Ilkeitä totuuksia

... eli asioita, joita ihminen ei vain halua kuulla.

"Näytät ihan samanikäiseltä kuin opettajasi", totesi humalainen miesporukka yhdelle poppoostaan. Nuori mies oli entinen opiskelijani ja minä se ope. Minä otin tämän kohteliaisuutena, mutta parikymppiselle se taisi olla tosi kova pala.

"[Hyvinvointipalveluissa] Huomattavan paljon kokouksia ja johtoryhmiä, joiden toiminnassa päällekkäisyyttä, työskentely organisoitumatonta, tavoitteiden määrittely kesken."
Kouvolan kaupungin organisaation kehittäminen ja toiminnan tehostaminen: Pertec Consulting Oy:n raportti. Hyvinvointipalveluiden henkilöstömäärä on 5302 henkilöä.
Kaupungin henkilöstöllä on oikeus hyvään johtamiseen eikä Kouvola voi menestyä ilman hyvää johtoa. Miten voi olla, että yli 5000 henkilöä johdetaan sekavalla porukalla, joka käyttää aikaansa turhaan kokoustamiseen ja työskentelee organisoitumattomasti? Meillä ei ole tähän varaa.

"Hiekkalaatikkoleikit pois."
Kouvolan kaupungilla työskentelevän esimiehen vastaus kysymykseen: Millä toimenpiteillä kaupungin talous saadaan kuntoon? Kouvolan kaupungin organisaation kehittäminen ja toiminnan tehostaminen: Pertec Consulting Oy:n raportti.
Minä leikin päivät lasten kanssa hiekkalaatikolla. Jos joku kaupungin päättäjä tarvitsee hiekkalaatikkoleikkejä, niin tervetuloa meidän pihalle leikkimään. Ei tarvitse sitten enää kaupungintalolla hiekkakakkuja rakennella ja päästään itse asiaan.

"Ongelma tunnistettu, mutta ratkaisut osittain yksintertaistavia ja perustelemattomia, Kiireentuntuinen. Perustelematta jää lopulta, miten on tultu yli 600 irtisanottavaan. Keskittyy vain hallinnon irtisanomisiin, vaikka sieltä voidaan lopulta irtisanoa vain pieni osa tuosta kuudestasadasta. Lievä pettymys"
Omat tunnelmani luettuani Pertecin rapotin Kouvolan henkilöstön tulevaisuudesta. Olin odottanut raportilta paljon ja toivon sen tuovan mahdollisuuden kaupungin talouden rakenteelliseen uudistamiseen. Ehkä oli lapsellista odottaa siltä niin paljon.

"Tosi ruma paita ja hiukset huonosti."
Neljävuotias poikani totesi aamulla äidin lähtiessä töihin.

Kankaan koulu

Olen tällä viikolla miettinyt paljonkin Kankaan koulua. Kankaan koulu on alakoulu aivan ydinkeskustassa kaupungin komeimmassa kivitalossa. Koulu päätettiin lakkauttaa valtuuston päättäessä useiden muidenkin koulujen sulkemisesta helmikuussa 2010. Muut koulut, joista suurin osa oli maaseudun pieniä kyläkouluja, lakkautettiin rivakasti. Kankaan lakkauttamista lykättiin, jotta uusi Mansikka-ahon koulu, jonne osa Kankaan oppilaista ohjataan, ehtisi valmistua. Ensi syksynä aukeaa uusi koulu ja Kankaan koulu on tarkoitus sulkea.

Sitten aktivoituivat kuntalaiset. Yli 3300 kouvolalaista allekirjoitti adressin Kankaan koulun puolesta. Kaupunkilaisten aktiivisuus vääräksi kokemansa päätöksen edessä on loistavaa ja oikea demokratian riemuvoitto. Demokratia ei voisi toimia ilman aktiivisia kansalaisia. Hurraa kaikille allekirjoittaneille ja nimiä keränneille, olette oikeita kunniakuntalaisia!

