Minulla on kaksi pikkusiskoa. Vaadimme lapsina kaikessa ehdotonta tasapuolisuutta. Jos joku sai tikkarin, kaikkien piti saada tikkari. Kun täti toi lahjaksi pussillisen karkkia, se jaettiin äärimmäisen tarkasti kolmeen eri kuppiin. Jokainen sai saman verran merkkareita, nallekarkkeja, aakkosia tai suklaarusinoita. Joku oli jakaja ja hän sai viimeisen kupin. Jos yksi sai uudet talvikengät, muut itkivät raivosta, koska mielestämme yhtä meistä selvästi suosittiin.
Vuonna 2009 kuusi kuntaa pani hynttyyt yhteen ja syntyi uusi Kouvola. Samanlaista on elämä uudessa Kouvolassa. Kaikki haluavat saman, mitä muutkin saavat. Asiat jaetaan tarkasti ja jos joku saa enemmän kuin muut, siitä vedetään hillitön raivari. Kuusi sisarusta ei osaa etsiä yhteistä hyvää koko perheelle.
Ymmärrän että lapsena en osannut ajatella saavani uudet talvikengät sitten seuraavana talvena. Kouvolan eri osien tulisi kuitenkin olla kypsempiä. Jos joku saa enemmän, ajatellaan helposti, että se on muilta pois. Yhteisen hyvän käsite ja tavoittelu on monelle hankalaa.
Uusi valtuusto on kokoontunut kolme kertaa. Ryhmänjohtajat esiintyvät korostetun samanmielisinä ja valtuustossakin yhtenäisyyttä tavoitellaan juhlapuheiden tasolla. Erimielisyys kuplii pinnan alla. Kun pintaa vähän raaputtaa, totuus kuitenkin paljastuu. Meillä ei ole 59 Kouvolan kaupunginvaltuutettua. Sen sijaan meillä on valtuuttuja Jaalasta, Kuusankoskelta, Anjalankoskelta, Valkealasta, Elimäeltä ja vanhasta Kouvolasta.
Hirmuinen harmi. Kouvola ansaitsee ja tarvitsee enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti