Vuosi alkaa tulla täyteen valtuutettuna. Hurjasti olen
oppinut, enkä enää tunne vastuun taakkaa ylivoimaisen painavana tai jatkuvaa
riittämättömyyttä. Aloittelevan valtuutetun tunteet ovat kuitenkin melko
samanlaisia verrattuna pienten lasten äidin yleisiin tuntemuksiin: aika ei
riitä, pitäisi tehdä enemmän, olla parempi ja revetä vähän joka paikkaan.
Kahden pienen äitinä olen oppinut tehokasta ajankäyttöä, kärsivällisyyttä sekä
usean asian tekemistä samaan aikaan. Näille taidoille on ollut käyttöä
valtuutettunakin. Tässä vuoden mieleen painuneimmat asiat.
Opin lukemaan talousarviota ja tilinpäätöstä. Suuri askel
humanistille ja ihan tärkeä askel Kouvolallekin, kun sen valtuutettu nyt ymmärtää
taloudesta. Kiitos talous- ja rahoitusjohtaja hyvästä opetuksesta. Hyvä minä,
että jaksoin illat sängyssä tilinpäätöksen ja talousopusten kanssa.
Menestynyt keskustalukio päätettiin lakkauttaa keväällä,
vaikka yritin kaikin keinoin vastustaa lopetusta. Tämä oli suuri pettymys ja
uskoni demokratian järkevyyteen oli koetuksella. Silti kokemus oli tärkeä ja
opetti, että vaikka yhdessä asiassa ollaan eri mieltä, voidaan jossain toisessa
asiassa tehdä yhteistyötä. Siltoja ei saa polttaa.
Olen harjoitellut brittiläistä väittelyä. Sellaista, jossa
ei koskaan nolata toista, vaan ollaan kohteliaita ja todetaan mitä
ihmeellisimmistäkin ajatuksista, että ”tosi mielenkiintoinen näkökulma”.
Nolaamalla tai pyrkimällä todistamaan omaa erinomaisuuttaan ei saa ketään
puolelleen. Kehumalla saattaa saada.
Ensimmäinen valtuustoaloitteeni meni läpi ja valtuuston
kokousten videointi aloitetaan tammikuussa. Kirjoitin aloitetta hartaudella ja
lobbasin vähän joka suuntaan sen puolesta. Olen ylpeä sen läpimenosta.
Näkemys viranhaltijoista on muuttunut. Ennen en heitä juuri
ajatellutkaan tai pidin korkeintaan jonkinlaisena harmaana massana, joka
viettää päivänsä kokoustamalla kaupungintalolla. Nyt olen oppinut ymmärtämään
miten tärkeää heidän työnsä on. Mielestäni Kouvolassa johtavat viranhaltijat tekevät
erittäin hyvää ja kunnianhimoista työtä. Uusiin asioihin suhtaudutaan kiinnostuneesti
ja kehittämishankkeisiin lähdetään mukaan innolla. Olen viestitellyt, soitellut
ja tavannut nenätysten viranhaltijoita. Aina olen saanut apua, selvityksiä ja
opastusta. Loistavaa avuliaisuutta. Myös valtuuston listat ovat hyvin
kirjoitettuja, selkokielisiä ja perinpohjaisesti valmisteltuja.
Olen tutustunut muihin valtuutettuihin ja tavannut ihmisiä
joita en muuten tapaisi. Koen, että minua ja ajatuksiani kuunnellaan.
Mielipidettäni kysytään ja pääsen mukaan luottamuksellisiin keskusteluihin.
Paljon muitakin kohokohtia ensimmäiseen valtuustovuoteen
mahtuu. Alun innokkuus ei ole haihtunut, mutta koetuksella se on pariin
otteeseen ollut. Minun on hyvin vaikea sietää päätöksiä, jotka eivät perustu
minkäänlaiseen asiantuntijatietoon vaan ainoastaan vaikkapa kyläpolitikointiin.
Silti olen edelleen iloinen ja ylpeä, että saan toimia valtuutettuna
Kouvolassa.
Jotkut kertovat, että menneinä aikoina, kun rahaa vielä oli, olivat
valtuuston kokoukset mukavia ja joskus täytyi keksimällä keksiä, mihin kaikki
raha käytettäisiin. Enää tällaisia huolia ei ole. Kokoukset pitkittyvät ja joka
kokouksen listalla on kinkkisiä asioita. Mieluummin olen kuitenkin
valtuutettuna nykyisinä vaikeina aikoina. Nyt tehdään paljon tärkeämpiä päätöksiä,
sillä leikkauslistat merkitsevät todellisia arvovalintoja. Nyt on hyvä aika
vaikuttaa ja ensi vuonna olen vielä paljon parempi valtuutettu kuin tänä
vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti