Selkärankaista, selkärangatonta

Viime aikoina olen törmännyt selkärankaisiin ja selkärangattomiin liittyvään ongelmaan, ei kuitenkaan biologisessa vaan poliittisessa mielessä. Kävin liki viikon kestäneen sähköpostivaihdon erään valtuutetun kanssa asiasta ja samankaltainen ongelma pulpahti Kouvolan Sanomien jutun kautta yleiseksi puheenaiheeksi.

Mikä siis on selkärankaista ja mikä selkärangatonta politiikantekoa? Kuvitellaan poliitikko, kutsutaan häntä vaikka nimellä Pekka. Pekka ei kannata johtajien palkankorotuksia. Pekka on julkisesti ollut tätä mieltä ja pitänyt kovaa haloota asiasta. Pekka kuuluu kaupunginhallitukseen, joka saa käsiteltäväkseen kaupunginjohtajan johtajasopimuksen, johon on tehty 200 euron korotus autoetuun sekä pidennetty irtisanomisaikaa huomattavasti. Palkankorotusta ei oltu tekemässä, autoedun korotuskin oli osa kokonaispalkkaa. Pekka nostaa kuitenkin äläkän asiasta kaupunginhallituksessa, joka yksimielisesti vaientaa hänet. Pekka vie asian lehtien palstoille ja pian kaupunginhallituksen jäsenet ovat tukkanuottasilla julkisuudessa ja varmaan yksityisestikin. Onko Pekka selkärankainen poliitikko?

Poloista Pekkaa syytetään nyt joka taholta: omasta puolueesta, kaupunginhallituksesta, muista puolueista, lehtien palstoilta. Pekalla on periaatteita. Hän haluaa puolustaa tärkeitä asioita viimeiseen hengenvetoon asti. Tappiin asti hän  myös vastustaa huonona pitämiään asioita. Kaupunginjohtajan sopimuksesta syntynyt soppa ei ollut ensimmäinen. Vaikka valtuustokausi on nuori, samanlainen sotku on ehtinyt tapahtua jo useita kertoja.

Toimiko Pekka kunniakkaasti? Onhan tärkeää vastustaa huonona pitämiään asioita. Tavallaan kunnioitan Pekan ehdottomuutta ja valmiutta puolustaa asiaansa muista välittämättä.

Ongelmana on, että Pekka ajaa itsensä nurkaan: hänen vaikutusmahdollisuutensa kapenevat, hänestä tulee ikuinen jarrumies. Pienen asian vuoksi ei välttämättä kannata polttaa siltoja, kun politiikkaa tehdään aina yhteistyössä. Yksinäinen poliitikko saa aikaan vain hyvin vähän.

Diktatuuri on varmasti tehokas tapa päättää asioita, esimerkiksi Stalin tai Mao tekivät sujuvasti ja nopeasti suuriakin päätöksiä.  Demokratiaan kuuluvat jarrumiehet. Tämä olisi hyvä kaupunginhallituksen muistaa. Demokratiaan kuuluvat myös huonot päätökset. Päätös on demokraattinen, kun sen on enemmistön päättämä.  Tämä tulisi Pekan pitää mielessä.

Siedetään toisiamme. Siedetään jarrumiehiä ja huonoja(kin) päätöksiä.





... Pekka on melkein vain ei ihan keksitty henkilö...

Valtuusto-SWOT

Opetin yhteiskuntaopin tunnilla yritysten liiketoimintasuunnitelmien arviointia SWOT-analyysin keinoin. Samaa menetelmää voisi soveltaa valtuustotyöskentelyni analysointiin. Tässä siis Kaisan valtuusto-SWOT.

Vahvuudet (nykyhetki):

Yhteistyökyky ja -halu, asioihin perehtyminen. Ilo, into ja tarmo. Maailmanparantamishalu.

Heikkoudet (nykyhetki):

Vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus. Päätökset tunnutaan tehtävän pienessä piirissä etukäteen. Piiri on niin pieni, että siihen eivät kuulu edes kaikki kaupunginhallituksen jäsenet. Tämä todella korpeaa.

