Kiitos!

187 ääntä on huikaisevan paljon. Olen erittäin hämmentynyt mutta hurjan iloinen. Ryhdyn innolla valtuustotyöhön ja kirjoittelen kuulumisia tänne blogiin. Toivon, että olette minuun yhteydessä ja kerrotte, missä asioissa voin kouvolalaisia auttaa.

Täytyy vielä vähän jäsennellä ajatuksia.

Kiitos teille kaikille!

Äänestetään!

Sunnuntai on vaalipäivä. Liput salkoon ja uurnille!

Oletko sitä mieltä, että on hyvä ajatus...

• sulkea Haanojan uimahalli?
• lakkauttaa kolme kirjastoa?
• muuttaa lasten ja nuorten salivuorot maksullisiksi?
• tarjota kirjastoissa terveysneuvontaa? (mitä kummaa???)
• sulkea kolme neuvolaa ja yksi terveysasema?
• rakennuttaa päiväkoteja leasing-rahoituksella (joku toinen omistaa päiväkodit ja kaupunki vuokraa ne)?
• luopua kotonaan lasta hoitavien saamasta Kouvola-lisästä (150 euroa)? Vertailun vuoksi: jos lapsi siirtyy päiväkotiin, hänen hoiton maksaa kunnalle keskimäärin tuhat euroa kuukaudessa lasta kohden (Taloussanomat 19.5.2010)
• vähentää lukioita kuudesta kolmeen?
• kiristää ikääntyneiden kotiin annettavien palveluiden kriteerejä? Eli vanhus saa todennäköisesti vähemmän apua kotiinsa, vaikka juuri kotona oleminen on ihmiselle inhimillisempää ja kunnalle halvempaa hoitoa. 

Tämä on kaupunginjohtajan talousarvioesitys vuodelle 2013.

Uusi valtuusto päättää mitkä palvelut säilytetään ja mitä ei. Sinä päätät keitä valtuustossa on. Käytä ääntäsi viisaasti. Äänestä!

Talous kuntoon ja kestävämmäksi

Viimeaikaisista kommenteista päätellen Kouvolan talouden parantaminen tuntuu mahdottomalta. Kukaan ei ole valmis tinkimään palveluista eikä veroja ei saa korottaa. Korkeintaan katuvalot voi sammuttaa hieman aikaisemmin. 

Reipasotteinen kaupunginjohtaja räväytti pakan sekaisin ja esitti muun muassa seuraavia toimia: uimahallin sulkeminen, useiden neuvoloiden ja terveysasemien lakkauttaminen, maksulliset harjoitusvuorot nuorille, Kouvola-lisästä luopuminen, kahden kirjaston sulkeminen ja niin edelleen. Onko talouden tasapainottaminen mahdotonta ilman näin dramaattisia palvelujen leikkauksia? Mitä muuta voidaan tehdä?

Viime vuosikymmenen aikana suuryritykset ovat vähentäneet väkeään kaikkialla Suomessa. Henkilöstömääräänsä ovat kasvattaneet pk-yritykset. Hyväksytään tämä. Suurhankkeiden sijaan tulee elinkeinopolitiikassa keskittyä pohtimaan, miten pk-yritykset työllistäisivät lisää ihmisiä Kouvolassa.

Kouvolan yritysilmapiiri on erilaisissa tutkimuksissa todettu heikoksi. Lisätään yrittäjien ja kuntapäättäjien välistä yhteydenpitoa. Kunnan täytyy tietää, mitä yrittäjät ajattelevat ja yrittäjien tulee olla perillä kaupungin päätöksenteosta jo päätösten ollessa suunnitteluasteella. Tiivis yhteydenpito ei maksa mitään, tarvitaan vain viitseliäisyyttä. 

Säästetään, mutta järkevästi. Ei säästetä palveluista, joissa säästöt aiheuttavat enemmän kustannuksia tulevaisuudessa. Jos koulutuspuolella säästetään miljoona, mutta nuorten lisääntynyt pahoinvointi nostaa kustannuksia sosiaalipuolella kahdella miljoonalla, ei ole säästetty yhtään. On vain lisätty inhimillistä kärsimystä.  Mietitään seurauksia loppuun asti ennen jokaista säästöpäätöstä.

