Sivusto on muuttanut osoitteeseen kaisaspies.fi. Sinut ohjataan uuteen osoitteeseen automaattisesti hetken kuluttua.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Vuosiraportti 2013

Vihreiden kuntavaltuutetuille tarkoitetussa viestissä oli kehoitus laatia vuosiraportti ja tehdä sitä kautta valtuutetun työtä näkyväksi.

Tammikuu
Eka kerta valtuustossa. Jännitti, vaikka kokous oli lähinnä seremoniallinen. Ihmiset vaikuttivat mukavilta, mutta koko touhu aika jäykältä.
Helmikuu
Helmikuuta leimasi kova into ryhtyä työhön ja oppia uutta. Vihreät järjestivät viikonlopun mittaisen kuntakoulutuksen Heurekassa. Pyysin perhetyöstä vastaavien viranhaltijoiden tapaamista keskustellakseni Imatran mallin tuomisesta Kouvolaan.
Maaliskuu
Minua pyydettiin mukaan kirjoittamaan blogia Kuntalehteen. Vuoden mittaan olen kirjoitellut useita juttuja kuntapolitiikasta ja Kouvolan tapahtumista.
Minua kiinnostavat eniten lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiat. Näihin halusin perehtyä myös valtuutettuna. Maaliskuussa pyysin audienssin Myllykoskelle nuorten pajalle.
Huhtikuu
Perehtyminen lasten ja nuorten palveluihin jatkui. Kävin jututtamassa etsivän nuorisotyön työntekijöitä sekä tapaamassa lapsiperheitä perhepuistossa.
Toukokuu
Tein ensimmäisen valtuustoaloitteeni valtuuston kokousten videoimisesta. Aloite sai kaupunginjohtajan kannatuksen ja sen myötä kaupunginhallituksen siunauksen hankkeelle. Valtuuston kokousten videointi aloitetaan helmikuussa 2014.
Kesäkuu
Kesäkuun valtuuston kokouksessa käytiin tuntikausien keskustelu lukioverkosta eli siitä, mitä lukioita kaupungista lakkautetaan. Oikeastaan koko kevät oli kulunut vaikuttamisessa tähän kokoukseen, mutta turhaan. Valtuusto päätti sulkea kaupungin menestyneimmän lukion.
Heinäkuu – elokuu
Lomailua ja toipumista lukioverkkopäätöksestä.
Elokuussa alkoi kaupunkistrategian hiominen. Minulla oli tavoitteena parantaa kaupunkistretegian kielellistä ymmärrettävyyttä sekä sitä kautta tehdä se tutummaksi kuntalaisille ja lisätä tekstiin ennaltaehkäisevien palveluiden korostaminen. Mielestäni molemmat näkyvät lopullisessa tekstissä.
Syyskuu - lokakuu
Syksy oli kuntatalouden opettelun aikaa. Luin perusopuksia siitä, miten taloutta olisi pyöritettävä kaupungissa ja perehdyin Kouvolan tilinpäätökseen. Kävin talous- ja rahoitusjohtajan juttusilla kyselemässä ja saamassa opastusta kaupungin taloustilanteen saloihin.

Syksy on ollut organisaatiomuutoksen ja YT-menettelyn aikaa. On iso ja tärkeä asia, millaisella organisaatiolla Kouvolan kaupunki haluaa tulevaisuudessa toimia. Humanistille on ollut kivinen tie oppia ymmärtämään organisaatiokieltä, mutta nyt voin ilolla kertoa uskovani vakaasti prosessijohtamiseen ja siihen, miten hyvinvointipalveluita, eli reilun 500 miljoonan euron kakkua, Kouvolassa johdetaan apulaiskaupunginjohtaja Annikki Niirasen alaisuudessa. Toivon, että hänen rakentamaansa hyvää ei mennä tuhoamaan kun organisaatiota ollaan muuttamassa ja johtajia potkimassa pois silmittömässä vimmassa.

Marraskuu
Fennovoimakuukausi. Yhdessä paikallisyhdistyksen vihreiden kanssa mietimme, miten olisi paras vaikuttaa Kouvolan osallistuessa Fennovoimaan KSS energian omistajina. Vihreiden aloitteesta tehtiin kuntalaisadressi Fennovoimaa vastaan. Valtuustossa teimme valtuutetun kysymyksen ja järjestettiin kyselytunti, jossa KSS Energian toimitusjohtaja Kyösti Jääskeläinen vastasi kysymyksiin Fennovoima-hankkeen järkevyydestä.
http://kaisankouvola.blogspot.fi/2013/10/kouvola-mukana-ydinvoimahankkeessa-onko.html

Kirjoitin aloitteen koulujen ylijäämäruuan jakamisesta lähiseudun asukkaille, mutta vasta kokouksessa kuulin, että lautakunnassa oli jo jätetty samanlainen vasemmistoliiton kirjoittama aloite. Vedin aloitteeni pois kokouksen aikana. Pääasia on tietysti, että asia etenee, aivan sama kenen aloitteesta.

Joulukuu
Joululaulujen raikuessa ja kulkusten helistessä käsiteltiin ensi vuoden budjettia. Yritimme yhdessä parin muun valtuutetun kanssa saada Lehtomäen kirjaston, perhepuistot ja pienet maaseudun neuvolat pois leikkauslistalta. Yritys oli hyvä. Hyvästä pohjatyöstä huolimatta emme saaneet ajatuksiamme läpi, mutta vielä jouluillallisella vakuutimme toisillemme: ”tämä ei jää tähän”. Tämä ei todellakaan jää tähän. Jollain ilveellä perhepuistot ja pikkuneuvolat täytyy saada säilymään. Palataan tähän ensi vuonna.


Näiden asioiden lisäksi valtuutetun luottamustoimeen liittyy paljon papereiden lukemista ja yleistä asioihin perehtymistä. Paperinivaska, joka tupsahtaa postilaatikkoon ennen valtuuston kokousta, on ihan kunnioitettavan kokoinen ja sen läpikäyminen vaatii ainakin näin aloittelijalta paljon aikaa. Yhteyttä on pidettävä sekä muihin valtuutettuihin että viranhaltijoihin. Kuntalaisilta on tullut jonkin verran palautetta ja minua on pyydetty selvittelemään erilaisia asioita. Pyydettäessä olen näin tehnytkin. Lisäksi olen kirjoitellut muutamia juttuja Kouvolan Sanomien yleisönosastolle, vaikka en ole aivan varma, onko se vaikutuskanavana paras mahdollinen vai herättääkö se enemmän ärsytystä.

Kaksi yötä jouluun! Meillä on joulukuusi jo koristeltu, sen tekivät 2- ja 4-vuotias. Koska olen kai jonkin verran kontrollifriikki, aion nyt heidän nukkuessaan mennä korjailemaan koristeita vähän parempiin paikkoihin. Joululahjat on ostettu, mutta paketoimatta ja kinkku odottaa (toivottavasti, muuten olen pulassa) Hasun lihakaupassa. En ole suuri joulusiivousihminen, mutta tänä vuonna tarkoitukseni oli siivota keittiön kaapit. Alakaapit on siivottu, mutta saattaa hyvin olla, että yläkaapit jäävät odottamaan ensi joulua.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vuosi valtuutettuna

Vuosi alkaa tulla täyteen valtuutettuna. Hurjasti olen oppinut, enkä enää tunne vastuun taakkaa ylivoimaisen painavana tai jatkuvaa riittämättömyyttä. Aloittelevan valtuutetun tunteet ovat kuitenkin melko samanlaisia verrattuna pienten lasten äidin yleisiin tuntemuksiin: aika ei riitä, pitäisi tehdä enemmän, olla parempi ja revetä vähän joka paikkaan. Kahden pienen äitinä olen oppinut tehokasta ajankäyttöä, kärsivällisyyttä sekä usean asian tekemistä samaan aikaan. Näille taidoille on ollut käyttöä valtuutettunakin. Tässä vuoden mieleen painuneimmat asiat.

Opin lukemaan talousarviota ja tilinpäätöstä. Suuri askel humanistille ja ihan tärkeä askel Kouvolallekin, kun sen valtuutettu nyt ymmärtää taloudesta. Kiitos talous- ja rahoitusjohtaja hyvästä opetuksesta. Hyvä minä, että jaksoin illat sängyssä tilinpäätöksen ja talousopusten kanssa.

Menestynyt keskustalukio päätettiin lakkauttaa keväällä, vaikka yritin kaikin keinoin vastustaa lopetusta. Tämä oli suuri pettymys ja uskoni demokratian järkevyyteen oli koetuksella. Silti kokemus oli tärkeä ja opetti, että vaikka yhdessä asiassa ollaan eri mieltä, voidaan jossain toisessa asiassa tehdä yhteistyötä. Siltoja ei saa polttaa.

Olen harjoitellut brittiläistä väittelyä. Sellaista, jossa ei koskaan nolata toista, vaan ollaan kohteliaita ja todetaan mitä ihmeellisimmistäkin ajatuksista, että ”tosi mielenkiintoinen näkökulma”. Nolaamalla tai pyrkimällä todistamaan omaa erinomaisuuttaan ei saa ketään puolelleen. Kehumalla saattaa saada.

Ensimmäinen valtuustoaloitteeni meni läpi ja valtuuston kokousten videointi aloitetaan tammikuussa. Kirjoitin aloitetta hartaudella ja lobbasin vähän joka suuntaan sen puolesta. Olen ylpeä sen läpimenosta.

Näkemys viranhaltijoista on muuttunut. Ennen en heitä juuri ajatellutkaan tai pidin korkeintaan jonkinlaisena harmaana massana, joka viettää päivänsä kokoustamalla kaupungintalolla. Nyt olen oppinut ymmärtämään miten tärkeää heidän työnsä on. Mielestäni Kouvolassa johtavat viranhaltijat tekevät erittäin hyvää ja kunnianhimoista työtä. Uusiin asioihin suhtaudutaan kiinnostuneesti ja kehittämishankkeisiin lähdetään mukaan innolla. Olen viestitellyt, soitellut ja tavannut nenätysten viranhaltijoita. Aina olen saanut apua, selvityksiä ja opastusta. Loistavaa avuliaisuutta. Myös valtuuston listat ovat hyvin kirjoitettuja, selkokielisiä ja perinpohjaisesti valmisteltuja.

Olen tutustunut muihin valtuutettuihin ja tavannut ihmisiä joita en muuten tapaisi. Koen, että minua ja ajatuksiani kuunnellaan. Mielipidettäni kysytään ja pääsen mukaan luottamuksellisiin keskusteluihin.

Paljon muitakin kohokohtia ensimmäiseen valtuustovuoteen mahtuu. Alun innokkuus ei ole haihtunut, mutta koetuksella se on pariin otteeseen ollut. Minun on hyvin vaikea sietää päätöksiä, jotka eivät perustu minkäänlaiseen asiantuntijatietoon vaan ainoastaan vaikkapa kyläpolitikointiin. Silti olen edelleen iloinen ja ylpeä, että saan toimia valtuutettuna Kouvolassa. 

Jotkut kertovat, että menneinä aikoina, kun rahaa vielä oli, olivat valtuuston kokoukset mukavia ja joskus täytyi keksimällä keksiä, mihin kaikki raha käytettäisiin. Enää tällaisia huolia ei ole. Kokoukset pitkittyvät ja joka kokouksen listalla on kinkkisiä asioita. Mieluummin olen kuitenkin valtuutettuna nykyisinä vaikeina aikoina. Nyt tehdään paljon tärkeämpiä päätöksiä, sillä leikkauslistat merkitsevät todellisia arvovalintoja. Nyt on hyvä aika vaikuttaa ja ensi vuonna olen vielä paljon parempi valtuutettu kuin tänä vuonna.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Eduskuntavaalit mielessä

Kuntavaalit olivat vasta, mutta monella kuntapoliitikolla on tälläkin hetkellä katse kiihkeästi kohti tulevaisuutta. Useat tekevät kuntapolitiikassa jo eduskuntavaalikampanjaa. Tämä näkyy puolueiden sisäisinä skismoina sekä korostuneena haluna saada näkyvyyttä asioissa, jotka erityisesti herättävät kuntalaisten mielenkiintoa.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit on yhdistetty Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi. Etelä-Savon Mikkelin, Savonlinnan, Pieksämäen lisäksi piiriin kuuluu Kymenlaaksosta Kouvola, Kotka ja Hamina sekä Etelä-Karjalasta Imatra ja Lappeenranta. Mielenkiintoinen laaja vaalipiiri merkitsee, että monessa puolueessa on pakka sekaisin ja totutut kuviot menevät uusiksi.