 

Mahdollisuudet (tulevaisuus):

Vaikutusvallan ja asiantuntemuksen kasvu. Jotain ihmeen kautta pitää tunkea mukaan sisäpiiriin tai olla sen arvoinen, että huolitaan mukaan.

Uhat (tulevaisuus):

Kyynistyminen. Tätä en halua ja kyynikkoja on tässä maailmassa ja kaupungissa jo ihan tarpeeksi.
Katkeroituminen. Iiiik. Toivottavasti älyän lopettaa ajoissa. Potkikaa minut pois valtuustosta jos alan vaikuttaa katkeralta ämmältä.

Eka valtuustoaloite

Olen kirjoittanut ensimmäisen valtuustoaloitteeni ja jätän sen valtuuston toukokuun kokouksessa.
Tällainen siitä tuli.

Valtuustoaloite Kouvolan kaupunginvaltuuston kokousten videoimiseksi ja esittämiseksi internetissä

Kuntalaisten kiinnostusta kunnallista päätöksentekoa kohtaan on tärkeä lisätä. Valtuuston kokousten videolähetykset internetissä voivat lisätä monien, erityisesti nuorten mielenkiintoa yhteisten asioiden hoitoa kohtaan. Kokouksia tulisi voida seurata suorina lähetyksinä, lisäksi kokousvideot tulisi liittää kaupungin kotisivuille.

Kouvolan äänestysprosentti vuoden 2012 kuntavaaleissa oli huikaisevan alhainen 57,2. Valtuuston toiminta on monelle etäistä ja vierasta. Alkaneella valtuustokaudella joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä. Videoinnin kautta tieto meneillään olevista asioista on oikeampaa ja päätöksenteon perustelut tulevat paremmin julki.

Valtuuston kokouksia videoidaan tällä hetkellä hyvin erilaisissa kaupungeissa, muun muassa Helsingissä, Lappeenrannassa, Iisalmessa, Kuopiossa, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Kempeleellä. Lahdessa kokouksia voi kuunnella netin kautta. Lisäksi monessa kaupungissa, esimerkiksi Imatralla, harkitaan videointia. Kaupunginvaltuuston kokousten videointi on parin viime vuoden aikana laajalti yleistynyt ja vaikuttaa olevan vakiintumassa oleva toimintamalli.

Helsingissä kolme prosenttia kuntalaisista katsoo videoidut valtuuston kokoukset. Espoossa ja Oulussa katsojia on kaksi prosenttia ja Kuopiossa yksi prosentti. Mikäli yksi prosentti kouvolalaisista katsoo videoidut valtuustokokoukset, tämä tarkoittaa, että 880 kuntalaista seuraa jokaista valtuuston kokousta. Se on paljon verrattuna nykytilanteeseen, jossa lehterillä istuu muutama katsoja.

Valtuuston kokousten videoiminen lisää päätöksenteon avoimuutta, parantaa demokratiaa ja lisää politiikan läpinäkyvyyttä. Tämä on kaikkien puolueiden, kuntalaisten ja koko kaupungin etu.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että kaupunki selvittää kustannukset ja mahdollisuudet videoida kaupunginvaltuuston kokouksia, esittää ne suorina lähetyksinä netissä ja tallentaa ne kaupungin kotisivuille kaikkien kuntalaisten seurattavaksi. 

Kun kuudesta tulee yksi

Minulla on kaksi pikkusiskoa. Vaadimme lapsina kaikessa ehdotonta tasapuolisuutta. Jos joku sai tikkarin, kaikkien piti saada tikkari. Kun täti toi lahjaksi pussillisen karkkia, se jaettiin äärimmäisen tarkasti kolmeen eri kuppiin. Jokainen sai saman verran merkkareita, nallekarkkeja, aakkosia tai suklaarusinoita. Joku oli jakaja ja hän sai viimeisen kupin. Jos yksi sai uudet talvikengät, muut itkivät raivosta, koska mielestämme yhtä meistä selvästi suosittiin.

