut, enkä enää tunne vastuun taakkaa ylivoimaisen painavana tai jatkuvaa riittämättömyyttä. Aloittelevan valtuutetun tunteet ovat kuitenkin melko samanlaisia verrattuna pienten lasten äidin yleisiin tuntemuksiin: aika ei riitä, pitäisi tehdä enemmän, olla parempi ja revetä vähän joka paikkaan. Kahden pienen äitinä olen oppinut tehokasta ajankäyttöä, kärsivällisyyttä sekä usean asian tekemistä samaan aikaan. Näille taidoille on ollut käyttöä valtuutettunakin. Tässä vuoden mieleen painuneimmat asiat.

Opin lukemaan talousarviota ja tilinpäätöstä. Suuri askel humanistille ja ihan tärkeä askel Kouvolallekin, kun sen valtuutettu nyt ymmärtää taloudesta. Kiitos talous- ja rahoitusjohtaja hyvästä opetuksesta. Hyvä minä, että jaksoin illat sängyssä tilinpäätöksen ja talousopusten kanssa.

Menestynyt keskustalukio päätettiin lakkauttaa keväällä, vaikka yritin kaikin keinoin vastustaa lopetusta. Tämä oli suuri pettymys ja uskoni demokratian järkevyyteen oli koetuksella. Silti kokemus oli tärkeä ja opetti, että vaikka yhdessä asiassa ollaan eri mieltä, voidaan jossain toisessa asiassa tehdä yhteistyötä. Siltoja ei saa polttaa.

Olen harjoitellut brittiläistä väittelyä. Sellaista, jossa ei koskaan nolata toista, vaan ollaan kohteliaita ja todetaan mitä ihmeellisimmistäkin ajatuksista, että ”tosi mielenkiintoinen näkökulma”. Nolaamalla tai pyrkimällä todistamaan omaa erinomaisuuttaan ei saa ketään puolelleen. Kehumalla saattaa saada.

Ensimmäinen valtuustoaloitteeni meni läpi ja valtuuston kokousten videointi aloitetaan tammikuussa. Kirjoitin aloitetta hartaudella ja lobbasin vähän joka suuntaan sen puolesta. Olen ylpeä sen läpimenosta.

Näkemys viranhaltijoista on muuttunut. Ennen en heitä juuri ajatellutkaan tai pidin korkeintaan jonkinlaisena harmaana massana, joka viettää päivänsä kokoustamalla kaupungintalolla. Nyt olen oppinut ymmärtämään miten tärkeää heidän työnsä on. Mielestäni Kouvolassa johtavat viranhaltijat tekevät erittäin hyvää ja kunnianhimoista työtä. Uusiin asioihin suhtaudutaan kiinnostuneesti ja kehittämishankkeisiin lähdetään mukaan innolla. Olen viestitellyt, soitellut ja tavannut nenätysten viranhaltijoita. Aina olen saanut apua, selvityksiä ja opastusta. Loistavaa avuliaisuutta. Myös valtuuston listat ovat hyvin kirjoitettuja, selkokielisiä ja perinpohjaisesti valmisteltuja.

Olen tutustunut muihin valtuutettuihin ja tavannut ihmisiä joita en muuten tapaisi. Koen, että minua ja ajatuksiani kuunnellaan. Mielipidettäni kysytään ja pääsen mukaan luottamuksellisiin keskusteluihin.

Paljon muitakin kohokohtia ensimmäiseen valtuustovuoteen mahtuu. Alun innokkuus ei ole haihtunut, mutta koetuksella se on pariin otteeseen ollut. Minun on hyvin vaikea sietää päätöksiä, jotka eivät perustu minkäänlaiseen asiantuntijatietoon vaan ainoastaan vaikkapa kyläpolitikointiin. Silti olen edelleen iloinen ja ylpeä, että saan toimia valtuutettuna Kouvolassa. 