Panostetaan ennaltaehkäisyyn.  Jos tuetaan perheitä ja kuunnellaan lapsia silloin kun ongelmat ovat pieniä, säästetään kalliissa erityisen tuen palveluissa. Ennaltaehkäisevää työtä tekevät neuvolat, koulut ja päiväkodit. Ei tingitä niistä.

Ei päästetä yhtään nuorta putoamaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kuten kaikki ennaltaehkäisevä työ, tämä on ensisijaisesti inhimillistä toimintaa ja vasta toissijaisesti taloudellisesti järkevää. Syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Kuinka paljon ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan rahoittaa pelastamalla vaikka vain yksi nuori?

Me kuntalaiset haluamme palvelumme. Ollaan siis valmiita maksamaan niistä. Viime hädässä kunnallisveron korottaminen on kestävämpää taloudenpitoa kuin lainanotto peruspalveluiden maksamiseksi. 

Kuntataloutta voi kohentaa myös jokainen kuntalainen. Ostetaan aina ensisijaisesti paikallisten yrittäjien tuotteita. Näin rahat jäävät omaan kuntaan työllistämään kuntalaisia. Tämä osataan Pohjanmaalla. Miksei sitä osattaisi myös täällä?

Väärää säästöä - oikeaa kulutusta

Valtuusto päättä, mihin kunnan rahat käytetään. Kouvolan valtuuston keski-ikä on tällä hetkellä lähempänä kuuttakymmentä vuotta. Voiko eläkeikää lähestyvä valtuusto tehdä oikeita päätöksiä kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnista? On tärkeää, että valtuustossa saadaan kuuluviin lapsiperheiden ääni.

Elämme talouden laskusuhdannetta. Hyväksytään tämä. Yritetään kaikin keinoin saada kaupunkiin lisää yrityksiä, mutta realismia on, että hurjaa yrittäjien ryntäystä on tässä taloustilanteessa tuskin tulossa. Se ei ole kaupungin elinkeinopolitiikan vika, se on tämänhetkisen taloustilanteen vika. Nostetaan kunnallisveroa jos on aivan pakko, mutta ei tingitä neuvoloista, päivähoidosta ja koulutuksesta!

Tämän päivän Kouvolan Sanomien mukaan kunta on paikkaamassa taloustilannettaan muuttamalla alle 18-vuotiaiden sali- ja harjoitusvuorot maksullisiksi. Tällä saadaan kaupungin kassaan alustavien laskelmien mukaan puoli miljoonaa euroa.

Mielestäni tämä on väärää säästämistä. Säästäminen liikuntapalveluissa lisää tulevaisuudessa kuluja terveyspalveluissa. Juuri tälläisestä lyhytnäköisestä säästämisestä tulee päästä irti Kouvolassa.

Olisin valmis paljon radikaalimpaan: lakkautetaan kokonaan hallimaksut niin aikuisilta kuin lapsiltakin ja vähennetään huomattavasti uimahallien lippujen hintoja.  Tämä maksaa, toki, mutta mikäli saadaan eläkeläiset pitämään huolta kunnostaan, lapsiperheet oppimaan liikunnallinen elämäntapa ja nuoret urheilemaan, luodaan tulevaisuuden hyvinvoiva Kouvola. Yhden lonkkaleikkauksen hinnalla saadaan tuhansia edullisempia uimahallikäyntejä. (Lonkkaleikkaus maksaa noin 15 000 euroa HS:n 4.9.2012 tietojen mukaan)

Mitä enemmän ihmiset käyttävät liikuntapalveluita, sitä parempi. Vanhusten henkinen hyvinvointi lisääntyy heidän parantaessaan maailmaa saunan lauteilla ja fyysinen kunto kasvaa uima-altaassa. Lapset oppivat urheilussa yhteistyötaitoja, kehittävät motoriikkaansa ja parantavat kestävyyttään. Liikunnallisista lapsista kasvaa liikunnallisia aikuisia. Tämä on kunnan taloudelle erinomainen asia ja sitä täytyy tukea kaikin keinoin. Harjoitusvuorojen maksullisuuteen ei voi suostua.