Vuonna 2009 kuusi kuntaa pani hynttyyt yhteen ja syntyi uusi Kouvola. Samanlaista on elämä uudessa Kouvolassa. Kaikki haluavat saman, mitä muutkin saavat. Asiat jaetaan tarkasti ja jos joku saa enemmän kuin muut, siitä vedetään hillitön raivari. Kuusi sisarusta ei osaa etsiä yhteistä hyvää koko perheelle.

Ymmärrän että lapsena en osannut ajatella saavani uudet talvikengät sitten seuraavana talvena. Kouvolan eri osien tulisi kuitenkin olla kypsempiä.  Jos joku saa enemmän, ajatellaan helposti, että se on muilta pois. Yhteisen hyvän käsite ja tavoittelu on monelle hankalaa.

Uusi valtuusto on kokoontunut kolme kertaa. Ryhmänjohtajat esiintyvät korostetun samanmielisinä ja valtuustossakin yhtenäisyyttä tavoitellaan juhlapuheiden tasolla. Erimielisyys kuplii pinnan alla. Kun pintaa vähän raaputtaa, totuus kuitenkin paljastuu. Meillä ei ole 59 Kouvolan kaupunginvaltuutettua. Sen sijaan meillä on valtuuttuja Jaalasta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta, Valkealasta, Elimäeltä ja vanhasta Kouvolasta.

Hirmuinen harmi. Kouvola ansaitsee ja tarvitsee enemmän.

Kuinka paljon aikaa?

Kuinka paljon aikaa kaupunginvaltuutetun tehtävän hoitamiseen menee, tuttava kyseli. Muutaman viime päivän aikana aikaa on mennyt mielestäni paljonkin. Tässä karkea yhteenveto:

KE 3.4. Ilalla lähettipalvelun postilaatikkoon tipauttama kirjekuori sisälsi maanantain valtuuston kokouksen paperit. Selasin papereita illalla reilun tunnin.

TO 4.4. Perehdyin papereihin syvällisemmin. Soittelin virkamiehille ja nuorisokeskus Anjalan toiminnanjohtaja Jenni Tanille ja kysyin lisätietoja. Aikaa kului varovasti arvioiden neljä tuntia.

PE 5.4. Vietin tosi mukavan aamupäivän perhepuistossa jutellen lapsiperheiden äitien kanssa heidän  kaupungin tarjoamista palveluista. Perhepuisto on upea palvelu, mutta sitäkin voi parantaa. 1. Palkataan yksi työntekijä lisää perhepuistoihin 2. Neuvolan tulee aktiivisemmin jakaa tietoa lapsiperheiden palveluista ja johdattaa äidit tapaamaan toisiaan vaikka kädestä pitäen. 3. Kouvolan nettisivut ovat tosi kankeat. Oma tiedotuskanava lapsiperheille on tarpeellinen. Perhepuistosta kiiruhdin keskustaan, jossa kokoustimme vihreiden kanssa ja pohdimme kantojamme maanantain valtuustoon. Illalla pläräsin papereita. Aikaa luottamustehtävän hoitoon kului nelisen tuntia.

LA 6.4. Mietin luenko vielä papereita. En lukenut.

SU 7.4. Pienen poikani suuri päivä. Onnea 4-vuotiaalle! En varmasti lukenut yhtään valtuustopaperia, mutta söin kakkua, rakensin merirosvolaivaa ja puhalsin ilmapalloja.

MA 8.4. Europarlamentaarikko Tarja Cronberg tuli vierailulle Kouvolaan. Haimme hänet asemalta ja menimme syömään. Juttelin hänen kanssaan Kouvolan asioista ja kerroin itsestäni. Mieleen jäi ohje säilyttää naiivius eikä kyynistyä (kun kerroin, että en oikein edes ymmärrä milloin poliittisia pelejä ollaan pelaamassa). Tapasimme kouvolalaisia Hansa-keskuksessa ja vietimme iltapäivän nuorisotalkoot seminaarissa, jossa Cronberg piti aloituspuheen eurooppalaisesta nuorisotyöttömyydestä: meillä on Euroopassa maita, joiden nuorista 60% on työttömänä. Puhe oli hyvä, mutta kamalaa kuultavaa.