Kaakkois-Suomessa eurovaalit nähdään vain eduskuntavaalien lämmittelynä. Tarkoituksena on keskittyä oman laajan vaalipiirin kiertämiseen ja tehdä naamaa tunnetuksi päätähtäimen ollessa vasta vuodessa 2015. Eurovaaleissa vaalipiirinä on koko maa, mutta harva Kaakkois-Suomen ehdokkaista ulottaa kampanjansa oman vaalipiirin ulkopuolelle. Jokaisella puolueella on valtakunnan tasolla näkyvät kärkiehdokkaansa, ne ainoat, joilla on aidosti mahdollisuus päästä europarlamenttiin. Muut ovat ehdolla vain eduskuntavaalit mielessään. Eurovaalien sijaan Kaakkois-Suomessa valmistellaan siis eduskuntavaaleja.

Kouvolassa eduskuntamielellä taitavat olla näkyvimmin demarien jäsenet. Puolueen tulevaisuuden lupaus tähtäsi marraskuussa piirin puheenjohtajaksi, näkyvälle paikalle, josta olisi suorat yhteydet puoluejohtoon. Moni saattaisi ajatella, että piirin puheenjohtajuus tekisi hyvää kaikille kaupungin demareille, mutta Kouvolassa ajateltiin toisin. Oman kaupungin demarit varmistivat tappion. Syitä kampittamiseen voi olla moniakin, mutta vähäisin niistä ei liene pelko siitä, että puheenjohtaja olisi saanut näkyvästi huomiota eduskuntavaalien alla.

Kuntapolitiikka on melkoisen rankkaa ja aikaavievää. On vaikeaa kuvitella miten kuluttavaa olisi toimia puolueessa, jossa saa pelätä omien selkäänpuukottamista. Puolue voi pärjätä eduskuntavaaleissa vain olemalla omassa kaupungissaan tiukasti yhtenäinen. Hajaannus ja sortuminen sisäisiin riitoihin johtavat siihen, että vaalipiirin edustajanpaikat lipsuvat piirin muihin kaupunkeihin.

Eduskuntavaalimielellä ollaan myös tehtäessä kuntapoliittisia päätöksiä. On vaikea sanoa kuinka paljon päätösten ja äänestyspäätösten takana on silkaa laskelmointia eduskuntavaalikannatusta silmällä pitäen. Kukaan ei tätä toki tunnusta, mutta ounastelen, että vaalit vaikuttavat mielipiteisiin melko lailla.

Kouvolassa valtuutetut pääsevät esiintymään kuntalaisille, kun tammikuussa aloitetaan valtuuston kokousten esittäminen netissä. Huolella ja hartaudella tein ensimmäisen valtuustoaloitteeni muutama kuukausi sitten ja nyt se on toteutumassa. Tuntuu hyvältä. Eräs konkari valitteli jo etukäteen, miten paljon kokoukset tulevat pitkittymään eduskuntavaalien alla. Kehotin häntä ajattelemaan asiaa demokratian hintana.

Budjettia väännetään näin loppuvuodesta kasaan kiihtyvällä vauhdilla. Se työllistää sekä viranhaltijat että luottamushenkilöt ja lopputuloksena on toivottavasti talousarvio, jonka kanssa jokainen voi elää. Hyvässä budjetissa yhdistyy viranhaltijoiden vakaa ammattitaito luottamushenkilöiden arvovalintoihin. Toivottavasti siihen ei vielä sekoitu eduskuntavaalit.



perjantai 8. marraskuuta 2013

Kankaan koulu, jämäruokaa ja Fennovoimaa - valtuusto 11.11.

Valtuusto kokoontuu maanantaina 11.11. Minua kiinnostaa erityisesti kolme asiaa.

1. Kankaan koulu

Suurin juttu listalla taitaa olla Kankaan koulun kohtalo. Kuntalaisaktiivisuudesta olen riemuissani, mutta jo tehtyjä päätöksiä en lähtisi pyörtämään. Muuten jäämme tarpomaan syvään suohon eikä kaupunki etene eteenpäin. Kouvolassa vatkataan liikaa jo tehtyjä päätöksiä.

Demokraattinen valtuuston tekemä päätös pätee, jos ympäristö ei keskeisesti muutu. Jokaiselle opiskelijalle löytyy paikka. Osa menee Kaunisnurmelle, osa uuteen Manskariin. Se, että Mansikka-ahon uusi koulu jää aiottua pienemmäksi, ei mielestäni muuta tilannetta olennaisesti, sillä Kaunisnurmelle mahtuu ja tilat riittävät. On mielettömän epäreilua lakkauttaa suunnitellusti muut koulut ja muuttaa tehtyä päätöstä yhden kohdalla.

2. Fennovoima

KSS Energia osallistuu Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Asia ei tule valtuuston käsittelyyn. Mielestäni asia on mitä suurimmassa määrin poliittinen. Jotta asiaa jouduttaisiin edes vähän miettimään, olen esittänyt kolmen muun valtuutetun kanssa asiasta kysymyksen.

Fennovoima suunnittelee rakentavansa Pyhäjoelle ydinvoimalaa. Hankkeessa on mukana Kouvolan kaupunki KSS Energian omistajana. Ydinvoimalahankkeiden ongelmina pidetään yleisesti rakennuskustannusten nousua, rakentamisen viivästymistä sekä loppusijoituksen puuttumista. Miten kaupunginhallitus suhtautuu ongelmiin ja katsoo hankkeen hyödyttävän kuntalaisia?

Kyselytunti pidetään heti valtuuston päätyttyä.

3. Ylijäämäruoka

Ylimäämäruoka on asia, jota olen mietiskellyt siitä lähtien kun kuulin Jyväskyläläisen koulun kokeilusta jakaa jämäruoka kuntalaisille. Kokeilun todettiin onnistuneen mainiosti. Olenkin pohtinut, eikö Kouvolassa voitaisi harkita samaa? Lomautukset ja YT-neuvottelut tuntuvat vievän paljon energiaa, mutta silti voitaisiin harkita kokeiluna ylimääräisen kouluruuan jakamista kaupunkilaisille. Kirjoittelin asiasta aloitteen. Toivon kovasti allekirjoittajiksi muitakin valtuutettuja. Tässä aloiteteksti.


Valtuustoaloite koulujen ja palvelutalojen ylijäämäruoan myymiseksi tai lahjoittamiseksi
Kouvolan kouluissa ja palvelutaloissa jää päivittäin tähteeksi ruokaa, joka joudutaan heittämään biojätteeseen. Jyväskylässä Vaajakummun koulussa kokeiltiin onnistuneesti tähdelounaiden myymistä 1,5 euron hintaan lähialueen asukkaille. Hinta kattoi ruokailun kustannukset, ylijäämäruoka jaettiin ilmaiseksi.
Kokeilun tarkoituksena oli vähentää hukkaan heitettävän ruoan määrää ja biojätettä. Kokeilun koettiin onnistuneen mainiosti ja sitä päätettiin hankeen päätyttyä jatkaa. Useissa kunnissa harkitaan edullisten tähdelounaiden myymistä tai lahjoittamista kuntalaisille.
Jyväskyläläisen koulun kokeilussa jätteen vähenemisen lisäksi kouluruoka sai myönteistä julkisuutta ja syömässä käyneet edullisen aterian. Joillekin edullinen lounas oli syy lähteä ulos ja nähdä muita ihmisiä. Kokeilukoulun henkilökunta ei kokenut tähdelounaita lisätyönä.
Ylimääräisen ruoan jakaminen kuntalaisille on yhteisöllisyyden kehittämistä tuodessaan lähialueen ihmiset kouluihin ja palvelutaloihin. Lisäksi se on ennaltaehkäisevää toimintaa tarjotessaan syrjäytymisvaarassa tai taloudellisessa ahdingossa oleville mahdollisuuden edulliseen ruokaan ja ihmisten kohtaamiseen. Toiminta on myös erittäin ympäristöystävällistä.   Ylijäämäruoan jakaminen tai lahjoittaminen olisi siten vahvasti kaupunkistrategian tavoitteiden mukaista toimintaa.
Me aloitteen allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Kouvolan kaupunki selvittää mahdollisuuden myydä tai lahjoittaa koulujen ja palvelutalojen ylijäämäruokaa lähialueiden asukkaille.

torstai 17. lokakuuta 2013

Kouvola mukana ydinvoimahankkeessa - onko ydinvoima hyvä bisnes?

Fennovoima on rakentamassa Pyhäjoelle ydinvoimalaa. Hankkeessa on mukana Kouvolan kaupunki KSS Energian omistajana. Eduskunta antoi ydinvoimalalle periaateluvan vuonna 2010, mutta sen jälkeen laitostoimittaja on muuttunut japanilaisesta ja ranskalaisesta valmistajasta venäläiseen Rosatomiin. 

Onko ydinvoima hyvä bisnes? Tässä bloggauksessa haluan miettiä ydinvoimaa vain talouden näkökulmasta. Moralisointi sikseen. Lähteet ovat jutut lopussa.


MITÄ HYVÄÄ YDINVOIMASSA ON?

Ydinvoima on merkittävä päästöttömän energian muoto. Se on taloudellista ja tehokasta sähköntuotantoa. (Lähteet: Fennovoima ja Energiateollisuus)


IRTAUTUJAT

Taloudellisuudesta, tehokkuudesta ja päästöttömyydestä huolimatta moni on irtautunut Fennovoiman hankkeesta. Luopujia ovat olleet saksalainen suuromistaja E.ON, joka oli mukana hankkeessa 34 prosentin osuudella. E.ONin osuuden osti Fennovoiman suomalainen pääomistaja SF. Voimaosakeyhtiö SF:ssä ovat mukana kaikki Fennovoiman omistajat, jotka ovat kaupan ja teollisuuden yrityksiä sekä kaupunkien ja kuntien omistamia energiayhtiöitä.

Fennovoiman ongelmana on SF:n osakaspohjan hupeneminen. Hankkeesta on E.ONin tapaan lähtenyt pois Jyväskylä, S-ryhmä, Atria, Omya, Lankosken Sähkö, Leppäkosken sähkö, Outokummun Energia sekä Ålands Elandelslag.

Kuopio  lähti Kokoomuksen aloitteesta hankkeesta. Miksi hankkeesta luovutaan? Yli 40 prosenttia Fennovoimaa omistavista kunnista on sitä mieltä, että on arveluttavaa olla mukana Fennovoimassa. ”Investointi tulisi Pyhäjoelle, jonnekin hyvin kauaksi Kuopiosta. Me olemme merkittävästi investoineet Kuopion Energian tuotantolaitoksiin ja kaupungissa on muitakin tärkeitä investointikohteita. Haluamme käyttää omat rahamme niihin, sanoo Kuopion Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Taisto Toppinen.” (YLE)


KUSTANNUKSET

Paljon kuntia on nousukaudella, energian hinnan noustessa, lähtenyt mukaan hankkeeseen tavoitteenaan tuottaa itselleen edullista sähköä. Onko hankkeeseen kuitenkin lähdetty ajattelematta asiaa loppuun asti?
Hankkeen alustava kustannusarvio oli 4-6 miljardia euroa, mutta hinta voi nousta. 

Lappeenrannan yliopisto arvioi kustannuksiksi 8,6 miljardia euroa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ydinvoimaloitten hinnat nousevat arvioiduista kustannuksista melko lailla. Teollisuuden voiman Olkiluoto 4:n hinta-arvio on noussut 3-4 miljardista yli kuuteen miljardiin euroon. Ranskaan ollaan rakentamassa Olkiluoto 3:n sisarvoimalaa, jonka kustannukset ylittyvät ainakin 2 miljardilla. Times-lehden mukaan reaktoreitten hinta maailmalla on 8.7 miljardia euroa.


