Päättämättömyyden hinta: 1 miljoona euroa

Kouvolassa mietitään tällä hetkellä kuinka monta lukiota kaupunkiin jää. Uuden kunnan vuoksi meillä on reilusti enemmän lukioita kuin muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa. Mielenkiintoista on myös, että kouvolalaisnuoret eivät suuremmin hingu lukioon. Nuorista vain 39 prosenttia valitsee lukion, loput menevät ammattiopistoon. Valtakunnallinen tavoite on että lukioon hakisi 50 prosenttia ikäluokasta.

Olin mukana kaupunginhallituksen iltakoulussa evästämässä virkamiehiä lukioverkon suhteen. Toiset näkevät lukion lähipalveluna, jolloin jokaisella pitäisi olla lukio liki kävelymatkan päässä. Minusta lukion ei tarvitse olla lähipalvelu, eihän ammattiopistokaan ole sellainen. Nuoret liikkuvat sujuvasti kimppakyydeillä, busseilla, pyörillä, mopoilla ja kuka milläkin. Jostain syystä vain mopoauto on nolo. Olen jutellut matkustamisesta ammattiopistolaisten kanssa eikä kukaan ole valittanut. Keskustaan tullaan mielellään.

Lukioverkossa(kin) näkyy Kouvolan rikkonaisuus. Jokainen vetää kotiinpäin. Elimäkeläiset pitävät kynsin ja hampain kiinni lukiostaan, samoin kaikki muut omistaan. Päättäjät ajattelevat vain ja ainoastaan oman kaupunginosan etua, viis siitä, että oman kylän nuoret eivät halua oman kylän lukioon. Lukioista on tullut aluepolitiikkaa. Vain keskustan lukioihin on riittävästi hakijoita, myös Valkealan lukioon riittää halukkaita. Harva ajattelee lukiokoulutuksen tai koko Kouvolan etua.

Tulevaisuuden lukio ei ole sadan opiskelijan oppilaitos. Lukiossa pitäisi olla ainakin 250 opiskelijaa, jotta se toimisi täydellä teholla ja opiskelijoille voitaisiin tarjota riittävästi soveltavia opintoja. Opiskelijan etu ei ole pikkulukio joka niemen notkossa. Opiskelijan etu on pari kolme vahvaa, laadukasta lukiota.

Hallituksen iltakoulun argumentointi oli melko köykäistä. Lukioverkkoesitykseen ei oltu aidosti paneuduttu ehkä hallituksen puheenjohtaja Jari Larikkaa lukuun ottamatta. Monen kanta oli jo valmiiksi kiveen hakattu: omaa lukiota on puolustettava viimeiseen hengenvetoon asti. Virkamiesraporttiin ei luotu silmäystä enempää. Toisaalta tämä vähentää suorituspaineitani tulevaisuudessa. Eipähän tarvitse ottaa hirmuista stressiä asioista vaan voi reippaasti ottaa kantaa, vaikka ei kokisikaan olevansa aiheen asiantuntija.

Lukioverkkoesitys päätettiin haudata virkamiesten pöydälle vuodeksi. Koin, että asiasta olivat sopineet etukäteen Kokoomus ja Sdp, mutta voin olla väärässä. Mielestäni vuoden jatkoaika ei muuta mitään. Kipeäkin päätös on joka tapauksessa tehtävä. Vuoden vetkuttelu maksaa Kouvolalle miljoona euroa. Tämä on päättämättömyyden hinta.

Perheen tukena

Vihreät uskovat hartaasti ennaltaehkäisyn järkevyyteen. Ajattelemme, että on järkevää tarttua ongelmiin niiden ollessa pieniä. Tämä on ensisijaisesti ihmisten hyvinvoinnin turvaavaa ja toissijaisesti säästöjä tuovaa toimintaa. Ennaltaehkäisyä haluan erityisesti tukea valtuuttettuna.

Perhetyö on mainio esimerkki ennaltaehkäisevästä palvelusta. Perhetyöntekijä tulee kotiin kun perheen arki tökkii: kun pienten lasten äiti on unenpuutteesta sekapäinen, tukiverkkoja ei ole tai muuten elämä kolhii. Pyysin virkamiestapaamista kuullakseni perhetyön tilanteesta Kouvolassa ja sen mahdollisista kehityssuunnitelmista.

Ilokseni voin kertoa, että perhetyöllä menee suhteellisen hyvin Kouvolassa. Meillä on motivoituneita perhetyöntekijöitä. He ovat kiireisiä, mutta kun vaikkapa neuvolassa herää huoli perheestä, saadaan tukea nopeasti. Perhetyöntekijä tulee kotiin ja kuuntelee, auttaa ja opastaa. Hän ei ole siivooja tai ruuanlaittaja, mutta voi auttaa perhettä askareissa. Unenpuutteesta sekapäisen äidin lapset hän vie ulos, jotta äiti pääsee nukahtamaan. Vasta levänneenä voidaan miettiä mikä kiikastaa. On hienoa, että meillä on tämänkaltaisia palveluita!

Imatralla on otettu käyttöön malli, jossa jokainen odottava äiti tapaa neuvolassa perhetyöntekijän- Lapsen syntymän jälkeen perhetyöntekijä piipahtaa jokaisen kotona ja tulee tarvittaessa vielä toiste. Imatran mallia on pidetty erinomaisena ja sitä kautta on saatu säästöjä esimerkiksi lastensuojelun menoissa. Kouvolan ja Imatran eroina on lähinnä se, että Imatralla perhetyöntekijän tapaa jokainen, Kouvolassa vain kun joku päiväkodissa, neuvolassa tai koulussa huolestuu.

Kouvolassa ei tällä hetkellä nähdä tarvetta Imatran mallin kaltaiselle ratkaisulle. Mielestäni sitä ei kuitenkaan kannata unohtaa. Ollaan iloisia, että perhetyö toimii, mutta mietitään miten se voisi toimia vielä paremmin.

Huoltosuhde keep it simple

Näin tutkija Ritva Pihlajan esityksessä (2.2.2013) loistavan yksinkertaistetun esityksen siitä, miksi huoltosuhde tulee olemaan tosi kinkkinen Suomelle tulevaisuudessa.


Tässä on Suomen kuntatalouden tulevaisuuden haaste:

Paras argumentti voittaa

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin mukaan paras argumentti voittaa aina. Jos haluan muuttaa maailmaa, minulla täytyy olla parhaat perustelut asialleni ja kas, maailma muuttuu. Jos paras argumentti ei voita, on kyseessä mielivaltainen vallankäyttö. Parhain perustelu tulee kuitenkin voittamaan - siihen vain voi mennä aikaa.

Mielestäni Saurin ajatus on kiehtova. Jos siis esitykseni ei mene läpi, en ole perustellut sitä riittävän hyvin. Tämä on vain hyvä, sillä joku on argumentoinut minua paremmin eli jollain on minua parempi ajatus. Toinen vaihtoehto on, että muut puolueet ovat tehneet lehmänkauppoja, mutta koska minä olen perustellut parhaiten, tulee minun esitykseni toteutumaan joskus tulevaisuudessa.

Jostain syystä tämä ajatus lohduttaa minua hetkinä jolloin tuntuu, että en kahden hengen valtuustoryhmällämme voi saada mitään merkittävää aikaan. Huono perehtyminen asiaan näkyy aina. Valtuustotyössä ei siis ole kyse kummemmasta kuin kotiläksyjen tekemisestä.