Seminaarin jälkeen alkoi valtuuston kokous. Nuorista puhuttiin myös siellä, kun aiheena oli nuorisokeskus Anjalan säätiöittäminen. Toiminnanjohtaja Jenni Tani esiintyi upean vakuuttavasti. Mietin, että jos voisin esiintyä puoliksikaan yhtä hyvin, olisin tosi tyytyväinen. Hän sai puheestaan raikuvat aplodit ja on varmasti isolta osalta hänen ansiotaan, että säätiöittäminen hyväksyttiin. Nuorisokeskus lähtee nyt hakemaan museoviraston lahjoituksena itselleen Anjalan kartanoa.

Maanantaina hoidin luottamustehtäviä 7 tuntia. Lasken luottamustehtävän hoitoon myös poliittisen toiminnan, sillä mielestäni se kuuluu niin olennaiselta osin valtuutetun toimenkuvaan.

Ti 9.4. Osallistuin "Takuulla toimeen - nuorten, järjestöjen ja kunnan yhteiset mahdollisuudet" -seminaariin. Hyödyllisiä ajatuksia nuorisotakuusta ja maahanmuuttajanuorista. Erityisesti mieleen jäi ohje ottaa mukaan nuoren kasvuun koko perhe. Pelkään, että tässä suomalainen ja vaikkapa somalialainen kulttuuri eroavat paljon toisistaan ja nuori saadaan opintojen pariin vain kun sitä tukemaan otetaan nuoren lähipiiri. Toinen ajatus oli lakimies Husein Muhammedin viesti: "älkää antako maahanmuuttajanuorten alisuoriutua". Emme siis voi vain loppuun asti ymmärtää, vaan meidän tulee myös vaatia nuorta suoriutumaan ja ottamaan vastuu elämästään. Olin mukana seminaarissa kolme tuntia.

Saldo: käytin luottamustehtävien hoitoon tänä aikana (pe-ti) 19 tuntia. Tämä on poikkeuksellisen paljon, sillä näihin päiviin sisältyi kaksi mielenkiintoista seminaaria ja valtuuston kokous, mutta jonkinlaisen kuvan se ehkä antaa luottamustehtävän hoitamisesta. Minulla ei ole lautakuntapaikkaa, joten niihin kokouksiin ja valmistautumiseen aikaa ei kulu.

Jotkut valtuutetut tuntuvat tekevän niin paljon, että ihmettelen heidän jaksamistaan. Tai ehkä he ovat kuin Bill Clinton, joka huhujen mukaan nukkuu vain muutaman tunnin yössä. Toisaalta en enää hämmästele, että suuri osa valtuutetuista on eläkeläisiä. Perheen, työn ja luottamustehtävän yhdistäminen on joskus vähän vaikeaa. Mutta mielenkiintoista tämä on silti!

Tytöistä, pojista

"Kakka pois!" oli ensimmäinen kerta kun pieni poikani ymmärsi liittää sanoja toisiinsa lauseentyngäksi. Kun tyttöseni teki saman, hän sanoi täydellisen virkkeen "kirja on loppu", selattuaan läpi yhden rakkaista kirjoistaan. Aihepiiri kertoo paljon. Pojan ensimmäinen sana oli "pallo" ja tytön "kirja". Ovatko tytöt ja pojat oikeasti erilaisia? Ovatko he erilaisia kasvatuksen vuoksi vai geneettisesti vai yksilöinä? Mitä on olla poika tai tyttö?

Elämänkatsomustiedon tunnilla olen jutellut opiskelijoiden kanssa sosiaalisen sukupuolen käsitteestä. Suomen kielen termi sosiaalinen sukupuoli on kökkö ja monelle tuntematon. Kyseessä on yksinkertaisesti kulttuurin tulkinta sukupuolesta. Tilanne, jossa sairaalassa oleville naispotilaille puetaan vaaleanpunaiset kaavut ja miehille vaaleansiniset, on kulttuurin tulkinta sukupuolesta. Tai kun teknisen työn tunnilla pojat sorvaavat monimutkaisia puutöitä, mutta tyttöä käsketään sahaamaan lauta kahtia ja sitten kehutaan, että hyvin sahasit.

Helsingin Sanomissa oli kiinnostava juttu sukupuolista ja niiden määrittelyn vaikeudesta (Ihmisen sukupuoli on tulkinnanvarainen asia, HS 29.3.2013). Kaikenkarvaisten toimittajien sijaan kirjoittajina oli lääketieteen asiantuntijoita ja jutun näkökulma oli sukupuolen biologisessa, sosiaalisessa ja psykologisessa monitulkintaisuudessa. Jutun ajatus oli siinä, että mitä me olemme sanomaan kenenkään sukupuolesta, kun siihen eivät pysty lääkärit eikä aina edes ihminen itse. Jos vain antaisimme jokaiselle oikeuden elää omaa elämäänsä ja halutessaan mennä naimisiin rakkaansa kanssa.

Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista voi allekirjoittaa osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192

Pajalla

On erittäin ymmärrettävä ajatus, että kaikki eivät jaksa opiskella teoriaa. Meillä on nuoria ja entisiä nuoria, jotka vain eivät pysty siihen. Likimain kaikki koulutus Suomessa on kuitenkin erittäin teoriapainotteista. Luulisi, että amis tarjoaisi helpotuksen peruskoulun jälkeen, mutta pettymys on varmaan melkoinen, kun ammattikoulunkin ensimmäinen vuosi on melko perinteistä koulunkäyntiä. Käytännön hommiin pääsee vasta myöhemmin.

Mitä miettii ihminen, joka on jotenkin vain selviytynyt peruskoulun läpi vitosen-kutosen todistuksella, aloittanut ja keskeyttänyt ammattiopinnot kolme kertaa ja on nyt 19-vuotiaana tyhjän päällä? Ahdistaakohan häntä ja jääkö hän kotiin pelaamaan? Kun kaikki kaveritkin ovat koulussa tai töissä. Varmaan ahdistaa.

Suomessa ei ole avustavia töitä. Moni voisi tehdä työtä työparin kanssa, kaverin neuvojen mukaan. Meillä ihmisellä, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä todistusta, ei ole mitään. Hän ei kelpaa mihinkään. Miten meillä on varaa hukata nuoria, jotka eivät selviä teoriapainotteisen kouluprässin läpi, mutta jotka voisivat hyvin pärjätä käytännön työssä? Aikana, jona kauhistellaan huoltosuhteen kurjistumista, jätetään työhaluisia ihmisiä kotiin ahdistumaan. Typeryyden huippu.

Kutsuin itseni kylään työpaja Spiraaliin Myllykoskelle. Työvoimatoimisto ohjaa nuoren pajalle, kun oikein muutakaan paikkaa ei löydy. Pajat ovat täysiä. Varsinkin nuoret miehet joutuvat kuukausiakin odottamaan pajapaikkaa kotisohvalla. Pajalle halutaan. Pajapalkka motivoi hommiin ja oppimaan uutta käytännönläheisesti. Ei tarvitse kovin kummoisia empatiakykyjä voidakseen kuvitella, miten hyvää olo pajalla tekee kolhitulle.

Pajalaisten viesti Kouvolan päättäjille oli, että kaupungissa kaivataan kipeästi lisää rahoitusta oppisopimusopiskeluun. Oppisopimuksella moni pystyisi opiskelemaan itselleen ammatin ja pääsisi kiinni yhteiskuntaan. Kun yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, eikö olisi kannattavaa sijoittaa syrjäytymisvaarassa olevan koulutukseen? Saadaan huoltosuhdetta siedettävämmäksi ja ihmiselle ote elämästä.