VIIVÄSTYMISET

Kustannuksien karkaamisen lisäksi viimeaikaisia ydinvoimalahankkeita on myös leimannut viivästyminen. Teollisuuden Voiman Olkiluodon kolmannen reaktorin piti valmistua vuonna 2009. Valmistumista on lykätty lukuisia kertoja. Tällä hetkellä reaktorin pitäisi olla toiminnassa vuonna 2016. Viivästyminen on maksanut Teollisuuden Voimalle 200-300 miljoonaa euroa vuodessa. Ranskassa rakennetaan ydinvoimalaa Flamanvilleen, jonka kustannukset ovat myöhästymisten vuoksi 2 miljardia ennakoitua korkeammat.


LOPPUSIJOITUS

Fennovoiman ydinvoimalan ydinjätteelle ei ole loppusijoituspaikkaa. Fennovoima haluaisi sijoittaa jätteensä Posiva-yhtiön luolastoon Olkiluotoon. Itse asiassa Posiva-yhtiöllä ei ole vielä mitään luolastoa edes omille jätteilleen, valmiina on vasta tutkimustila. Ydinjätteen hautaamisen Olkiluotoon arvioidaan maksavan yli 3 miljardia euroa. Posiva ei ole luvannut ottaa kilpailevan yhtiön eli Fennovoiman ydinjätettä luolastoonsa. Luolastoon onkin suunniteltu mahtuvan vain Olkiluodon omat jätteet.


MIELESTÄNI

KSS:n osallistuminen Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen ei ole taloudellisesti perusteltua. Ongelma on kustannusten todennäköinen karkaaminen. Taloudellisesti on myös kyseenalaista sijoittaa energian tuotantoon oman maakunnan ulkopuolelle. Olisi järkevämpää investoida rahat omassa kaupungissa ja tavoitella energiaomavaraisuutta.

Loppusijoituksen puuttuminen on sekä taloudellinen ongelma että lainanottoa tulevilta sukupolvilta. Ei ole oikein tuottaa energiaa, jonka jätteet jätämme vaaralliseksi riesaksi vielä sukupolvien päähän.
Fennovoiman ydinvoimalan tavoitteena on tuottaa sähköä vuonna 2024. Kymmenessä viime vuodessa on tapahtunut huikaiseva kehitys ympäristöystävällisissä tavoissa tuottaa energiaa. Seuraavan kymmenen - viidentoista vuoden aikana kehitys menee vahvasti eteenpäin. KSS:n investointi ydinvoimahankkeeseen on vanhanaikainen ja riskialtis. Sen hyöty kaupunkilaisille on erittäin kyseenalainen.


LOPUKSI

Valitettavasti täysin turvallista ydinvoimalaa ei ole. Ydinvoimaloissa on aina turvallisuusriskinsä, jopa Suomessa ja sinne rakennettavassa venäläisessä ydinvoimalassa.




Lähteet:

Fennovoima
www.fennovoima.fi (luettu 16.10.2013)

Energiateollisuus

Kouvolan kaupunki

YLE


Kaleva

Suomen kuvalehti

lauantai 12. lokakuuta 2013

Hei sinä Kankaan koululaisen mummo...

.. joka tulit juttelemaan minulle kävelykadulla. En huomannut ottaa yhteystietojasi. Kerroit, että Kankaan koulussa ruokaa ei ole aina ollut riittävästi ja joinain päivinä viimeisenä syömään tulevat kuudesluokkalaiset ovat jääneet ilman ruokaa tai saaneet lautaselleen vain rippeet.

Selvitin asia kuten lupasin. Perusopetuksen palvelualueen esimies Maija Saksa kertoi, että koulussa on pyöritetty ruoanjakelua sijaisten voimin. Joitain ongelmia on ollut viime lukuvuonna, niihin on puututtu ja asioista on keskusteltu. Rehtori on luvannut selvittää ruoan riittävyyttä tänä syksynä, kyselen häneltä pian lisää.

Jos sinusta tuntuu, että ongelmat jatkuvat, voit olla minuun yhteydessä ja selvitän asiaa. Ruoan pitää riittää jokaiselle koululaiselle. Ihan jokaiselle.

Terveisin,

Kaisa

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Soosia syksyllä

"Mä en pelkää mitään soosii" huutaa yksivuotias ja nauraa päälle hillittömästi. "Mä en pelkää mitään soosii" huutaan neljävuotias ja kumpikin nauravat. Syksy on ollut paiväkodin alkua, töiden alkua, lasten yhteisiä leikkejä ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Yhtään valtuuston kokousta ei vielä ole ollut, mutta epävirallisia palavereja, facebook-viestejä ja sähköposteja on liikkunut. Paljon. Puolin ja toisin varmistellaan kantoja henkilöstöleikkausten ja tiukkojen säästölinjausten alla.

Mitä talouden tasapainottamiskeinoa et missään tapauksessa hyväksy? kysyi Kouvolan Sanomat. Pakko kai on hyväksyä melkein kaikki. Ei tässä voi olla mitään kynnyskysymyksiä. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että palveluita suljetaan ennen kuin mietitään vaihtoehtoisia tapoja järjestää ne. Lähiön kirjasto, perhepuisto, korttelikoti ja uimahalli voivat hyvin jakaa tiloja sekä henkilöstöä ja järjestöt voivat olla mukana toiminnassa. Jos joku yrittäjä haluaa pitää paikassa kahvilaa niin loistojuttu. Meillä on aktiivisia eläkeläisiä, rikastaisiko eläkeläisen päivää autella kerran parissa viikossa tällaisessa monitoimitilassa? Tästä olen puhunut vähän joka suuntaan. Kuka ottaisi vastuun ja miettisi aivan uudenlaisia tapoja järjestää palveluita? Kun kunnalla ei enää ole varaa.

On pelottava ajatus, että säästetään ennaltaehkäisevistä palveluista kirjastoista, uimahalleista ja perhepuistoista. Tämä tulee todennäköisesti näkymään raskaissa erityisen tuen palveluissa myöhemmin. Näitä tosi kalliita palveluita tullaan siis tarvitsemaan monin verroin nykyistä enemmän. Piipahdin talous- ja rahoitusjohtajan luona juttusilla. Hänen mielestään aika moni palvelu saa luvan loppua, jotta taseet saadaan kuntoon. Ymmärrän toki häntä. Silti uskon, että taseet kääntyvät myöhemmin vielä tiukemmin alakanttiin, jos nyt tingimme kaikesta ennaltaehkäisystä.

Paljon täytyy kuitenkin säästää vaikka yrittäisimme olla kuinka kekseliäitä tahansa. Tämä vain täytyy jokaisen niellä. Jos emme saa kaupungin taloutta tasapainoon päädymme kriisikunnaksi. Se tarkoittaa, että emme tee meitä koskevia päätöksiä vaan päätökset tekee joku epämääräinen valtiovarainministeriön päättämä työryhmä. Joudumme holhoukseen ja menetämme päätösvaltamme, se ei ole kauhean kiva ajatus. Mitä jos kuitenkin päätämme leikkauksista ihan itse? Nämä leikkaukset tulevat varmasti vaikuttamaan ihan jokaiseen. Kurja juttu, pahoittelen sitä nyt jo. Mutta. Vielä nyt päätämme itse ja siksi leikkaamme.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Lomautusten hinta?

1,5-vuotiaas tyttäreni oppi ensimmäisenä kasvinaan tunnistamaan nokkosen. Leikkipuisto oli niitä täynnä. ”Varo nokkonen!” huusin uudestaan ja uudestaan juuri kävelemään oppineelle hoipertelijalle. Loppukesästä lapset leikkivät punkkeja vilisevässä heinikossa. Itse revin nokkosia ostoskassit hanskoinani. Leikkipuiston ruoho leikattiin vihdoin elokuun lopussa.

Kouvola lomauttaa henkilöstönsä tänä vuonna 2-3-viikoksi. Kaupungin taloustilanne on huono, mutta sitä ei myöskään pelasteta henkilöstöä lomauttamalla. Lomautus tuo hetkellisen helpotuksen, mutta ei muuta talouden perusongelmaa eli sitä, että kaupungin rahat eivät riitä kaikkien palveluiden tuottamiseen.

Yritys lomauttaa kun sen tuotteilla ei ole kysyntää eikä työtä siis ole. Kunnan työntekijöillä on työtä yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Oman esimieheni työssä olen nähnyt, miten paljon lisätyötä lomautukset merkitsevät. Olisi kiinnostava tietää, kuinka monta tuntia kaikki kaupungin esimiehet ovat työajastaan käyttäneet lomautusten suunnitteluun.

Päättäjien tulisi pohtia mikä hinta lomautuksesta maksetaan. Lomautuksesta kärsivät heikoimmat. Hyvät oppilaat kyllä pärjäävät ilman opettajan jatkuvaa läsnäoloa. Perhettä, jossa asiat ovat hyvin, ei häiritse se, että kaupungin tarjoamia palveluita joutuu odottamaan tavallistakin kauemmin. Kun keräämme rahaa kaupungin kassaan lomautuksilla, otamme rahat sillä hinnalla, että heikompiosaisilla menee entistä heikommin.

Lomautus ei ole kestävän taloudenpidon keino. Johtavatko lomautukset siihen, että kun ei saada nopeasti varhaisen tuen palveluita, kuormitetaan myöhemmin erityisen tuen raskaita ja kunnalle kalliita palveluita? On tehtävä päättäjille selväksi, että lomautusten tuoma hetkellinen säästö ei korvaa siitä aiheutuneita kustannuksia.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Ilkeitä totuuksia

... eli asioita, joita ihminen ei vain halua kuulla.

"Näytät ihan samanikäiseltä kuin opettajasi", totesi humalainen miesporukka yhdelle poppoostaan. Nuori mies oli entinen opiskelijani ja minä se ope. Minä otin tämän kohteliaisuutena, mutta parikymppiselle se taisi olla tosi kova pala.

"[Hyvinvointipalveluissa] Huomattavan paljon kokouksia ja johtoryhmiä, joiden toiminnassa päällekkäisyyttä, työskentely organisoitumatonta, tavoitteiden määrittely kesken."
Kouvolan kaupungin organisaation kehittäminen ja toiminnan tehostaminen: Pertec Consulting Oy:n raportti. Hyvinvointipalveluiden henkilöstömäärä on 5302 henkilöä.
Kaupungin henkilöstöllä on oikeus hyvään johtamiseen eikä Kouvola voi menestyä ilman hyvää johtoa. Miten voi olla, että yli 5000 henkilöä johdetaan sekavalla porukalla, joka käyttää aikaansa turhaan kokoustamiseen ja työskentelee organisoitumattomasti? Meillä ei ole tähän varaa.

"Hiekkalaatikkoleikit pois."
Kouvolan kaupungilla työskentelevän esimiehen vastaus kysymykseen: Millä toimenpiteillä kaupungin talous saadaan kuntoon? Kouvolan kaupungin organisaation kehittäminen ja toiminnan tehostaminen: Pertec Consulting Oy:n raportti.
Minä leikin päivät lasten kanssa hiekkalaatikolla. Jos joku kaupungin päättäjä tarvitsee hiekkalaatikkoleikkejä, niin tervetuloa meidän pihalle leikkimään. Ei tarvitse sitten enää kaupungintalolla hiekkakakkuja rakennella ja päästään itse asiaan.

"Ongelma tunnistettu, mutta ratkaisut osittain yksintertaistavia ja perustelemattomia, Kiireentuntuinen. Perustelematta jää lopulta, miten on tultu yli 600 irtisanottavaan. Keskittyy vain hallinnon irtisanomisiin, vaikka sieltä voidaan lopulta irtisanoa vain pieni osa tuosta kuudestasadasta. Lievä pettymys"
Omat tunnelmani luettuani Pertecin rapotin Kouvolan henkilöstön tulevaisuudesta. Olin odottanut raportilta paljon ja toivon sen tuovan mahdollisuuden kaupungin talouden rakenteelliseen uudistamiseen. Ehkä oli lapsellista odottaa siltä niin paljon.