Kouvola on hyvä paikka asua ja kasvattaa lapsia. Haluan, että se säilyy sellaisena. Äänestetään valtuustoon lapsiperheiden äitejä ja isiä.

Vaalitunnelmia

Ennakkoäänestys on käynnissä ja varsinaiseen vaalipäivään on reilu viikko

Olen jakanut esitteitä Kuusankoskella yhdessä muiden vihreiden kanssa ja yksinäni töihin mennessä ja kotiin tullessa. Voi kurjuus tätä sadetta. Tuntuu aika idioottimaiselta seisoa tihkusateessa hymyilemässä esitteitä jaellen, silti on ollut mukavaa. Vaalit vievät mennessään ja innostus on lisääntynyt. Olen huomannut saman muissa vihreissä ehdokkaissa. Kampanjaa on tehty hyvällä mielellä iloiten. On oltu yhdessä tyytyväisiä jokaisesta julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta, paneelikeskustelusta, haastattelusta ja niin edelleen. Vaalikuume kasvaa kaikilla vaalipäivän lähestyessä.

Olen provosoivasti seisoskellut päiväkodin pihalla tyylikkäässä vihreässä takissani, jonka edessä lukee Vihreät ja takana Kaisa. Vanhempani ovat jakaneet esitteitäni ympäri kaupunkia ja puhuneet ympäri omaa ystäväpiiriään. Sukulaisille on kerrottu ehdokkuudesta. Työkaverit ovat saaneet vaalipostia lokeroihinsa.

Lehdet täyttyvät vaalimainoksista. Vihreillä on kolme yhteismainosta Kouvolan Sanomissa. Enemmänkin olisimme mainostaneet, mutta budjetti ei anna periksi. Kouvolan Vihreät käyttävät vaaleihin kaiken mitä tilillä on, noin 7000 euroa. Vertailun vuoksi: tiedän erään suuren puolueen Kouvolan paikallisjärjestön vaalibudjetin olevan 55 000 euroa.

Ehdokkaatkin mainostavat. Monen henkilökohtainen vaalibudjetti taitaa olla suurempi kuin Kouvolan Vihreiden budjetti. Minä en laita yhtään rahaa lehtimainontaan. Rahani menevät asuntolainan maksuun, ruokakauppaan, päiväkotimaksuihin, vakuutuksiin ja moneen muuhun välttämättömyyteen.

Mieleni tekisi kovasti mainostaa lehdissä. Iskee epäusko, voiko läpi päästä ilman yhtään mainosta, kun toiset rummuttavat itseään liki jokaisessa luukusta kolahtavassa lehdessä. Jos ostaisin kuitenkin yhden lehtimainoksen ja hankkisin vastaavasti halvemman hääpuvun, pohti eräs ehdokas. Vaalit todellakin vievät mennessään.

Tässä vielä viimeiset vaalitempaukset:

• Olen huomenna lauantaina Vihreiden vaaliteltalla kävelykatu Manskilla kello 10-13, tai ainakin kunnes jäädyn.

• Maanantaina 22.10 jaan esitteitä Manskilla klo 16-17.

• Lauantaina 27.10 jälleen Manskilla Vihreiden vaaliteltalla 10-14.

Tervetuloa juttelemaan!

Kouvolan puolesta

Kunta on olemassa kuntalaisiaan varten ja kunnan ainoa tehtävä on huolehtia kuntalaisten ja ympäristön hyvinvoinnista. Joskus tuntuu, että tämä unohdetaan ja yrityksistä ja taloudesta tulee itseisarvoja. Ne ovat kuitenkin vain välineitä kunnan perustehtävän toteuttamiseksi.

Kouvola on yhtä hyvä kuin sen asukkaat ovat. Jos ryhtyisin hyväksi kouvolalaiseksi, jonkinlaiseksi kunniakuntalaiseksi, lisäisiköhän se Kouvolan ja kouvolalaisten hyvinvointia?