Päättäjien tehtäväksi jää arvioida miten kuntalaisten vaatimukseen suhtaudutaan. Näiden aktiivisen asukkaiden ansiosta minäkin olen pähkäillyt koulun tilannetta ja selvitellyt virkamiesten suunnitelmia alaluokkalaisten varalle. Minun on vähän vaikea ymmärtää, miksi valtuuston kolme vuotta sitten tekemä päätös pitäisi kumota. En ole ollenkaan varma, oliko Kankaan koulun sulkeminen alun perin oikea päätös, mutta se on kuitenkin tehty. Jos koulu päätettäisiin säilyttää, pitäisi keskisen Kouvolan alakouluverkkoa miettiä jälleen kerran uudestaan. Jos Kankaan koulu säilytetään, jotain muuta lakkautetaan.

On iso asia lähteä pyörtämään jo tehtyjä päätöksiä. Se heikentää kaupunkilaisten luottamusta päätöksentekoa kohtaan. Tehty päätös voidaan muuttaa, jos tilanne muuttuu olennaisesti ja tähän Kankaan puolustajat ovat vedonneet. Uusi Mansikka-ahon koulu jää aiottua pienemmäksi, joten sinne voidaan sijoittaa vähemmän keskustan opiskelijoita kuin mitä aluksi oli tarkoitus. Selviteltyäni asiaa virkamiesten kanssa ajattelen, että koska jokaiselle oppilaalle on paikka joko Manskarilla tai Kaunisnurmella, mitään olennaista muutosta ei ole tapahtunut. Näillä tiedoilla en lähtisi muuttamaan tehtyjä päätöksiä niin kurjaa kuin se onkin Kankaan kannalta.

Loppukesällä

Jonkinlainen etappi on saavutettu: olen päässyt hommaforumin keskustelujen kohteeksi. Tuntui tosi kummalliselta, lopuksi päätin ottaa sen kohteliaisuutena.

Työt alkavat maanantaina, se on minusta ihanaa. Valtuusto kokoontuu vasta syyskuussa. Se ei ole ihanaa, mutta ihan kivaa kuitenkin. Olen opiskellut kuntataloutta ja nöyrtynyt sen edessä. Päädyin pyytämään kaupunginjohtajaa järkkäämään minulle tukiopetusta. Tuntuu vähän reputtamiselta, viimeksi niin taisi käydän yliopistossa rasismin historian kurssilla, kasvatustieteen perusteetkin tuli reputettua kahdesti. Kaikesta huolimatta minusta tuli ihan hyvä opettaja.

Jotenkin luulen, että tukiopetusta kuntataloudessa saattaisi kaivata jokunen muukin valtuutettu. Kaupunginjohtaja totesi tosi tyylikkäästi, että talousjutuissa itse kukin tarvitsee välillä päivitystä. Tuli heti vähemmän tyhmä olo. Ehkä minusta tulee myös ihan hyvä valtuutettu.

Voiko lakia rikkoa?

Päivi Räsäsen mukaan kristitty joutuu joskus pohtimaan mitä tehdä, jos kristinusko ja laki ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Varmasti samanlaista kamppailua käyvät islaminuskoiset, eläinsuojelijat,  ihmisoikeusaktivistit ja ihan tavalliset ihmiset.

Historiaa opiskelleena minulle on itsestään selvää, että huonoa lakia voi rikkoa. Mielestäni jokaisella on jopa moraalinen velvollisuus rikkoa huonoja lakeja vastaan. Lakia, joka käskee tuhoamaan tai sortamaan jotain ihmisryhmää ei saa noudattaa. Vielä 60-luvun Yhdysvalloissa tummaihoisten liikkumista rajoitettiin ja heille osoitettiin omat kirjastonsa, yliopistonsa ja paikkansa bussissa. Homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu Suomessa vuoteen 1971 asti. Lukion historian tunneilla opiskelijat miettivät usein, miksi keskitysleireillä toimivat natsit menivät mukaan juutalaisten tuhoamiseen, vaikka toisaalta he vain toteuttivat saamiaan käskyjä.