"Tosi ruma paita ja hiukset huonosti."
Neljävuotias poikani totesi aamulla äidin lähtiessä töihin.



lauantai 17. elokuuta 2013

Kankaan koulu

Olen tällä viikolla miettinyt paljonkin Kankaan koulua. Kankaan koulu on alakoulu aivan ydinkeskustassa kaupungin komeimmassa kivitalossa. Koulu päätettiin lakkauttaa valtuuston päättäessä useiden muidenkin koulujen sulkemisesta helmikuussa 2010. Muut koulut, joista suurin osa oli maaseudun pieniä kyläkouluja, lakkautettiin rivakasti. Kankaan lakkauttamista lykättiin, jotta uusi Mansikka-ahon koulu, jonne osa Kankaan oppilaista ohjataan, ehtisi valmistua. Ensi syksynä aukeaa uusi koulu ja Kankaan koulu on tarkoitus sulkea.

Sitten aktivoituivat kuntalaiset. Yli 3300 kouvolalaista allekirjoitti adressin Kankaan koulun puolesta. Kaupunkilaisten aktiivisuus vääräksi kokemansa päätöksen edessä on loistavaa ja oikea demokratian riemuvoitto. Demokratia ei voisi toimia ilman aktiivisia kansalaisia. Hurraa kaikille allekirjoittaneille ja nimiä keränneille, olette oikeita kunniakuntalaisia!

Päättäjien tehtäväksi jää arvioida miten kuntalaisten vaatimukseen suhtaudutaan. Näiden aktiivisen asukkaiden ansiosta minäkin olen pähkäillyt koulun tilannetta ja selvitellyt virkamiesten suunnitelmia alaluokkalaisten varalle. Minun on vähän vaikea ymmärtää, miksi valtuuston kolme vuotta sitten tekemä päätös pitäisi kumota. En ole ollenkaan varma, oliko Kankaan koulun sulkeminen alun perin oikea päätös, mutta se on kuitenkin tehty. Jos koulu päätettäisiin säilyttää, pitäisi keskisen Kouvolan alakouluverkkoa miettiä jälleen kerran uudestaan. Jos Kankaan koulu säilytetään, jotain muuta lakkautetaan.

On iso asia lähteä pyörtämään jo tehtyjä päätöksiä. Se heikentää kaupunkilaisten luottamusta päätöksentekoa kohtaan. Tehty päätös voidaan muuttaa, jos tilanne muuttuu olennaisesti ja tähän Kankaan puolustajat ovat vedonneet. Uusi Mansikka-ahon koulu jää aiottua pienemmäksi, joten sinne voidaan sijoittaa vähemmän keskustan opiskelijoita kuin mitä aluksi oli tarkoitus. Selviteltyäni asiaa virkamiesten kanssa ajattelen, että koska jokaiselle oppilaalle on paikka joko Manskarilla tai Kaunisnurmella, mitään olennaista muutosta ei ole tapahtunut. Näillä tiedoilla en lähtisi muuttamaan tehtyjä päätöksiä niin kurjaa kuin se onkin Kankaan kannalta.

torstai 8. elokuuta 2013

Loppukesällä

Jonkinlainen etappi on saavutettu: olen päässyt hommaforumin keskustelujen kohteeksi. Tuntui tosi kummalliselta, lopuksi päätin ottaa sen kohteliaisuutena.

Työt alkavat maanantaina, se on minusta ihanaa. Valtuusto kokoontuu vasta syyskuussa. Se ei ole ihanaa, mutta ihan kivaa kuitenkin. Olen opiskellut kuntataloutta ja nöyrtynyt sen edessä. Päädyin pyytämään kaupunginjohtajaa järkkäämään minulle tukiopetusta. Tuntuu vähän reputtamiselta, viimeksi niin taisi käydän yliopistossa rasismin historian kurssilla, kasvatustieteen perusteetkin tuli reputettua kahdesti. Kaikesta huolimatta minusta tuli ihan hyvä opettaja.

Jotenkin luulen, että tukiopetusta kuntataloudessa saattaisi kaivata jokunen muukin valtuutettu. Kaupunginjohtaja totesi tosi tyylikkäästi, että talousjutuissa itse kukin tarvitsee välillä päivitystä. Tuli heti vähemmän tyhmä olo. Ehkä minusta tulee myös ihan hyvä valtuutettu.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Voiko lakia rikkoa?

Päivi Räsäsen mukaan kristitty joutuu joskus pohtimaan mitä tehdä, jos kristinusko ja laki ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Varmasti samanlaista kamppailua käyvät islaminuskoiset, eläinsuojelijat,  ihmisoikeusaktivistit ja ihan tavalliset ihmiset.

Historiaa opiskelleena minulle on itsestään selvää, että huonoa lakia voi rikkoa. Mielestäni jokaisella on jopa moraalinen velvollisuus rikkoa huonoja lakeja vastaan. Lakia, joka käskee tuhoamaan tai sortamaan jotain ihmisryhmää ei saa noudattaa. Vielä 60-luvun Yhdysvalloissa tummaihoisten liikkumista rajoitettiin ja heille osoitettiin omat kirjastonsa, yliopistonsa ja paikkansa bussissa. Homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu Suomessa vuoteen 1971 asti. Lukion historian tunneilla opiskelijat miettivät usein, miksi keskitysleireillä toimivat natsit menivät mukaan juutalaisten tuhoamiseen, vaikka toisaalta he vain toteuttivat saamiaan käskyjä.

Huonot lait eivät ole historian menneisyyttä, ne ovat jokaisen yhteiskunnan arkipäivää. Homoseksuaalisuus on edelleen kriminalisoitu 77 maassa. Vain aika näyttää, mitkä nykyisistä laeistamme eivät ole tulevaisuuden maailmassa eettisesti hyväksyttäviä.  Tuntuuko parinkymmenen vuoden päästä oudolta, että vuonna 2013 kaikki ihmiset eivät saaneet mennä naimisiin tai että miljoonia villieläimiä pidettiin turkkinsa vuoksi pienissä häkeissä täysin luonnottomissa oloissa?

Räsäselle kristinusko on ylin moraalinormisto.  Minun on mahdoton pitää uskontoa ylimpänä moraaliauktoriteettina. Sen sijaan kansainvälisesti laajasti hyväksytystä ihmisoikeuksien julistuksesta olisi sellaiseksi.  Mikään laki ei saa olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Ihmisoikeudet turvaavat elämän perusedellytykset ihan jokaiselle. Jokaisella on oikeus koulutukseen, työhön, uskontoon tai uskonnottomuuteen ja moneen muuhun.  Ihmisoikeuksien julistus on 30 artiklaa oikeuksia, joilla turvataan ihmisarvoinen elämä. Suomikin on hyväksynyt julistuksen yhdessä käytännössä kaikkien maailman valtioiden kanssa.

Kouvolassa käydään keskustelua ihmisoikeuskeskustelua monikulttuurisuuskeskus Saagan muodossa. Joidenkin mielestä Saagassa tuetaan uskontoa, joka heidän mielestään on väkivallan ja naisten alistamisen uskonto, Islam. Nämä valtuutetut ihmettelevät, miksi kaupungin rahoista tuetaan uskontoa, joka sotii länsimaisia arvojamme vastaan.

Olen käynyt Saagassa kaksi kertaa, mutta kuullut siitä sitäkin enemmän maahanmuuttajilta itseltään. Saagassa tehdään vapaaehtoistyötä monikulttuurisen Kouvolan puolesta. Saaga on paikka, johon maahanmuuttajanuoret menevät istumaan, tapaamaan muita, opiskelemaan ja vaikka mitä muuta. Saaga voi olla juuri se paikka, johon kotiin vahvasti sidottu maahanmuuttajaäiti voi mennä.

Saaga kasvattaa myös meitä tavallisia kouvolalaisia. Itse kävin Saagassa rasisminvastaisella viikolla tutustumassa pakolaisen tiehen kotimaastaan Suomeen. Kaikki valtuutetut kutsuttiin paikalle, mutta minä taisin olla ainoita, jotka pääsivät osallistumaan. Voi kun kaikki olisivat päässeet, sillä havainnollisesti esitelty pakolaisen raskas matka olisi voinut avartaa myös Kouvolan Sanomien palstoilla kirjoittelevia.

Keneltä on pois se, että Saagassa toimii islaminuskoisten rukoustila? Islamin uskoon kuuluvat päivittäiset rukoushetket. Tiedän omista islaminuskoisista opiskelijoistani, että rukoilla voi missä vain: pukuhuoneessa, keittiössä tai eteisessä. Minusta on kuitenkin kiva ajatus, että pukuhuoneen sijaan muslimi voi käydä joskus rukoilemassa myös asiallisemmassa paikassa. Tämä tekee Kouvolasta paremman paikan asua myös islaminuskoiselle.


Kouluni eläkkeelle jäänyt uskonnon opettaja suunnittelee ryhtyvänsä Saagan vapaaehtoiseksi auttamaan nuoria läksyjen tekemisessä. Saaga onkin paljon enemmän kuin ”Islam-keskus”, joksi se on vääristellen esitelty. Saagassa käy useiden uskontojen edustajia ja uskonnottomia. Vapaaehtoisten työ Saagan pyörittämisessä ei ole helppoa ja rahat ovat tiukassa. Lehdissä esitetty vääristelevät kommentointi tekee työstä vielä raskaampaa. Olisi hienoa ja Kouvolan kaupunki tekisi vahvemmin yhteistyötä Saagan vapaaehtoisten kanssa. Koska maahanmuuttotoimiston aukioloajat ovat varsin rajatut, voisi maahanmuuttajille tarjota neuvontapalveluita luontevasti myös Saagassa. 


Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus:

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Riivatun tahtotila

Kouvolan kaupunginjohtajan lempisana on tahtotila. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta jouduin silti googlettamaan mitä tahtotila oikein on. Jostain syystä vihaan tahtotilaa. Se vaikuttaa tavalliselta suomen kielen sanalta, mutta on sitä vain näennäisesti. Tahtotila merkitsee tavoitetta. En voi ymmärtää, miksi kukaan haluaa käyttää kankeaa tahtotilaa, kun voisi käyttää näppärää tavoite-sanaa.

Monet käyttävät mielellään myös input ja output -käsitteitä. Olen luullut niiden liittyvän tietokoneisiin ja tiedon siirtoon, mutta valtuutettuna olen havainnut, että samoja käsitteitä voidaankin käyttää kätevästi aivan kaikkien ilmiöiden syitä ja seurauksia esiteltäessä. Näiden käsitteiden ainoa output minulle on niiden aiheuttamat allergiset oireet: ihoni alkaa punoittaa ja kihelmöidä. 

Kaupunkistrategian kirjoittamiseen ryhdyttiin Kouvolassakin tarmokkaasti ja strategiat ja visiot alkoivat tulla ulos korvistani. Jostain syystä kuntalaisia halutaan kutsua asiakkaiksi ja strategian kerrotaan olevan elävä tahtotila johon uskomme. Voihan strategia sentään. Strategian käsittelyä jatketaan syksyllä ja minun päätavoitteeni on vaatia siihen ehdottoman ymmärrettävää kieltä.

Joskus vieraita käsitteitä on kuitenkin aivan liikaa ja viesti ei mene perille. Talous- ja rahoitusjohtaja esitteli kaupungin taloustilannetta meille valtuutetuille talousseminaarissa. Kuuntelin tarkasti sormet valmiina näpyttelemään tärkeimmät asiat muistiin. Puolen tunnin esityksestä jäi muistiinpanoihini merkintä: "tooosi huonosti menee". Jälkikäteen mietin olenkohan ihan taulapää, kun en saanut parempia muistiinpanoja yhdestä keskeisimmästä aiheesta.