Jotkut kertovat, että menneinä aikoina, kun rahaa vielä oli, olivat valtuuston kokoukset mukavia ja joskus täytyi keksimällä keksiä, mihin kaikki raha käytettäisiin. Enää tällaisia huolia ei ole. Kokoukset pitkittyvät ja joka kokouksen listalla on kinkkisiä asioita. Mieluummin olen kuitenkin valtuutettuna nykyisinä vaikeina aikoina. Nyt tehdään paljon tärkeämpiä päätöksiä, sillä leikkauslistat merkitsevät todellisia arvovalintoja. Nyt on hyvä aika vaikuttaa ja ensi vuonna olen vielä paljon parempi valtuutettu kuin tänä vuonna.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Eduskuntavaalit mielessä

Kuntavaalit olivat vasta, mutta monella kuntapoliitikolla on tälläkin hetkellä katse kiihkeästi kohti tulevaisuutta. Useat tekevät kuntapolitiikassa jo eduskuntavaalikampanjaa. Tämä näkyy puolueiden sisäisinä skismoina sekä korostuneena haluna saada näkyvyyttä asioissa, jotka erityisesti herättävät kuntalaisten mielenkiintoa.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit on yhdistetty Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi. Etelä-Savon Mikkelin, Savonlinnan, Pieksämäen lisäksi piiriin kuuluu Kymenlaaksosta Kouvola, Kotka ja Hamina sekä Etelä-Karjalasta Imatra ja Lappeenranta. Mielenkiintoinen laaja vaalipiiri merkitsee, että monessa puolueessa on pakka sekaisin ja totutut kuviot menevät uusiksi.

Kaakkois-Suomessa eurovaalit nähdään vain eduskuntavaalien lämmittelynä. Tarkoituksena on keskittyä oman laajan vaalipiirin kiertämiseen ja tehdä naamaa tunnetuksi päätähtäimen ollessa vasta vuodessa 2015. Eurovaaleissa vaalipiirinä on koko maa, mutta harva Kaakkois-Suomen ehdokkaista ulottaa kampanjansa oman vaalipiirin ulkopuolelle. Jokaisella puolueella on valtakunnan tasolla näkyvät kärkiehdokkaansa, ne ainoat, joilla on aidosti mahdollisuus päästä europarlamenttiin. Muut ovat ehdolla vain eduskuntavaalit mielessään. Eurovaalien sijaan Kaakkois-Suomessa valmistellaan siis eduskuntavaaleja.

Kouvolassa eduskuntamielellä taitavat olla näkyvimmin demarien jäsenet. Puolueen tulevaisuuden lupaus tähtäsi marraskuussa piirin puheenjohtajaksi, näkyvälle paikalle, josta olisi suorat yhteydet puoluejohtoon. Moni saattaisi ajatella, että piirin puheenjohtajuus tekisi hyvää kaikille kaupungin demareille, mutta Kouvolassa ajateltiin toisin. Oman kaupungin demarit varmistivat tappion. Syitä kampittamiseen voi olla moniakin, mutta vähäisin niistä ei liene pelko siitä, että puheenjohtaja olisi saanut näkyvästi huomiota eduskuntavaalien alla.

Kuntapolitiikka on melkoisen rankkaa ja aikaavievää. On vaikeaa kuvitella miten kuluttavaa olisi toimia puolueessa, jossa saa pelätä omien selkäänpuukottamista. Puolue voi pärjätä eduskuntavaaleissa vain olemalla omassa kaupungissaan tiukasti yhtenäinen. Hajaannus ja sortuminen sisäisiin riitoihin johtavat siihen, että vaalipiirin edustajanpaikat lipsuvat piirin muihin kaupunkeihin.

Eduskuntavaalimielellä ollaan myös tehtäessä kuntapoliittisia päätöksiä. On vaikea sanoa kuinka paljon päätösten ja äänestyspäätösten takana on silkaa laskelmointia eduskuntavaalikannatusta silmällä pitäen. Kukaan ei tätä toki tunnusta, mutta ounastelen, että vaalit vaikuttavat mielipiteisiin melko lailla.

Kouvolassa valtuutetut pääsevät esiintymään kuntalaisille, kun tammikuussa aloitetaan valtuuston kokousten esittäminen netissä. Huolella ja hartaudella tein ensimmäisen valtuustoaloitteeni muutama kuukausi sitten ja nyt se on toteutumassa. Tuntuu hyvältä. Eräs konkari valitteli jo etukäteen, miten paljon kokoukset tulevat pitkittymään eduskuntavaalien alla. Kehotin häntä ajattelemaan asiaa demokratian hintana.

Budjettia väännetään näin loppuvuodesta kasaan kiihtyvällä vauhdilla. Se työllistää sekä viranhaltijat että luottamushenkilöt ja lopputuloksena on toivottavasti talousarvio, jonka kanssa jokainen voi elää. Hyvässä budjetissa yhdistyy viranhaltijoiden vakaa ammattitaito luottamushenkilöiden arvovalintoihin. Toivottavasti siihen ei vielä sekoitu eduskuntavaalit.