Ostaisin ensisijassa paikallisten yrittäjien tuotteita ja jättäisin siten palkkani omaan kuntaan työllistämään. Tässä koen heti piston omassatunnossani, sillä vaihdoin juuri sähkön toimittajan paikallisesta valtakunnalliseen yritykseen. 

Ei saa antaa takaiskun lannistaa. Eteenpäin vain tiellä hyväksi kouvolalaiseksi.

Hyvänä kouvolalaisena ryhdyn arvostamaan omaa kaupunkiani. Tässä suhteessa olen puhdas. En tuhlaa energiaa haukkumalla Kouvolaa.

Jos olisin hyvä kouvolalainen yrittäjä, en valittaisi erilaisissa yritysbarometreissa miten huono yritysilmapiiri kaupungissa vallitsee. Selvittäisin epäkohdat suoraan kuntapäättäjien kanssa. Kun oikein kovaa kailotetaan, miten mahdoton kaupunki Kouvola on yrittäjille, on aivan varmaa, että tänne ei tule yhtään uutta yritystä.

Hyvänä kuntalaisena en teilaa kuntapäättäjiä. Jos valtuusto ei saa asioita etenemään, äänestän ensi kerralla toisin. Miksi jatkuvasti valitetaan valtuutettujen kyvyttömyydestä, mutta äänestetään samat ihmiset jatkokaudelle uudestaan ja uudestaan?

Sädekehäni vain loistaa entistä kirkkaampana.

Kunniakuntalaisena pyrin tekemään työni parhaan kykyni mukaan. Kertaakaan en ole käynyt paperitehtaalla, mutta aika paljon olen kuullut siellä vallinneesta työkulttuurista. Ilmeisesti vielä kymmenen vuotta sitten moni meni työssään yli siitä missä aita oli matalin. Voi olla, että nyt työskentely on terävöitynyt. Toivottavasti.

Ja vielä viimeisenä: olisin paitsi hyvä kuntalainen, myös hyvä naapuri, ystävä, työkaveri ja hyvän päivän tuttu. Jos pidämme huolta toisistamme, ei paikalle aina tarvita kaupungin virkamiestä hoitamaan asiaa.

Kohenisiko kunnan talous olemalla esimerkillinen kuntalainen? Voi olla, mutta mikä vielä tärkeämpää, Kouvola olisi parempi paikka asua.

John F. Kennedyä vapaasti lainaten:

Älä kysy, mitä kunta voi tehdä sinun hyväksesi.  

Kysy, mitä sinä voit tehdä kuntasi hyväksi.

Sateenkaaria

SETA:n sivuilla kannustetaan kunnallisvaaliehdokkaita pohtimaan, millainen olisi sateenkaarikaupunki. Työnnämmekö Kouvolassa lesbomummot ja transuvaarit takaisin kaappiin kunnes heiltä loppuu happi?

En oikeastaan tiedä, miten Kouvolassa reagoidaan sukupuolten moninaisuuteen. Tiedän, että niin monta strategiaa ja visiota kuin olen kaupungilta saanutkin, missään ei ole viitattu homoseksuaalisen nuoren kohtaamiseen. Sen luulisi olevan melko keskeistä tietoa opettajalle.

Kaupungin olisi varmasti syytä päivittää toimintaansa. Miten päiväkodeissa kohdataan sateenkaariperheiden lapset? Millainen olisi koulu, jossa ei homotella? Millainen olisi sateenkaarityöpaikka? Miten vanhusten palvelutalossa huomioidaan sukupuolten moninaisuus?

Miksi seksuaalinen suuntautuminen on kenellekään mikään "juttu"?

Minusta olisi aika hienoa jos Kouvola olisi sateenkaarikaupunki.

Rakas Kouvola

Muutimme Kouvolaan kun olin yksitoistavuotias. Vihasin kaupunkia koko varhaisteini-ikäisen varmuudellani. Kavereiden jättäminen oli hirveintä mitä ihmiselle saattoi tapahtua ja muutto osui lamavuosiin. Vanhalla luokallani oli 17 oppilasta, uudessa luokassa oli 33 oppilasta. Sopeutuminen oli vaikeaa.