Voiko valtuutettu tunnustaa, että ei ymmärrä ja strategiakieltä ei ehkä haluakkaan ymmärtää? Monissa puolueissa vastuualueita on jaettu, kaikesta ei siis tarvitse tietää kaikkea. Kahden naisen valtuustoryhmässämme tämä ei toimi, vaan kumpikin perehdymme kaikkeen. Siksi olen joutunut ja päässyt oppimaan paljon uutta, paljon on kuitenkin vielä oppimatta. Tämän kesän kotiläksyni on talouteen perehtyminen. Olen kanniskellut kaupungin tilinpäätöstä ja Kuntaliiton talousopasta repussani uimarannalla, mökillä ja Saksassa. Talousjuttujen täytyy olla hallinnassa ennen syksyä. 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Miten lukioverkkopäätös meni niinkuin meni?

Viime aikoina olen tuntenut – paremman sanan puuttuessa – riittämättömyyttä. En ota henkilökohtaisena tappiona lukioratkaisua, se olisi naurettavaa, mutta olen äärimmäisen pahoillani kummankin keskustalukion puolesta. Lisäksi koko Kouvolan lukiokoulutuksen tulevaisuus mietityttää.

Valtuustossa päätettiin maanantaina kahden Kouvolan suosituimman lukion yhdistämisestä ja puolityhjien maaseutulukioiden säilyttämisestä. Päätös ei perustunut asiantuntijatietoon eikä lukiomaailman tuntemukseen. Päätös oli kerrassaan pöljä.

Valtuuston kokouksen jälkeen lähdimme mökille ja täällä olen istuskellut laiturilla ja miettinyt, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Miksi parhaat argumentit eivät maanantaina riittäneet?

Valmistauduin lukioverkkopäätökseen hyvissä ajoin talvella. Kuulostelin valtuutettujen henkilökohtaisia kantoja, jotka moni auliisti kertoi. Tällöin asia tuntui menevän hyvin, olin useiden kanssa samoilla linjoilla. Hallituksen iltakoulussa helmikuussa kuului ensi kertaa vahvoja soraääniä, mutta koska yhdistin ne lähinnä keskustaan ja perussuomalaisiin, en ajatellut niiden koskaan pääsevän enemmistöön.

Valtuuston koulutuksessa maaliskuun hujakoilla kuulin kahvitaukokeskustelussa persujen, vasemmiston ja keskustan kehittävän omaa lukiomalliaan. Pyysin saada tietooni heidän keskustelujaan ja olinkin alussa mukana sähköpostikeskustelussa. Saatuani tietooni heidän alustavan linjauksensa, eli keskustalukioiden yhdistämisen, pidin sitä niin – jälleen paremman sanan puuttuessa – erikoisena että en voinut ikinä kuvitella sille mitään elämisen mahdollisuuksia.

Tässä vaiheessa kirjoitin vihreiden lukiolinjauksen ja tarkistutin sen virkamiehillä (kiitos kiltti Veikko Niemi, joka olet vastannut lukuisiin lukiokysymyksiini ja toimittanut hurjan määrän tilastotietoa). Tiedotin vihreiden lukiokannan persuille, vasemmistolle ja keskustalle ja toivoin heidän järkiintyvän.

Toukokuussa kävin henkilökohtaisia keskusteluja ja viestien vaihtoja monien valtuutettujen kanssa. Tarkoitukseni oli alusta pitäen argumentoida vain tilastoilla, koulumaailman tuntemuksella ja asiantuntijatiedolla. Kuulin monia kummallisia argumentteja, joita pyrin kumoamaan faktoihin perustuen ja mihin en osannut vastata hain lisätietoa virkamiehiltä. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että moni valtuutettu oli päättänyt kantansa, eikä se ollut muutettavissa millään argumentilla. Kävimme laajaa sähköpostikeskustelua lautakunnan-, hallituksen- ja muutamien valtuuston jäsenten välillä. Asiaan ei enää suhtauduttu lukioratkaisuna vaan päätöksestä oli tullut aluepoliittinen.

Lautakunnan lukioverkkopäätös oli yllätys, vaikka tiesinkin perus+vas+kepu-linjauksesta. Päätöksen jälkeen kävi ilmi, että linjausta oli valmisteltu salassa ja monelle puolueelle se tuli aivan puun takaa. Tämä herätti närää ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa toukokuussa ja keskusteltiin laajasti toimintatavoista.

Voin vain kuvitella millainen yllätys lautakunnan päätös oli virkamiehille. He saivat eteensä täysin valmistautumattomina aivan odottamattoman lukioratkaisun, johon heidän piti toimittaa laskelmat ja vaikutusten arvioinnit kahdessa hätäisessä viikossa. Olikohan keskustalukion yhdistämistä tavoitelleiden ajatuksenakin pitää mallinsa salassa, jotta virkamiehet eivät ehtisi laskea kunnolla se seurauksia? Miksi he muuten olisivat olleet asiasta pari kuukautta aika hissukseen?

Ryhmäpäätöksien kanssa viivyteltiin viime metreille asti ja lukioverkko jäi kiinni demarien kannasta. Demarit tekivät asiasta tiukan ryhmäpäätöksen: kaikki kannattavat keskustalukioiden yhdistämistä. Hieman hämmästelin tiukkaa kantaa, kun pari viikkoa sitten päätettäessä 115 miljoonan sairaalainvestoinnista, ryhmäpäätöstä ei tehty.

SDP:n Ryhmäpäätös oli ratkaiseva ja valtuuston kokous pelkkää marttakerhoa. Keskustelimme viisi ja puolituntia ja minä pidin ryhmäpuheenvuoromme mallia kuusi. Olin kirjoittanut ensi tosi kiukkuisen ja halveksivan puheenvuoron, sitten lievensin sitä vaihe vaiheelta, kunnes sain aikaiseksi puheen joka perustui faktoihin ja diplomaattisuuteen. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Äänestyksen jälkeen päätettiin yhdistää keskustalukiot.


Ja tätä sitten mietin nyt laiturilla: mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ja tunnen riittämättömyyttä ja harmittelen keskustalukioitten puolesta. Pari päivää annan vielä ajatusten kiertää lukioissa, sitten lopetan ja mietin vaikka uusia perunoita, uimista, hiekkakakkuja ja autan lasta uittamaan venettä järvellä.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kouvolan lukioiden puolesta

Kouvolassa kuusi kuntaa muodosti uuden kaupungin vuonna 2009 aikana, jolloin talous ei ollut vielä aivan nykyisen kaltaisessa karmeassa kunnossa. Paperitehtaiden sulkemiset ovat muuttaneet Kymenlaakson yhdestä Suomen rikkaimmista maakunnista keppikerjäläisten joukkoon. Lisäksi valtio leikkaa kunnille maksettavia valtionosuuksia. Asukkaat eivät ymmärrä, että kunnan talous on romahtamassa, vaan syyttävät palvelujen supistuksista Kouvolan keskustan hillitöntä halua keskittää kaikki toiminnot ydinkeskustaan.

Totuus on yksinkertainen: meillä ei ole varaa muuhun. Meillä ei ole rahaa! Kun palveluita on vähennettävä, ne on keskitettävä yhteen paikkaan. Keskusta on luontevin paikka ja logistisesti parhaiten kaikkien kuntalaisten tavoitettavissa.

Ajalta ennen kuntayhdistymistä on peräisin turhan laaja ja kallis lukioverkkomme. Virkamiestyönä valmisteltiin laaja lukioverkkoselvitys, jossa on useita mahdollisia lukioverkkomalleja. Lasten ja nuorten lautakunta teki täysin oman päätöksensä, kuuntelematta ketään virkamiestä tai lukiokoulutuksen asiantuntijaa. Heidän mukaansa lukiopaikkoja vähennetään vain ja ainoastaan keskustasta, kahdesta suosituimmasta ja vetovoimaisimmasta lukiostamme. Ne lukiot, joihin oman kylänkään nuoret eivät halua saavat jatkaa toimintaansa. Kaupunginhallitus siunasi päätöksen

Päätös on asiantuntematon. Minua hämmästyttää, miten luottamushenkilöt voivat tehdä näin törkeän ratkaisun, viisveisata asiantuntijoiden näkemyksistä ja polkea nuorten tulevaisuutta. Päätös perustuu hillittömään idealismiin ja katteettomaan toiveikkuuteen. Luottamushenkilöt päättävät, että maaseutulukioiden "vetovoimaa kasvatetaan". Esitetään naiivin yksinkertaistettuja ajatuksia etäopetuksesta kaiken mahdollistajana, yliopistoyhteistyöstä ja muista taikatempuista ja ajatellaan, että opiskelijat kirmaavat äkkiä täyttämään maaseudun lukiot.

Koska kaupungilla ei tule olemaan antaa yhtään ylimääräistä rahaa lukiokoulutukselle ja tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä menetetään liki miljoona euroa vuosittain lukioden saamaa valtionosuus-rahoitusta, joutuu koko lukioverkkomme todella ikävään tilanteeseen. Kaikki lukiolaiset kärsivät sen vuoksi, että halutaan kynsin ja hampain pitää yllä pienen pieniä lukioita. Lukio, jossa saadaan kasaan yksi aloittava ryhmä vuosittain, on kallis, tehoton ja syö koko kaupungin lukiokoulutuksen resurseja. Tämä ei ole sen arvoista.

Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä keskustalukioiden yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika eikä sillä ratkaista lukioverkon tehottomuutta. Suljetaan siis Anjalankosken ja Elimäen lukiot nyt. Tehdään jatkoratkaisut kun on niiden aika.

Pyydän keskustalukioiden yhdistymistä kannattavia vielä miettimään kantaansa. Kuunnelkaa asiantuntijoita. Lukekaa saamanne lukioverkko-paperit huolellisesti. Ajatelkaa yhden pienen lukion sijaan koko kaupungin lukiokoulutusta. Olemme tekemässä isoa ratkaisua.




perjantai 24. toukokuuta 2013

Minne rakennetaan Ratamo? Montako lukiota?



Mellan hägg och syrén, sanovat ruotsalaiset. Vuoden pakahduttavin aika, tuomen kukinnan ja sireenin kukinnan välillä. Lyhyt ohikiitävä hetki, jolloin kesä on juuri alkamassa on minusta ihanin aika vuodessa. Tämä ihmeellinen hetki on juuri nyt.

Tämä vuonna tähän pieneen hetkeen liittyy kaksi vaikeaa päätöstä. Maanantaina päätetään Ratamon, uuden sairaalamme paikasta. Parisen viikkoa myöhemmin päätetään lukioiden määrästä.

Ratamosta:

On ollut hurja työ perehtyä vuosikausia suunniteltuun sairaalaprojektiin. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä sen huolellisesti. Maanantaina käsitellään hankesuunnitelmaa, yksityiskohtaista suunnitelmaa Ratamon rakentamisesta. Lyhykäisyydessään suunnitelma sisältää kolmikerroksisen keskuksen, jossa yhdistyvät sairaala, terveyskeskukset, hammaslääkärit, osa sosiaalityöstä ja vaikka mitä muuta. Hintalappu on 115 miljoonaa euroa. Rakennuksen valmistuttua kaupunki säästää sosiaali- ja terveysmenoissa 13 miljoonaa euroa vuodessa.

Hankesuunnitelma on mielestäni hyvä ja säästö vaikuttava. Hankesuunnitelmassa rakennus on suunniteltu Kotiharjuun. 13 miljoonan vuosisäästöt tulevat vain tässä paikassa, ei Sairaalamäellä. Kotiharju ei varmasti ole mikään autuaaksi tekevä paikka, mutta ei ole Sairaalamäkikään. Kummallakin paikalla on ongelmansa, suuremmat säästöt saadaan pitkällä aikavälillä Kotiharjusta. Siellä se myös palvelee tehokkaimmin suurinta määrää kuntalaisia, siksi kannatan Kotiharjua Ratamo-keskuksen rakennuspaikaksi.

Lukioista:

Tuntuu huonolta ajatukselta kannattaa julkisesti lukioiden lakkauttamista. Olisi paljon helpompaa tukea useiden puolueiden kannattamaa linjausta yhdistää keskustan Lyseo ja Yhteiskoulu ja jättää muu lukioverkko ennalleen. Jos halutaan tehdä helppo päätös, tämä on juuri sellainen: kivuton ja siisti. Voidaan vielä todeta, että päätettiinpäs jotain. Minä kannatan kuitenkin lukioverkon supistamista.

Kouvolan talous on sekaisin. Kaupunki tekee syömävelkaa eli elää yli varojensa. Meillä ei ole varaa ylläpitää nykyisiä palveluita ilman kunnallisveron korotusta. Vaikka veroa korotettaisiin, täytyisi silti säästää kaikessa missä voidaan.

Lukioverkossa voidaan säästää. Kouvolan lukiokustannukset ovat huomattavasti verrokkikaupunkeja korkeammat. Meillä on paljon pieniä lukioita, jotka käyvät puoliteholla opiskelijamäärän vähyyden vuoksi. Lisäksi nuorten määrä kaupungissa vähenee tulevaisuudessa. Puolityhjät lukiomme ovat myöhemmin vielä tyhjempiä.

Tulisi käydä keskustelua siitä, mitkä palvelut ovat lähipalveluita. Mielestäni esimerkiksi peruskoulun ja tiettyjen perusterveydenhuollon palveluiden täytyy sijaita riittävän lähellä kaikkia kuntalaisia. Lukio ei kuitenkaan ole lähipalvelu. 15–18-vuotiaat nuoret voivat aivan hyvin kulkea julkisilla liikenne välineillä lukioon vähän kauemmaksikin. Aivan kuten he kulkevat ammattiopistoonkin.

Lukion sulkemisen pelätään autioittavan maaseutua. On aika hurja ajatus kaataa opiskelijoiden niskoille velvoite elävöittää maaseutua. Lukio-opiskelijoiden ainoa tehtävä on hankkia itselleen parhaaksi katsomansa opiskelupaikka ja sen myötä lukion tarjoamat parhaat mahdolliset tiedot ja taidot. Opiskelijat haluavat keskustaan. Kunnioitetaan sitä. 

Mielestäni siis:
Suljetaan Elimäen ja Anjalankosken lukiot.
Yhdistetään keskustalukiot myöhemmin.
Näin Kouvolaan jää riittävästi lukiopaikkoja kaikille halukkaille, mutta ei puolityhjiä luokkia.

Tämä on tylsä ja tyly päätös. Toinen vaihtoehto on kuitenkin ikävämpi: jos kipeää päätöstä ei kyetä tekemään Kouvolan lukioissa ei ole yhtään koulukohtaisia kursseja. Ei siis liikunnan tai kuviksen erityiskursseja eikä ylimääräisiä kieliä tai montaa muuta kurssia. Tämä päätös kurjistaisi kaupungin koko lukio-opetuksen. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Selkärankaista, selkärangatonta

Viime aikoina olen törmännyt selkärankaisiin ja selkärangattomiin liittyvään ongelmaan, ei kuitenkaan biologisessa vaan poliittisessa mielessä. Kävin liki viikon kestäneen sähköpostivaihdon erään valtuutetun kanssa asiasta ja samankaltainen ongelma pulpahti Kouvolan Sanomien jutun kautta yleiseksi puheenaiheeksi.

Mikä siis on selkärankaista ja mikä selkärangatonta politiikantekoa? Kuvitellaan poliitikko, kutsutaan häntä vaikka nimellä Pekka. Pekka ei kannata johtajien palkankorotuksia. Pekka on julkisesti ollut tätä mieltä ja pitänyt kovaa haloota asiasta. Pekka kuuluu kaupunginhallitukseen, joka saa käsiteltäväkseen kaupunginjohtajan johtajasopimuksen, johon on tehty 200 euron korotus autoetuun sekä pidennetty irtisanomisaikaa huomattavasti. Palkankorotusta ei oltu tekemässä, autoedun korotuskin oli osa kokonaispalkkaa. Pekka nostaa kuitenkin äläkän asiasta kaupunginhallituksessa, joka yksimielisesti vaientaa hänet. Pekka vie asian lehtien palstoille ja pian kaupunginhallituksen jäsenet ovat tukkanuottasilla julkisuudessa ja varmaan yksityisestikin. Onko Pekka selkärankainen poliitikko?

Poloista Pekkaa syytetään nyt joka taholta: omasta puolueesta, kaupunginhallituksesta, muista puolueista, lehtien palstoilta. Pekalla on periaatteita. Hän haluaa puolustaa tärkeitä asioita viimeiseen hengenvetoon asti. Tappiin asti hän  myös vastustaa huonona pitämiään asioita. Kaupunginjohtajan sopimuksesta syntynyt soppa ei ollut ensimmäinen. Vaikka valtuustokausi on nuori, samanlainen sotku on ehtinyt tapahtua jo useita kertoja.

Toimiko Pekka kunniakkaasti? Onhan tärkeää vastustaa huonona pitämiään asioita. Tavallaan kunnioitan Pekan ehdottomuutta ja valmiutta puolustaa asiaansa muista välittämättä.

Ongelmana on, että Pekka ajaa itsensä nurkaan: hänen vaikutusmahdollisuutensa kapenevat, hänestä tulee ikuinen jarrumies. Pienen asian vuoksi ei välttämättä kannata polttaa siltoja, kun politiikkaa tehdään aina yhteistyössä. Yksinäinen poliitikko saa aikaan vain hyvin vähän.

Diktatuuri on varmasti tehokas tapa päättää asioita, esimerkiksi Stalin tai Mao tekivät sujuvasti ja nopeasti suuriakin päätöksiä.  Demokratiaan kuuluvat jarrumiehet. Tämä olisi hyvä kaupunginhallituksen muistaa. Demokratiaan kuuluvat myös huonot päätökset. Päätös on demokraattinen, kun sen on enemmistön päättämä.  Tämä tulisi Pekan pitää mielessä.

Siedetään toisiamme. Siedetään jarrumiehiä ja huonoja(kin) päätöksiä.





... Pekka on melkein vain ei ihan keksitty henkilö...

lauantai 11. toukokuuta 2013

Valtuusto-SWOT

Opetin yhteiskuntaopin tunnilla yritysten liiketoimintasuunnitelmien arviointia SWOT-analyysin keinoin. Samaa menetelmää voisi soveltaa valtuustotyöskentelyni analysointiin. Tässä siis Kaisan valtuusto-SWOT.

Vahvuudet (nykyhetki):

Yhteistyökyky ja -halu, asioihin perehtyminen. Ilo, into ja tarmo. Maailmanparantamishalu.

Heikkoudet (nykyhetki):

Vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus. Päätökset tunnutaan tehtävän pienessä piirissä etukäteen. Piiri on niin pieni, että siihen eivät kuulu edes kaikki kaupunginhallituksen jäsenet. Tämä todella korpeaa.

 

Mahdollisuudet (tulevaisuus):

Vaikutusvallan ja asiantuntemuksen kasvu. Jotain ihmeen kautta pitää tunkea mukaan sisäpiiriin tai olla sen arvoinen, että huolitaan mukaan.

Uhat (tulevaisuus):

Kyynistyminen. Tätä en halua ja kyynikkoja on tässä maailmassa ja kaupungissa jo ihan tarpeeksi.
Katkeroituminen. Iiiik. Toivottavasti älyän lopettaa ajoissa. Potkikaa minut pois valtuustosta jos alan vaikuttaa katkeralta ämmältä.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Eka valtuustoaloite

Olen kirjoittanut ensimmäisen valtuustoaloitteeni ja jätän sen valtuuston toukokuun kokouksessa.
Tällainen siitä tuli.


Valtuustoaloite Kouvolan kaupunginvaltuuston kokousten videoimiseksi ja esittämiseksi internetissä
Kuntalaisten kiinnostusta kunnallista päätöksentekoa kohtaan on tärkeä lisätä. Valtuuston kokousten videolähetykset internetissä voivat lisätä monien, erityisesti nuorten mielenkiintoa yhteisten asioiden hoitoa kohtaan. Kokouksia tulisi voida seurata suorina lähetyksinä, lisäksi kokousvideot tulisi liittää kaupungin kotisivuille.
Kouvolan äänestysprosentti vuoden 2012 kuntavaaleissa oli huikaisevan alhainen 57,2. Valtuuston toiminta on monelle etäistä ja vierasta. Alkaneella valtuustokaudella joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä. Videoinnin kautta tieto meneillään olevista asioista on oikeampaa ja päätöksenteon perustelut tulevat paremmin julki.
Valtuuston kokouksia videoidaan tällä hetkellä hyvin erilaisissa kaupungeissa, muun muassa Helsingissä, Lappeenrannassa, Iisalmessa, Kuopiossa, Hämeenlinnassa, Tampereella ja Kempeleellä. Lahdessa kokouksia voi kuunnella netin kautta. Lisäksi monessa kaupungissa, esimerkiksi Imatralla, harkitaan videointia. Kaupunginvaltuuston kokousten videointi on parin viime vuoden aikana laajalti yleistynyt ja vaikuttaa olevan vakiintumassa oleva toimintamalli.
Helsingissä kolme prosenttia kuntalaisista katsoo videoidut valtuuston kokoukset. Espoossa ja Oulussa katsojia on kaksi prosenttia ja Kuopiossa yksi prosentti. Mikäli yksi prosentti kouvolalaisista katsoo videoidut valtuustokokoukset, tämä tarkoittaa, että 880 kuntalaista seuraa jokaista valtuuston kokousta. Se on paljon verrattuna nykytilanteeseen, jossa lehterillä istuu muutama katsoja.
Valtuuston kokousten videoiminen lisää päätöksenteon avoimuutta, parantaa demokratiaa ja lisää politiikan läpinäkyvyyttä. Tämä on kaikkien puolueiden, kuntalaisten ja koko kaupungin etu.
Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että kaupunki selvittää kustannukset ja mahdollisuudet videoida kaupunginvaltuuston kokouksia, esittää ne suorina lähetyksinä netissä ja tallentaa ne kaupungin kotisivuille kaikkien kuntalaisten seurattavaksi. 

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kun kuudesta tulee yksi

Minulla on kaksi pikkusiskoa. Vaadimme lapsina kaikessa ehdotonta tasapuolisuutta. Jos joku sai tikkarin, kaikkien piti saada tikkari. Kun täti toi lahjaksi pussillisen karkkia, se jaettiin äärimmäisen tarkasti kolmeen eri kuppiin. Jokainen sai saman verran merkkareita, nallekarkkeja, aakkosia tai suklaarusinoita. Joku oli jakaja ja hän sai viimeisen kupin. Jos yksi sai uudet talvikengät, muut itkivät raivosta, koska mielestämme yhtä meistä selvästi suosittiin.

Vuonna 2009 kuusi kuntaa pani hynttyyt yhteen ja syntyi uusi Kouvola. Samanlaista on elämä uudessa Kouvolassa. Kaikki haluavat saman, mitä muutkin saavat. Asiat jaetaan tarkasti ja jos joku saa enemmän kuin muut, siitä vedetään hillitön raivari. Kuusi sisarusta ei osaa etsiä yhteistä hyvää koko perheelle.

Ymmärrän että lapsena en osannut ajatella saavani uudet talvikengät sitten seuraavana talvena. Kouvolan eri osien tulisi kuitenkin olla kypsempiä.  Jos joku saa enemmän, ajatellaan helposti, että se on muilta pois. Yhteisen hyvän käsite ja tavoittelu on monelle hankalaa.

Uusi valtuusto on kokoontunut kolme kertaa. Ryhmänjohtajat esiintyvät korostetun samanmielisinä ja valtuustossakin yhtenäisyyttä tavoitellaan juhlapuheiden tasolla. Erimielisyys kuplii pinnan alla. Kun pintaa vähän raaputtaa, totuus kuitenkin paljastuu. Meillä ei ole 59 Kouvolan kaupunginvaltuutettua. Sen sijaan meillä on valtuuttuja Jaalasta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta, Valkealasta, Elimäeltä ja vanhasta Kouvolasta.

Hirmuinen harmi. Kouvola ansaitsee ja tarvitsee enemmän.



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kuinka paljon aikaa?