Huonot lait eivät ole historian menneisyyttä, ne ovat jokaisen yhteiskunnan arkipäivää. Homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitu 77 maassa. Vain aika näyttää, mitkä nykyisistä laeistamme eivät ole tulevaisuuden maailmassa eettisesti hyväksyttäviä.  Tuntuuko parinkymmenen vuoden päästä oudolta, että vuonna 2013 kaikki ihmiset eivät saaneet mennä naimisiin tai että miljoonia villieläimiä pidettiin turkkinsa vuoksi pienissä häkeissä täysin luonnottomissa oloissa?

Räsäselle kristinusko on ylin moraalinormisto.  Minun on mahdoton pitää uskontoa ylimpänä moraaliauktoriteettina. Sen sijaan kansainvälisesti laajasti hyväksytystä ihmisoikeuksien julistuksesta olisi sellaiseksi.  Mikään laki ei saa olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Ihmisoikeudet turvaavat elämän perusedellytykset ihan jokaiselle. Jokaisella on oikeus koulutukseen, työhön, uskontoon tai uskonnottomuuteen ja moneen muuhun.  Ihmisoikeuksien julistus on 30 artiklaa oikeuksia, joilla turvataan ihmisarvoinen elämä. Suomikin on hyväksynyt julistuksen yhdessä käytännössä kaikkien maailman valtioiden kanssa.

Kouvolassa käydään keskustelua ihmisoikeuskeskustelua monikulttuurisuuskeskus Saagan muodossa. Joidenkin mielestä Saagassa tuetaan uskontoa, joka heidän mielestään on väkivallan ja naisten alistamisen uskonto, Islam. Nämä valtuutetut ihmettelevät, miksi kaupungin rahoista tuetaan uskontoa, joka sotii länsimaisia arvojamme vastaan.

Olen käynyt Saagassa kaksi kertaa, mutta kuullut siitä sitäkin enemmän maahanmuuttajilta itseltään. Saagassa tehdään vapaaehtoistyötä monikulttuurisen Kouvolan puolesta. Saaga on paikka, johon maahanmuuttajanuoret menevät istumaan, tapaamaan muita, opiskelemaan ja vaikka mitä muuta. Saaga voi olla juuri se paikka, johon kotiin vahvasti sidottu maahanmuuttajaäiti voi mennä.

Saaga kasvattaa myös meitä tavallisia kouvolalaisia. Itse kävin Saagassa rasisminvastaisella viikolla tutustumassa pakolaisen tiehen kotimaastaan Suomeen. Kaikki valtuutetut kutsuttiin paikalle, mutta minä taisin olla ainoita, jotka pääsivät osallistumaan. Voi kun kaikki olisivat päässeet, sillä havainnollisesti esitelty pakolaisen raskas matka olisi voinut avartaa myös Kouvolan Sanomien palstoilla kirjoittelevia.

Keneltä on pois se, että Saagassa toimii islaminuskoisten rukoustila? Islamin uskoon kuuluvat päivittäiset rukoushetket. Tiedän omista islaminuskoisista opiskelijoistani, että rukoilla voi missä vain: pukuhuoneessa, keittiössä tai eteisessä. Minusta on kuitenkin kiva ajatus, että pukuhuoneen sijaan muslimi voi käydä joskus rukoilemassa myös asiallisemmassa paikassa. Tämä tekee Kouvolasta paremman paikan asua myös islaminuskoiselle.

Kouluni eläkkeelle jäänyt uskonnon opettaja suunnittelee ryhtyvänsä Saagan vapaaehtoiseksi auttamaan nuoria läksyjen tekemisessä. Saaga onkin paljon enemmän kuin ”Islam-keskus”, joksi se on vääristellen esitelty. Saagassa käy useiden uskontojen edustajia ja uskonnottomia. Vapaaehtoisten työ Saagan pyörittämisessä ei ole helppoa ja rahat ovat tiukassa. Lehdissä esitetty vääristelevät kommentointi tekee työstä vielä raskaampaa. Olisi hienoa ja Kouvolan kaupunki tekisi vahvemmin yhteistyötä Saagan vapaaehtoisten kanssa. Koska maahanmuuttotoimiston aukioloajat ovat varsin rajatut, voisi maahanmuuttajille tarjota neuvontapalveluita luontevasti myös Saagassa. 

