Sivusto on muuttanut osoitteeseen kaisaspies.fi. Sinut ohjataan uuteen osoitteeseen automaattisesti hetken kuluttua.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kun kuudesta tulee yksi

Minulla on kaksi pikkusiskoa. Vaadimme lapsina kaikessa ehdotonta tasapuolisuutta. Jos joku sai tikkarin, kaikkien piti saada tikkari. Kun täti toi lahjaksi pussillisen karkkia, se jaettiin äärimmäisen tarkasti kolmeen eri kuppiin. Jokainen sai saman verran merkkareita, nallekarkkeja, aakkosia tai suklaarusinoita. Joku oli jakaja ja hän sai viimeisen kupin. Jos yksi sai uudet talvikengät, muut itkivät raivosta, koska mielestämme yhtä meistä selvästi suosittiin.

Vuonna 2009 kuusi kuntaa pani hynttyyt yhteen ja syntyi uusi Kouvola. Samanlaista on elämä uudessa Kouvolassa. Kaikki haluavat saman, mitä muutkin saavat. Asiat jaetaan tarkasti ja jos joku saa enemmän kuin muut, siitä vedetään hillitön raivari. Kuusi sisarusta ei osaa etsiä yhteistä hyvää koko perheelle.

Ymmärrän että lapsena en osannut ajatella saavani uudet talvikengät sitten seuraavana talvena. Kouvolan eri osien tulisi kuitenkin olla kypsempiä.  Jos joku saa enemmän, ajatellaan helposti, että se on muilta pois. Yhteisen hyvän käsite ja tavoittelu on monelle hankalaa.

Uusi valtuusto on kokoontunut kolme kertaa. Ryhmänjohtajat esiintyvät korostetun samanmielisinä ja valtuustossakin yhtenäisyyttä tavoitellaan juhlapuheiden tasolla. Erimielisyys kuplii pinnan alla. Kun pintaa vähän raaputtaa, totuus kuitenkin paljastuu. Meillä ei ole 59 Kouvolan kaupunginvaltuutettua. Sen sijaan meillä on valtuuttuja Jaalasta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta, Valkealasta, Elimäeltä ja vanhasta Kouvolasta.

Hirmuinen harmi. Kouvola ansaitsee ja tarvitsee enemmän.



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kuinka paljon aikaa?

Kuinka paljon aikaa kaupunginvaltuutetun tehtävän hoitamiseen menee, tuttava kyseli. Muutaman viime päivän aikana aikaa on mennyt mielestäni paljonkin. Tässä karkea yhteenveto:

KE 3.4. Ilalla lähettipalvelun postilaatikkoon tipauttama kirjekuori sisälsi maanantain valtuuston kokouksen paperit. Selasin papereita illalla reilun tunnin.

TO 4.4. Perehdyin papereihin syvällisemmin. Soittelin virkamiehille ja nuorisokeskus Anjalan toiminnanjohtaja Jenni Tanille ja kysyin lisätietoja. Aikaa kului varovasti arvioiden neljä tuntia.

PE 5.4. Vietin tosi mukavan aamupäivän perhepuistossa jutellen lapsiperheiden äitien kanssa heidän  kaupungin tarjoamista palveluista. Perhepuisto on upea palvelu, mutta sitäkin voi parantaa. 1. Palkataan yksi työntekijä lisää perhepuistoihin 2. Neuvolan tulee aktiivisemmin jakaa tietoa lapsiperheiden palveluista ja johdattaa äidit tapaamaan toisiaan vaikka kädestä pitäen. 3. Kouvolan nettisivut ovat tosi kankeat. Oma tiedotuskanava lapsiperheille on tarpeellinen. Perhepuistosta kiiruhdin keskustaan, jossa kokoustimme vihreiden kanssa ja pohdimme kantojamme maanantain valtuustoon. Illalla pläräsin papereita. Aikaa luottamustehtävän hoitoon kului nelisen tuntia.