Kuinka paljon aikaa kaupunginvaltuutetun tehtävän hoitamiseen menee, tuttava kyseli. Muutaman viime päivän aikana aikaa on mennyt mielestäni paljonkin. Tässä karkea yhteenveto:

KE 3.4. Ilalla lähettipalvelun postilaatikkoon tipauttama kirjekuori sisälsi maanantain valtuuston kokouksen paperit. Selasin papereita illalla reilun tunnin.

TO 4.4. Perehdyin papereihin syvällisemmin. Soittelin virkamiehille ja nuorisokeskus Anjalan toiminnanjohtaja Jenni Tanille ja kysyin lisätietoja. Aikaa kului varovasti arvioiden neljä tuntia.

PE 5.4. Vietin tosi mukavan aamupäivän perhepuistossa jutellen lapsiperheiden äitien kanssa heidän  kaupungin tarjoamista palveluista. Perhepuisto on upea palvelu, mutta sitäkin voi parantaa. 1. Palkataan yksi työntekijä lisää perhepuistoihin 2. Neuvolan tulee aktiivisemmin jakaa tietoa lapsiperheiden palveluista ja johdattaa äidit tapaamaan toisiaan vaikka kädestä pitäen. 3. Kouvolan nettisivut ovat tosi kankeat. Oma tiedotuskanava lapsiperheille on tarpeellinen. Perhepuistosta kiiruhdin keskustaan, jossa kokoustimme vihreiden kanssa ja pohdimme kantojamme maanantain valtuustoon. Illalla pläräsin papereita. Aikaa luottamustehtävän hoitoon kului nelisen tuntia.

LA 6.4. Mietin luenko vielä papereita. En lukenut.

SU 7.4. Pienen poikani suuri päivä. Onnea 4-vuotiaalle! En varmasti lukenut yhtään valtuustopaperia, mutta söin kakkua, rakensin merirosvolaivaa ja puhalsin ilmapalloja.

MA 8.4. Europarlamentaarikko Tarja Cronberg tuli vierailulle Kouvolaan. Haimme hänet asemalta ja menimme syömään. Juttelin hänen kanssaan Kouvolan asioista ja kerroin itsestäni. Mieleen jäi ohje säilyttää naiivius eikä kyynistyä (kun kerroin, että en oikein edes ymmärrä milloin poliittisia pelejä ollaan pelaamassa). Tapasimme kouvolalaisia Hansa-keskuksessa ja vietimme iltapäivän nuorisotalkoot seminaarissa, jossa Cronberg piti aloituspuheen eurooppalaisesta nuorisotyöttömyydestä: meillä on Euroopassa maita, joiden nuorista 60% on työttömänä. Puhe oli hyvä, mutta kamalaa kuultavaa.

Seminaarin jälkeen alkoi valtuuston kokous. Nuorista puhuttiin myös siellä, kun aiheena oli nuorisokeskus Anjalan säätiöittäminen. Toiminnanjohtaja Jenni Tani esiintyi upean vakuuttavasti. Mietin, että jos voisin esiintyä puoliksikaan yhtä hyvin, olisin tosi tyytyväinen. Hän sai puheestaan raikuvat aplodit ja on varmasti isolta osalta hänen ansiotaan, että säätiöittäminen hyväksyttiin. Nuorisokeskus lähtee nyt hakemaan museoviraston lahjoituksena itselleen Anjalan kartanoa.

Maanantaina hoidin luottamustehtäviä 7 tuntia. Lasken luottamustehtävän hoitoon myös poliittisen toiminnan, sillä mielestäni se kuuluu niin olennaiselta osin valtuutetun toimenkuvaan.

Ti 9.4. Osallistuin "Takuulla toimeen - nuorten, järjestöjen ja kunnan yhteiset mahdollisuudet" -seminaariin. Hyödyllisiä ajatuksia nuorisotakuusta ja maahanmuuttajanuorista. Erityisesti mieleen jäi ohje ottaa mukaan nuoren kasvuun koko perhe. Pelkään, että tässä suomalainen ja vaikkapa somalialainen kulttuuri eroavat paljon toisistaan ja nuori saadaan opintojen pariin vain kun sitä tukemaan otetaan nuoren lähipiiri. Toinen ajatus oli lakimies Husein Muhammedin viesti: "älkää antako maahanmuuttajanuorten alisuoriutua". Emme siis voi vain loppuun asti ymmärtää, vaan meidän tulee myös vaatia nuorta suoriutumaan ja ottamaan vastuu elämästään. Olin mukana seminaarissa kolme tuntia.

Saldo: käytin luottamustehtävien hoitoon tänä aikana (pe-ti) 19 tuntia. Tämä on poikkeuksellisen paljon, sillä näihin päiviin sisältyi kaksi mielenkiintoista seminaaria ja valtuuston kokous, mutta jonkinlaisen kuvan se ehkä antaa luottamustehtävän hoitamisesta. Minulla ei ole lautakuntapaikkaa, joten niihin kokouksiin ja valmistautumiseen aikaa ei kulu.

Jotkut valtuutetut tuntuvat tekevän niin paljon, että ihmettelen heidän jaksamistaan. Tai ehkä he ovat kuin Bill Clinton, joka huhujen mukaan nukkuu vain muutaman tunnin yössä. Toisaalta en enää hämmästele, että suuri osa valtuutetuista on eläkeläisiä. Perheen, työn ja luottamustehtävän yhdistäminen on joskus vähän vaikeaa. Mutta mielenkiintoista tämä on silti!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Tytöistä, pojista

"Kakka pois!" oli ensimmäinen kerta kun pieni poikani ymmärsi liittää sanoja toisiinsa lauseentyngäksi. Kun tyttöseni teki saman, hän sanoi täydellisen virkkeen "kirja on loppu", selattuaan läpi yhden rakkaista kirjoistaan. Aihepiiri kertoo paljon. Pojan ensimmäinen sana oli "pallo" ja tytön "kirja". Ovatko tytöt ja pojat oikeasti erilaisia? Ovatko he erilaisia kasvatuksen vuoksi vai geneettisesti vai yksilöinä? Mitä on olla poika tai tyttö?

Elämänkatsomustiedon tunnilla olen jutellut opiskelijoiden kanssa sosiaalisen sukupuolen käsitteestä. Suomen kielen termi sosiaalinen sukupuoli on kökkö ja monelle tuntematon. Kyseessä on yksinkertaisesti kulttuurin tulkinta sukupuolesta. Tilanne, jossa sairaalassa oleville naispotilaille puetaan vaaleanpunaiset kaavut ja miehille vaaleansiniset, on kulttuurin tulkinta sukupuolesta. Tai kun teknisen työn tunnilla pojat sorvaavat monimutkaisia puutöitä, mutta tyttöä käsketään sahaamaan lauta kahtia ja sitten kehutaan, että hyvin sahasit.

Helsingin Sanomissa oli kiinnostava juttu sukupuolista ja niiden määrittelyn vaikeudesta (Ihmisen sukupuoli on tulkinnanvarainen asia, HS 29.3.2013). Kaikenkarvaisten toimittajien sijaan kirjoittajina oli lääketieteen asiantuntijoita ja jutun näkökulma oli sukupuolen biologisessa, sosiaalisessa ja psykologisessa monitulkintaisuudessa. Jutun ajatus oli siinä, että mitä me olemme sanomaan kenenkään sukupuolesta, kun siihen eivät pysty lääkärit eikä aina edes ihminen itse. Jos vain antaisimme jokaiselle oikeuden elää omaa elämäänsä ja halutessaan mennä naimisiin rakkaansa kanssa.

Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista voi allekirjoittaa osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pajalla


On erittäin ymmärrettävä ajatus, että kaikki eivät jaksa opiskella teoriaa. Meillä on nuoria ja entisiä nuoria, jotka vain eivät pysty siihen. Likimain kaikki koulutus Suomessa on kuitenkin erittäin teoriapainotteista. Luulisi, että amis tarjoaisi helpotuksen peruskoulun jälkeen, mutta pettymys on varmaan melkoinen, kun ammattikoulunkin ensimmäinen vuosi on melko perinteistä koulunkäyntiä. Käytännön hommiin pääsee vasta myöhemmin.

Mitä miettii ihminen, joka on jotenkin vain selviytynyt peruskoulun läpi vitosen-kutosen todistuksella, aloittanut ja keskeyttänyt ammattiopinnot kolme kertaa ja on nyt 19-vuotiaana tyhjän päällä? Ahdistaakohan häntä ja jääkö hän kotiin pelaamaan? Kun kaikki kaveritkin ovat koulussa tai töissä. Varmaan ahdistaa.

Suomessa ei ole avustavia töitä. Moni voisi tehdä työtä työparin kanssa, kaverin neuvojen mukaan. Meillä ihmisellä, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä todistusta, ei ole mitään. Hän ei kelpaa mihinkään. Miten meillä on varaa hukata nuoria, jotka eivät selviä teoriapainotteisen kouluprässin läpi, mutta jotka voisivat hyvin pärjätä käytännön työssä? Aikana, jona kauhistellaan huoltosuhteen kurjistumista, jätetään työhaluisia ihmisiä kotiin ahdistumaan. Typeryyden huippu.

Kutsuin itseni kylään työpaja Spiraaliin Myllykoskelle. Työvoimatoimisto ohjaa nuoren pajalle, kun oikein muutakaan paikkaa ei löydy. Pajat ovat täysiä. Varsinkin nuoret miehet joutuvat kuukausiakin odottamaan pajapaikkaa kotisohvalla. Pajalle halutaan. Pajapalkka motivoi hommiin ja oppimaan uutta käytännönläheisesti. Ei tarvitse kovin kummoisia empatiakykyjä voidakseen kuvitella, miten hyvää olo pajalla tekee kolhitulle.

Pajalaisten viesti Kouvolan päättäjille oli, että kaupungissa kaivataan kipeästi lisää rahoitusta oppisopimusopiskeluun. Oppisopimuksella moni pystyisi opiskelemaan itselleen ammatin ja pääsisi kiinni yhteiskuntaan. Kun yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, eikö olisi kannattavaa sijoittaa syrjäytymisvaarassa olevan koulutukseen? Saadaan huoltosuhdetta siedettävämmäksi ja ihmiselle ote elämästä.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kaksoistutkinto ei ole turha


Kouvolan Sanomat julkaisi 11.3. näyttävästi STT:n jutun, että kaksoistutkinnosta ei ole hyötyä opiskelijalle.

Jutun pohjana olevassa Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa esitetään, että kaksoistutkinnon suorittaminen voi jopa vaikeuttaa jatko-opintoihin pääsyä. Kaksoistutkinnolla tarkoitetaan ammattitutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittamista samaan aikaan.

Raflaavasta otsikosta huolimatta jutun näkökulma asiaan oli melko kapea. Artikkelissa todettiin vain, että tällä hetkellä ammattikorkeakouluun haettaessa yhdistelmäopinnot voisi huomioida paremmin. Opiskelija, joka keskittyy vain yhteen tutkintoon, saattaa saada enemmän lähtöpisteitä.

Kaksoistutkinto ei tuo lisäpisteitä. Tämä ei tarkoita, että tutkinto olisi turha. Kaksoistutkinnon suorittavat oppivat käytännön ammatillista osaamista ja saavat lisäksi lukion tarjoaman laajan yleissivistyksen. Heillä on erinomaiset valmiudet sekä suorittaa jatko-opintoja että toimia työelämässä.

Millaisia työntekijöitä Suomessa tarvitaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Kun minä valitsin opiskelupaikkaa 15 vuotta sitten, kaikki vannoivat paperiteollisuuden nimeen. ”Lue paperi-insinööriksi”, neuvottiin. Maailma muuttuu.

Tulevaisuutta on vaikea ennakoida, mutta varmasti laaja-alainen osaaminen ei ole pahitteeksi. Uskon, että teorian ja käytännön osaajat eli kaksoistutkinnon opiskelleet ovat vahvoilla tulevaisuuden Suomessa.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Valtuustossa on jännää

Suosittelen jokaista pyrkimään kaupunginvaltuustoon. Siellä on mahdottoman mielenkiintoista ja joskus jopa hillittömän hauskaa. Usein tuntuu siltä, että aikaisemmin kouluissa oli suuria persoonallisuuksia opettajina mutta nyt ne ovat kadonneet ja opettajat ovat vain tasaisen harmaata tylsähköä massaa. Oikeasti totuus on, että kaikki suuret persoonat ovat kaupunginvaltuustoissa.