Asuin Kouvolassa teinivuodet. En ikinä tuntenut itseäni kouvolalaiseksi. Sopeuduin Kouvolaan, mutta en oppinut pitämään kaupungista. Minulle oli aina itsestään selvää, että en jää Kouvolaan. Minusta oli käsittämätöntä, että monet luokkalaisistani päättivät jäädä.

Päädyin toiseen pikkukaupunkiin, susirajalle Joensuuhun. Pidin kaupungista paljon ja kotiuduin helposti. Yliopisto teki kaupungista elävän. Vietin Joensuussa enemmän tai vähemmän tehokkaasti opiskellen liki kymmenen vuotta. Opiskelin  myös välillä Budapestissa ja olin siellä töissäkin. Kauniissa itäeurooppalaisessa suurkaupungissa oli ihanaa asua. Budapestiin kaipaan varmasti aina.

Valmistuin opettajaksi. Tiesin jo hakuvaiheessa, että historian opettajan paikat ovat kiven alla. Hain kaikkia avoinna olevia paikkoja Lappia myöten. En päässyt edes haastatteluihin. Usein tuntui, että paikka etukäteen oli sovittu jollekin.

Kouvolassa etsittiin iltalukioon opettajaa melko harvinaisella aineyhdistelmällä historia, yhteiskuntaoppi ja elämänkatsomustieto. Minulla oli juuri se pätevyys. Lisäksi olin opiskellut aikuiskasvatustiedettä. Paikka tuntui minulle tehdyltä. Ja se olikin, sillä sain sen.

Muutimme puolisoni kanssa Kouvolaan ja aikuisen silmin kaupunki alkoi vaikuttaa mainoslauseensa mukaisesti ihmeen hyvältä. Ostimme talon hinnalla, jota pääkaupunkiseudulla asuvat kadehtivat.

Aina kun haluan pyörähtää oopperassa, matkustan junalla Helsinkiin tunnissa ja vartissa (toistaiseksi tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta ehkä se kuuluu tulevaan keski-ikäiseen opettajaidentiteettiini). Vantaan perukoilta ei oopperaan pääse paljoa nopeammin.

Kouvolalaisten lapsiperheiden käytössä on 148 leikkipaikkaa ja kolme perhepuistoa loistavine henkilökuntineen. Kymijoki, Repovesi, uimahallit, pururadat, Tykkimäki, Verla ja muut ovat tulleet uudelleen tutuiksi. Ja tällä toisella kerralla olen kotiutunut. Minusta Kouvolassa on oikeasti hyvä asua ja kasvattaa lapsia. Tunnen kotiutuneeni niin vahvasti, että haluan olla mukana vaikuttamassa tulevaisuuden Kouvolaan.

Uskon, että seuraavina neljänä vuotena Kouvolassa tehdään ikäviä päätöksiä. Palveluita karsitaan, veroja nostetaan ja palvelumaksuja korotetaan. Minä haluan itsekkäästi ajaa omaa asiaani. Säästöjä ja leikkauksia ei saa tehdä lapsiperheiden ja koulutuksen kustannuksella.

Olin Kouvolan Sanomien nuorten postin haastateltavana. Haastattelijoina toimi kolme lukiolaista. Heidän jutuissaan kuulin tutun kuuloisen Kouvola-ahdistuksen. Nuoret halusivat muuttaa pois heti kun mahdollista ja paluulippua ei ollut tarkoitus hankkia. He eivät voi kuvitella palaavansa.

Varokaa vaan Mimmi ja pojat, saatatte hyvinkin palata. Ja silloin olette aivan tyytyväisiä uuteen vanhaan kotikaupunkiinne. Säilytämme lapsiperheiden palvelut ja turvaamme koulutuksen. Teidän on hyvä palata!