LA 6.4. Mietin luenko vielä papereita. En lukenut.

SU 7.4. Pienen poikani suuri päivä. Onnea 4-vuotiaalle! En varmasti lukenut yhtään valtuustopaperia, mutta söin kakkua, rakensin merirosvolaivaa ja puhalsin ilmapalloja.

MA 8.4. Europarlamentaarikko Tarja Cronberg tuli vierailulle Kouvolaan. Haimme hänet asemalta ja menimme syömään. Juttelin hänen kanssaan Kouvolan asioista ja kerroin itsestäni. Mieleen jäi ohje säilyttää naiivius eikä kyynistyä (kun kerroin, että en oikein edes ymmärrä milloin poliittisia pelejä ollaan pelaamassa). Tapasimme kouvolalaisia Hansa-keskuksessa ja vietimme iltapäivän nuorisotalkoot seminaarissa, jossa Cronberg piti aloituspuheen eurooppalaisesta nuorisotyöttömyydestä: meillä on Euroopassa maita, joiden nuorista 60% on työttömänä. Puhe oli hyvä, mutta kamalaa kuultavaa.

Seminaarin jälkeen alkoi valtuuston kokous. Nuorista puhuttiin myös siellä, kun aiheena oli nuorisokeskus Anjalan säätiöittäminen. Toiminnanjohtaja Jenni Tani esiintyi upean vakuuttavasti. Mietin, että jos voisin esiintyä puoliksikaan yhtä hyvin, olisin tosi tyytyväinen. Hän sai puheestaan raikuvat aplodit ja on varmasti isolta osalta hänen ansiotaan, että säätiöittäminen hyväksyttiin. Nuorisokeskus lähtee nyt hakemaan museoviraston lahjoituksena itselleen Anjalan kartanoa.

Maanantaina hoidin luottamustehtäviä 7 tuntia. Lasken luottamustehtävän hoitoon myös poliittisen toiminnan, sillä mielestäni se kuuluu niin olennaiselta osin valtuutetun toimenkuvaan.

Ti 9.4. Osallistuin "Takuulla toimeen - nuorten, järjestöjen ja kunnan yhteiset mahdollisuudet" -seminaariin. Hyödyllisiä ajatuksia nuorisotakuusta ja maahanmuuttajanuorista. Erityisesti mieleen jäi ohje ottaa mukaan nuoren kasvuun koko perhe. Pelkään, että tässä suomalainen ja vaikkapa somalialainen kulttuuri eroavat paljon toisistaan ja nuori saadaan opintojen pariin vain kun sitä tukemaan otetaan nuoren lähipiiri. Toinen ajatus oli lakimies Husein Muhammedin viesti: "älkää antako maahanmuuttajanuorten alisuoriutua". Emme siis voi vain loppuun asti ymmärtää, vaan meidän tulee myös vaatia nuorta suoriutumaan ja ottamaan vastuu elämästään. Olin mukana seminaarissa kolme tuntia.

Saldo: käytin luottamustehtävien hoitoon tänä aikana (pe-ti) 19 tuntia. Tämä on poikkeuksellisen paljon, sillä näihin päiviin sisältyi kaksi mielenkiintoista seminaaria ja valtuuston kokous, mutta jonkinlaisen kuvan se ehkä antaa luottamustehtävän hoitamisesta. Minulla ei ole lautakuntapaikkaa, joten niihin kokouksiin ja valmistautumiseen aikaa ei kulu.

Jotkut valtuutetut tuntuvat tekevän niin paljon, että ihmettelen heidän jaksamistaan. Tai ehkä he ovat kuin Bill Clinton, joka huhujen mukaan nukkuu vain muutaman tunnin yössä. Toisaalta en enää hämmästele, että suuri osa valtuutetuista on eläkeläisiä. Perheen, työn ja luottamustehtävän yhdistäminen on joskus vähän vaikeaa. Mutta mielenkiintoista tämä on silti!