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus:

http://www.amnesty.fi/tietoa-meista/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-yleismaailmallinen-julistus

Riivatun tahtotila

Kouvolan kaupunginjohtajan lempisana on tahtotila. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta jouduin silti googlettamaan mitä tahtotila oikein on. Jostain syystä vihaan tahtotilaa. Se vaikuttaa tavalliselta suomen kielen sanalta, mutta on sitä vain näennäisesti. Tahtotila merkitsee tavoitetta. En voi ymmärtää, miksi kukaan haluaa käyttää kankeaa tahtotilaa, kun voisi käyttää näppärää tavoite-sanaa.

Monet käyttävät mielellään myös input ja output -käsitteitä. Olen luullut niiden liittyvän tietokoneisiin ja tiedon siirtoon, mutta valtuutettuna olen havainnut, että samoja käsitteitä voidaankin käyttää kätevästi aivan kaikkien ilmiöiden syitä ja seurauksia esiteltäessä. Näiden käsitteiden ainoa output minulle on niiden aiheuttamat allergiset oireet: ihoni alkaa punoittaa ja kihelmöidä. 

Kaupunkistrategian kirjoittamiseen ryhdyttiin Kouvolassakin tarmokkaasti ja strategiat ja visiot alkoivat tulla ulos korvistani. Jostain syystä kuntalaisia halutaan kutsua asiakkaiksi ja strategian kerrotaan olevan elävä tahtotila johon uskomme. Voihan strategia sentään. Strategian käsittelyä jatketaan syksyllä ja minun päätavoitteeni on vaatia siihen ehdottoman ymmärrettävää kieltä.

Joskus vieraita käsitteitä on kuitenkin aivan liikaa ja viesti ei mene perille. Talous- ja rahoitusjohtaja esitteli kaupungin taloustilannetta meille valtuutetuille talousseminaarissa. Kuuntelin tarkasti sormet valmiina näpyttelemään tärkeimmät asiat muistiin. Puolen tunnin esityksestä jäi muistiinpanoihini merkintä: "tooosi huonosti menee". Jälkikäteen mietin olenkohan ihan taulapää, kun en saanut parempia muistiinpanoja yhdestä keskeisimmästä aiheesta.

Voiko valtuutettu tunnustaa, että ei ymmärrä ja strategiakieltä ei ehkä haluakkaan ymmärtää? Monissa puolueissa vastuualueita on jaettu, kaikesta ei siis tarvitse tietää kaikkea. Kahden naisen valtuustoryhmässämme tämä ei toimi, vaan kumpikin perehdymme kaikkeen. Siksi olen joutunut ja päässyt oppimaan paljon uutta, paljon on kuitenkin vielä oppimatta. Tämän kesän kotiläksyni on talouteen perehtyminen. Olen kanniskellut kaupungin tilinpäätöstä ja Kuntaliiton talousopasta repussani uimarannalla, mökillä ja Saksassa. Talousjuttujen täytyy olla hallinnassa ennen syksyä. 

Miten lukioverkkopäätös meni niinkuin meni?

Viime aikoina olen tuntenut – paremman sanan puuttuessa – riittämättömyyttä. En ota henkilökohtaisena tappiona lukioratkaisua, se olisi naurettavaa, mutta olen äärimmäisen pahoillani kummankin keskustalukion puolesta. Lisäksi koko Kouvolan lukiokoulutuksen tulevaisuus mietityttää.

Valtuustossa päätettiin maanantaina kahden Kouvolan suosituimman lukion yhdistämisestä ja puolityhjien maaseutulukioiden säilyttämisestä. Päätös ei perustunut asiantuntijatietoon eikä lukiomaailman tuntemukseen. Päätös oli kerrassaan pöljä.

Valtuuston kokouksen jälkeen lähdimme mökille ja täällä olen istuskellut laiturilla ja miettinyt, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Miksi parhaat argumentit eivät maanantaina riittäneet?

Valmistauduin lukioverkkopäätökseen hyvissä ajoin talvella. Kuulostelin valtuutettujen henkilökohtaisia kantoja, jotka moni auliisti kertoi. Tällöin asia tuntui menevän hyvin, olin useiden kanssa samoilla linjoilla. Hallituksen iltakoulussa helmikuussa kuului ensi kertaa vahvoja soraääniä, mutta koska yhdistin ne lähinnä keskustaan ja perussuomalaisiin, en ajatellut niiden koskaan pääsevän enemmistöön.

Valtuuston koulutuksessa maaliskuun hujakoilla kuulin kahvitaukokeskustelussa persujen, vasemmiston ja keskustan kehittävän omaa lukiomalliaan. Pyysin saada tietooni heidän keskustelujaan ja olinkin alussa mukana sähköpostikeskustelussa. Saatuani tietooni heidän alustavan linjauksensa, eli keskustalukioiden yhdistämisen, pidin sitä niin – jälleen paremman sanan puuttuessa – erikoisena että en voinut ikinä kuvitella sille mitään elämisen mahdollisuuksia.

Tässä vaiheessa kirjoitin vihreiden lukiolinjauksen ja tarkistutin sen virkamiehillä (kiitos kiltti Veikko Niemi, joka olet vastannut lukuisiin lukiokysymyksiini ja toimittanut hurjan määrän tilastotietoa). Tiedotin vihreiden lukiokannan persuille, vasemmistolle ja keskustalle ja toivoin heidän järkiintyvän.

Toukokuussa kävin henkilökohtaisia keskusteluja ja viestien vaihtoja monien valtuutettujen kanssa. Tarkoitukseni oli alusta pitäen argumentoida vain tilastoilla, koulumaailman tuntemuksella ja asiantuntijatiedolla. Kuulin monia kummallisia argumentteja, joita pyrin kumoamaan faktoihin perustuen ja mihin en osannut vastata hain lisätietoa virkamiehiltä. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että moni valtuutettu oli päättänyt kantansa, eikä se ollut muutettavissa millään argumentilla. Kävimme laajaa sähköpostikeskustelua lautakunnan-, hallituksen- ja muutamien valtuuston jäsenten välillä. Asiaan ei enää suhtauduttu lukioratkaisuna vaan päätöksestä oli tullut aluepoliittinen.

Lautakunnan lukioverkkopäätös oli yllätys, vaikka tiesinkin perus+vas+kepu-linjauksesta. Päätöksen jälkeen kävi ilmi, että linjausta oli valmisteltu salassa ja monelle puolueelle se tuli aivan puun takaa. Tämä herätti närää ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa toukokuussa ja keskusteltiin laajasti toimintatavoista.

Voin vain kuvitella millainen yllätys lautakunnan päätös oli virkamiehille. He saivat eteensä täysin valmistautumattomina aivan odottamattoman lukioratkaisun, johon heidän piti toimittaa laskelmat ja vaikutusten arvioinnit kahdessa hätäisessä viikossa. Olikohan keskustalukion yhdistämistä tavoitelleiden ajatuksenakin pitää mallinsa salassa, jotta virkamiehet eivät ehtisi laskea kunnolla se seurauksia? Miksi he muuten olisivat olleet asiasta pari kuukautta aika hissukseen?

Ryhmäpäätöksien kanssa viivyteltiin viime metreille asti ja lukioverkko jäi kiinni demarien kannasta. Demarit tekivät asiasta tiukan ryhmäpäätöksen: kaikki kannattavat keskustalukioiden yhdistämistä. Hieman hämmästelin tiukkaa kantaa, kun pari viikkoa sitten päätettäessä 115 miljoonan sairaalainvestoinnista, ryhmäpäätöstä ei tehty.

SDP:n Ryhmäpäätös oli ratkaiseva ja valtuuston kokous pelkkää marttakerhoa. Keskustelimme viisi ja puolituntia ja minä pidin ryhmäpuheenvuoromme mallia kuusi. Olin kirjoittanut ensi tosi kiukkuisen ja halveksivan puheenvuoron, sitten lievensin sitä vaihe vaiheelta, kunnes sain aikaiseksi puheen joka perustui faktoihin ja diplomaattisuuteen. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Äänestyksen jälkeen päätettiin yhdistää keskustalukiot.