Takinkääntäjät

Pahinta, mistä poliitikkoa voidaan syyttää, on takinkääntäminen. Jos muuttaa mielipidettään poliitikkona, on takinkääntäjä. Siis: kun esittää mielipiteen, tulee pysyä siinä elämänsä loppuun asti. Aamen.

Jutta Urpilainen on sisäistänyt tämän ajatuksen. Kun hän jotain esittää, pitää hän siitä kiinni. Eduskuntavaalien surulliseksi kynnyskysymykseksi nousi Kreikalta ja muilta kriisimailta vaadittavat vakuudet. Vaalien jälkeen nämä vaadittiin väkipakolla, viis euromaiden yhtenäisyydestä, Suomen maineesta tai vakuiden tuottamasta taloudellisesta hyödystä. Seurauksilla ei ole väliä, kunhan vain ei saa takinkääntäjän mainetta.

Milloin mielipiteen muuttumisesta tuli kirosana? Miksi on hyveellistä hirttäytyä vanhoihin sanomisiin? Eikö maailman muuttuessa ole vain ja ainoastaan viisasta muuttaa myös mielipidettään olosuhteita vastaavaksi?

Näitä mietin vaalikonekysymyksiin vastatessani. Mitä jos minut vaaditaan näistä vastauksista tilille? Kun klikkaan "samaa mieltä", saanko enää muuttaa mielipidettäni? Kerron nyt julkisesti, että voin hyvin muuttaa mieltäni. Haluan kuunnella, mitä eri osapuolilla on sanottavana ennen kuin teen lopullisen päätöksen. Tilanteen muuttuessa harkitsen kantani asiaan uudestaan. Minusta se on viisautta.

Arvot eivät kuitenkaan muutu. Aion puolustaa minulle tärkeitä arvoja tilanteesta riippumatta. Näitä ovat laadukkaiden koulutus-, sosiaali- ja liikuntapalveluiden kannattaminen ja lapsiperheiden puolustaminen. Uskon vakaasti ennaltaehkäisyn järkevyyteen ja sen mukanaan tuomiin säästöihin.

Pidä huolta!

Kerran rikki mennyttä lapsuutta on vaikea korjata. Siksi Kouvolan on huolehdittava hyvän lapsuuden edellytyksistä myös vaikeina aikoina. Lasten tervettä ja turvallista kasvua voidaan edistää ongelmien ennaltaehkäisyllä ja varhaisella tuella.

Neuvolat, päivähoito ja koulu tavoittavat koko ikäluokan. Tällöin syrjäytymisvaarassa olevat lapset on mahdollista tunnistaa erityistukea varten. Kouvolan taloustilanne on heikko ja heikkenee tulevaisuudessa entisestään.

Ei tehdä samaa virhettä kuin 90-luvulla. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista säästettiin, lisääntyi kalliimpi erityisen tuen palveluiden tarve. Väärä säästö tulee kalliiksi ja aiheuttaa turhaa inhimillistä kärsimystä.

Panostetaan lapsi- ja perhepalveluihin! Satsaus ennaltaehkäiseviin palveluihin tuo tulevaisuuden säästöjä.

Perheen lasten ensimmäisten elinvuosien aikana saama tuki on kaikkein vaikuttavinta. Neuvoloissa tulee kiinnittää huomiota suunnitelmallisesti koko perheen hyvinvointiin ja tarvittaessa ohjata perheet erityispalveluihin.

Kehitetään kotipalveluita. Kotipalvelut ehkäisevät tehokkaasti perheiden ongelmia. Sen kautta ongelmiin tartutaan niiden ollessa ratkaistavissa. Päivähoidon on tapahduttava riittävän pienissä ryhmissä, lähellä kotia ja työntekijöiden on oltava ammattitaitoisia.

Kouluterveydenhuollolla on oltava aikaa lapsen kuuntelemiseen ja koulujen psykologipalveluiden täytyy olla riittävät. Kun lapsella on elämässään ongelmia, hän ei voi odottaa. Pitkät jonotusajat vaikuttavat lapsiin erityisen kielteisesti.

Ei anneta lapsuuden mennä rikki vaan huolehditaan hyvän lapsuuden edellytyksistä Kouvolassa.