Mustavalkoiset. Näitä on Kouvolan valtuustossa useampikin. He tietävät jonkun asian mahdottoman varmasti ja pysyvät kannassaan jääräpäisellä varmuudella.

Salaliittoteoreetikot. Uskovat, että Kouvolan Sanomilla on jonkinlainen kielto julkaista juuri heidän yleisönosastokirjoituksiaan. Myös kaupungin virkamiehet yrittävät heidän mielestään ottaa vallan valtuustolta.

Minä itse henkilökohtaisesti -tyypit. Pyytävät puheenvuoroa asiaan kuin asiaan riippumatta yhtään siitä onko heillä mitään sanottavaa.

Kyynikot. Kaiken nähneet ja kaikelle kyynistyneet. Kaikkea on jo yritetty parantaa, mutta mikään ei auta.

Hyvät veljet. Ovat hoitaneet kaupungin asioita useita vaalikausia kimpassa muista välittämättä. Eivätkä ymmärrä, miksi he eivät voisi jatkaa samaan malliin.

Väliinhuutelijat. Kommentoivat muita puhujia humoristisesti, mutta varovat koskaan pyytämästä puheenvuoroa.

Järkevät. Juuri kun luulee olevansa vakaasti jotain mieltä asiasta, kuulee oivallisesti perustellun vastakkaisen kannan ja on pakko muuttaa mieltään, vaikka ei yhtään tahtoisi. Minusta on oikeastaan ihana kuunnella näitä tyyppejä ja joutua muuttamaa kaikkea ajattelemaansa. Juuri tämän vuoksi demokratia on olemassa: että me kuuntelisimme toisiamme ja oppisimme toisiltamme.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kun pieni sairastaa

Pikkulapsiperheessä täytyy olla valmis nopeisiin suunnitelmien muutoksiin. Talvilomalle olimme suunnitelleet: pulkkailua, Joensuun reissua, tuttavien tapaamisia, rästiin jääneiden kotitöiden tekemistä ja muuta. Sen sijaa lomalla toteutui: oksennustauti meistä jokaisella, korvatulehdus yhdellä, yksi viruksen aiheuttama infektio ja yksi sairaalan ensiavussa vietetty päivä sekä viikon kestänyt kummallinen päivittäin väriään vaihtava ihottuma. Loman vedellessä viimeisiään olen puhki, mutta kaikki ovat terveinä, hurraa!

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä joutui testiin. Pienin meistä on perheen ainoa sairauskuluvakuutettu ja hänen kanssaan käytimme yksityistä lääkäriasemaa. Kaikki sujui kuin tanssi: ajan sai kauniisti pyytämällä erikoislääkärille samalle päivälle, labraan jonotettiin viisi minuuttia ja tulokset sai lääkäriltä seuraavien viiden minuutin kuluessa. Kaikki olivat ystävällisiä. Lasku oli kuitenkin hurja. 20 minuutin vastaanottoaika maksoi Kelan korvauksen jälkeen lähes 90 euroa. Kun istuin kolmatta kertaa samalla viikolla korvalääkärin vastaanotolla, siunasin mielessäni vakuutusyhtiötä, joka lystin maksaisi.

Mutta ei ollut huono julkisen puolen kokemuskaan. Hurjaksi äitynyt ihottuma vaati sairaalareissua. Ajoin Kotkaan pienen sairaan nukkuessa takapenkillä. Ensiavussa pääsimme sujuvasti hoitajan juttusille, odottelemaan sänkyyn, verikokeisiin ja lopulta lastenlääkärille. Aikaa meni puoli päivää, mutta olin asioiden nopsasta hoitumisesta niin hämmästynyt, että kiittelin papukaijana kaikkia kaikesta. Olin varautunut ensiavussa kuoleviin vanhuksiin, humalaisten mekkalaan ja ennen kaikkea loputtomaan odottamiseen. Mikään näistä ei toteutunut.

Suomen terveysjärjestelmä suosii hyvätuloisia. Vakuutetut saavat loistavaa palvelua lukuisilla lääkäriasemilla. Työssäkäyvät hoitavat sairautensa työterveyslääkäreillä. Rikkaat ja terveet saavat siis hyvää hoitoa. Köyhät ja sairaat tyytyvät terveyskeskukseen. On hurja ajatella, että Suomessa on yksi länsimaiden eriarvoisimmista terveydenhuoltojärjestelmistä.

Erikoissairaanhoito toimii Suomessa yleisesti hyvin (tämä ei ole vain minun näkemykseni, tämä on myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perusterveydenhuollon kehittäjäylilääkäri Minerva Krohnin näkemys). Sen sijaan perusterveydenhuolto ei toimi hyvin (tämä on jälleen sekä minun että Minervan näkemys).

Mikä terveyskeskuksissa tökkii? Viime vuosien aikana terveyskeskusten tehtävät ovat kasvaneet. Lääketieteen kehittyessä erikoissairaanhoidosta siirretään potilaita terveyskeskuksen pitkäänkin kestävään seurantaan. Terveyskeskukset ovat saaneet myös kokonaan uusia tehtäviä, vaikkapa ampuma-aselupien lääkärilausunnot (mitenköhän tämä testataan käytännössä vartin potilastapaamisella? Olisi kiinnostava tietää).

Vaikka erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet tai oikeastaan niiden on annettu kasvaa, ovat terveyskeskusten menot pysyneet samoina. Kuntapäättäjät ovat päättäneet satsata erikoissairaanhoitoon, eikä terveyskeskuksille ole myönnetty rahaa.

Ihmisten pitää saada oikeanlaista hoitoa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Mielestäni yksityisen sairaanhoidon kela-korvaukset voi hyvin lopettaa ja siirtää rahat perusterveydenhuollon käyttöön, vaikka se tuskin suuri apu onkaan. Uskon, että vahvemmat ja toimivammat terveyskeskukset myös ennaltaehkäisisivät terveysongelmia ja siten keventäisivät erittäin kallista erikoissairaanhoitoa.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Päättämättömyyden hinta: 1 miljoona euroa

Kouvolassa mietitään tällä hetkellä kuinka monta lukiota kaupunkiin jää. Uuden kunnan vuoksi meillä on reilusti enemmän lukioita kuin muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa. Mielenkiintoista on myös, että kouvolalaisnuoret eivät suuremmin hingu lukioon. Nuorista vain 39 prosenttia valitsee lukion, loput menevät ammattiopistoon. Valtakunnallinen tavoite on että lukioon hakisi 50 prosenttia ikäluokasta.

Olin mukana kaupunginhallituksen iltakoulussa evästämässä virkamiehiä lukioverkon suhteen. Toiset näkevät lukion lähipalveluna, jolloin jokaisella pitäisi olla lukio liki kävelymatkan päässä. Minusta lukion ei tarvitse olla lähipalvelu, eihän ammattiopistokaan ole sellainen. Nuoret liikkuvat sujuvasti kimppakyydeillä, busseilla, pyörillä, mopoilla ja kuka milläkin. Jostain syystä vain mopoauto on nolo. Olen jutellut matkustamisesta ammattiopistolaisten kanssa eikä kukaan ole valittanut. Keskustaan tullaan mielellään.

Lukioverkossa(kin) näkyy Kouvolan rikkonaisuus. Jokainen vetää kotiinpäin. Elimäkeläiset pitävät kynsin ja hampain kiinni lukiostaan, samoin kaikki muut omistaan. Päättäjät ajattelevat vain ja ainoastaan oman kaupunginosan etua, viis siitä, että oman kylän nuoret eivät halua oman kylän lukioon. Lukioista on tullut aluepolitiikkaa. Vain keskustan lukioihin on riittävästi hakijoita, myös Valkealan lukioon riittää halukkaita. Harva ajattelee lukiokoulutuksen tai koko Kouvolan etua.

Tulevaisuuden lukio ei ole sadan opiskelijan oppilaitos. Lukiossa pitäisi olla ainakin 250 opiskelijaa, jotta se toimisi täydellä teholla ja opiskelijoille voitaisiin tarjota riittävästi soveltavia opintoja. Opiskelijan etu ei ole pikkulukio joka niemen notkossa. Opiskelijan etu on pari kolme vahvaa, laadukasta lukiota.

Hallituksen iltakoulun argumentointi oli melko köykäistä. Lukioverkkoesitykseen ei oltu aidosti paneuduttu ehkä hallituksen puheenjohtaja Jari Larikkaa lukuun ottamatta. Monen kanta oli jo valmiiksi kiveen hakattu: omaa lukiota on puolustettava viimeiseen hengenvetoon asti. Virkamiesraporttiin ei luotu silmäystä enempää. Toisaalta tämä vähentää suorituspaineitani tulevaisuudessa. Eipähän tarvitse ottaa hirmuista stressiä asioista vaan voi reippaasti ottaa kantaa, vaikka ei kokisikaan olevansa aiheen asiantuntija.

Lukioverkkoesitys päätettiin haudata virkamiesten pöydälle vuodeksi. Koin, että asiasta olivat sopineet etukäteen Kokoomus ja Sdp, mutta voin olla väärässä. Mielestäni vuoden jatkoaika ei muuta mitään. Kipeäkin päätös on joka tapauksessa tehtävä. Vuoden vetkuttelu maksaa Kouvolalle miljoona euroa. Tämä on päättämättömyyden hinta.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Perheen tukena


Vihreät uskovat hartaasti ennaltaehkäisyn järkevyyteen. Ajattelemme, että on järkevää tarttua ongelmiin niiden ollessa pieniä. Tämä on ensisijaisesti ihmisten hyvinvoinnin turvaavaa ja toissijaisesti säästöjä tuovaa toimintaa. Ennaltaehkäisyä haluan erityisesti tukea valtuuttettuna.

Perhetyö on mainio esimerkki ennaltaehkäisevästä palvelusta. Perhetyöntekijä tulee kotiin kun perheen arki tökkii: kun pienten lasten äiti on unenpuutteesta sekapäinen, tukiverkkoja ei ole tai muuten elämä kolhii. Pyysin virkamiestapaamista kuullakseni perhetyön tilanteesta Kouvolassa ja sen mahdollisista kehityssuunnitelmista.


Ilokseni voin kertoa, että perhetyöllä menee suhteellisen hyvin Kouvolassa. Meillä on motivoituneita perhetyöntekijöitä. He ovat kiireisiä, mutta kun vaikkapa neuvolassa herää huoli perheestä, saadaan tukea nopeasti. Perhetyöntekijä tulee kotiin ja kuuntelee, auttaa ja opastaa. Hän ei ole siivooja tai ruuanlaittaja, mutta voi auttaa perhettä askareissa. Unenpuutteesta sekapäisen äidin lapset hän vie ulos, jotta äiti pääsee nukahtamaan. Vasta levänneenä voidaan miettiä mikä kiikastaa. On hienoa, että meillä on tämänkaltaisia palveluita!

Imatralla on otettu käyttöön malli, jossa jokainen odottava äiti tapaa neuvolassa perhetyöntekijän- Lapsen syntymän jälkeen perhetyöntekijä piipahtaa jokaisen kotona ja tulee tarvittaessa vielä toiste. Imatran mallia on pidetty erinomaisena ja sitä kautta on saatu säästöjä esimerkiksi lastensuojelun menoissa. Kouvolan ja Imatran eroina on lähinnä se, että Imatralla perhetyöntekijän tapaa jokainen, Kouvolassa vain kun joku päiväkodissa, neuvolassa tai koulussa huolestuu.

Kouvolassa ei tällä hetkellä nähdä tarvetta Imatran mallin kaltaiselle ratkaisulle. Mielestäni sitä ei kuitenkaan kannata unohtaa. Ollaan iloisia, että perhetyö toimii, mutta mietitään miten se voisi toimia vielä paremmin.