Ja tätä sitten mietin nyt laiturilla: mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ja tunnen riittämättömyyttä ja harmittelen keskustalukioitten puolesta. Pari päivää annan vielä ajatusten kiertää lukioissa, sitten lopetan ja mietin vaikka uusia perunoita, uimista, hiekkakakkuja ja autan lasta uittamaan venettä järvellä.

Kouvolan lukioiden puolesta

Kouvolassa kuusi kuntaa muodosti uuden kaupungin vuonna 2009 aikana, jolloin talous ei ollut vielä aivan nykyisen kaltaisessa karmeassa kunnossa. Paperitehtaiden sulkemiset ovat muuttaneet Kymenlaakson yhdestä Suomen rikkaimmista maakunnista keppikerjäläisten joukkoon. Lisäksi valtio leikkaa kunnille maksettavia valtionosuuksia. Asukkaat eivät ymmärrä, että kunnan talous on romahtamassa, vaan syyttävät palvelujen supistuksista Kouvolan keskustan hillitöntä halua keskittää kaikki toiminnot ydinkeskustaan.

Totuus on yksinkertainen: meillä ei ole varaa muuhun. Meillä ei ole rahaa! Kun palveluita on vähennettävä, ne on keskitettävä yhteen paikkaan. Keskusta on luontevin paikka ja logistisesti parhaiten kaikkien kuntalaisten tavoitettavissa.

Ajalta ennen kuntayhdistymistä on peräisin turhan laaja ja kallis lukioverkkomme. Virkamiestyönä valmisteltiin laaja lukioverkkoselvitys, jossa on useita mahdollisia lukioverkkomalleja. Lasten ja nuorten lautakunta teki täysin oman päätöksensä, kuuntelematta ketään virkamiestä tai lukiokoulutuksen asiantuntijaa. Heidän mukaansa lukiopaikkoja vähennetään vain ja ainoastaan keskustasta, kahdesta suosituimmasta ja vetovoimaisimmasta lukiostamme. Ne lukiot, joihin oman kylänkään nuoret eivät halua saavat jatkaa toimintaansa. Kaupunginhallitus siunasi päätöksen

Päätös on asiantuntematon. Minua hämmästyttää, miten luottamushenkilöt voivat tehdä näin törkeän ratkaisun, viisveisata asiantuntijoiden näkemyksistä ja polkea nuorten tulevaisuutta. Päätös perustuu hillittömään idealismiin ja katteettomaan toiveikkuuteen. Luottamushenkilöt päättävät, että maaseutulukioiden "vetovoimaa kasvatetaan". Esitetään naiivin yksinkertaistettuja ajatuksia etäopetuksesta kaiken mahdollistajana, yliopistoyhteistyöstä ja muista taikatempuista ja ajatellaan, että opiskelijat kirmaavat äkkiä täyttämään maaseudun lukiot.

Koska kaupungilla ei tule olemaan antaa yhtään ylimääräistä rahaa lukiokoulutukselle ja tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä menetetään liki miljoona euroa vuosittain lukioden saamaa valtionosuus-rahoitusta, joutuu koko lukioverkkomme todella ikävään tilanteeseen. Kaikki lukiolaiset kärsivät sen vuoksi, että halutaan kynsin ja hampain pitää yllä pienen pieniä lukioita. Lukio, jossa saadaan kasaan yksi aloittava ryhmä vuosittain, on kallis, tehoton ja syö koko kaupungin lukiokoulutuksen resurseja. Tämä ei ole sen arvoista.

Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä keskustalukioiden yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika eikä sillä ratkaista lukioverkon tehottomuutta. Suljetaan siis Anjalankosken ja Elimäen lukiot nyt. Tehdään jatkoratkaisut kun on niiden aika.

Pyydän keskustalukioiden yhdistymistä kannattavia vielä miettimään kantaansa. Kuunnelkaa asiantuntijoita. Lukekaa saamanne lukioverkko-paperit huolellisesti. Ajatelkaa yhden pienen lukion sijaan koko kaupungin lukiokoulutusta. Olemme tekemässä isoa ratkaisua.